Riehakasta Joulua! Toivoo, Sakke & Retu + henkilökunta
Vuoden viimeinen blogipäivitys. Kuukausi on mennyt opinnäytetyön merkeissä, eikä aikaa juuri ole jäänyt blogin ylläpitämiseen. Opparikiireet ovat nyt kuitenkin mennyttä päivää.
Kuun vaiheessa vierailimme Cloudmoore kennelissä katsomassa Essun pentuja, siis vain katsomassa. Se uros pentu, joka jäi silloin kivesvikaiseksi olisi myös ollut Essun penska. Essu on kovin aikuistunut vuodessa ja sen pennut olivat kaikki oikein kivoja, varsinkin "sijoitukseen menevä" Suffeli, jolle ei vielä sijoituskotia ole löytynyt. Ehkä se siis vahingossa jää Piialle asumaan, heh.
Retu pyörähti pari viikkoa sitten Helsingin voittaja-näyttelyissä saaden molempina päivinä ERInomaisen sekä lupaavat arvostelut. Nuo olivat siis Retun ensimmäiset viralliset kehät täällä Suomessa. Seuraava kerta on vasta maaliskuussa, Rautalammen ryhmänäyttelyssä.
Retu oli näyttelyreissulla torstaista sunnuntaihin, Sakke oli varsin mielissään, kun Retu tuli takaisin kotiin. Painia olohuoneen matolla riitti. Kiva nähdä, että ne tulevat niin hyvin juttuun, vaikka Retu onkin jo niin suuri, että Sakke tajuaa sen varmasti jo urokseksi.
Tänään uskaltauduimme ensimmäistä kertaa lammen jäälle kävelemään. Niitä kävelyjä onkin jo odotettu. Luontopolut, maastot metsässä sekä rinne ovat nyt hiihtäjien ja laskettelijoiden valtaamia. Kumma vain kuin täällä sattuu olemaan koiraihmisiä enemmän kuin hiihtäjiä. Hiihtoladuille ei tietenkään saa koiria viedä, jos ei halua saada äkäisiä hiihtäjä-mummoja niskaansa. Kyllähän sen ymmärtää, että he eivät halua koirien kävelevän latujen päällä, mutta osa pitää koiransa hihnassa, visusti pois ladun päältä.
Itse en pidä lenkeistä, jossa koiraa kävelytetään hihnassa tasaisella tiellä monta kilometriä, joten mukavaa päästää koirat nyt kestävälle jäälle juoksemaan. Sakke jonkin verran diivailee näin paukkupakkasilla ja tuntuu nuolevan etujalkojaan, eikä juokseminen niin innosta. Blondi-Retu tuskin huomaa jalkojensa palelemista.
