Lahti KV

Eilen lähdettiin ajamaan aamuyöstä Lahteen, kansainväliseen koiranäyttelyyn. Mukaan lähti Kati, mukanaan Masa-brassi. Pembrokeja kehään oli ilmoitettu hurjat 46 ja tuomarina toimi kasvattajatuomari Anneli Sutela.

Masalla meni kehässä hienosti ja se sai viimeisen sertin käydessään ensimmäistä ja viimeistä kertaa avoimessa luokassa, huippua! Pemujen kehässä oli harjoitusarvostelija, jonka takia kehä venyi ja pemujen arvostelu taisi kestää yhteensä nelisen tuntia. Sakke esiintyi valioluokassa ja yllätyksekseni voittikin sen. Lopputulos oli se, että Sakke oli paras uros ykkönen ja sai toisen CACIBnsa Suomesta! Rotunsa paras oli Varkaudessa asuva lupaava junnunarttu, Sakke oli siis näin ollen VSP.

Saketti pyörähtää ensi viikonloppuna Tanskassa ja sitten se saakin jäädä pienelle tauolle. En oikein vielä tiedä, miten kesällä pystyn kehiä kiertämään. Sain työpaikan ja tällä hetkellä työt menevät harrastuksen edelle. Syksyllä työpäiviä on todennäköisesti vähemmän, joten sitten voidaan taas aktivoitua näyttelyiden saralla.

Viime viikolla vietimme aikaa Kauhajoella. Oikeastaan oli aika rentouttavaa elää pari päivää ilman tietokonetta ja nettiä. Fecabook tuli tarkastettua välillä puhelimen kautta. Tässä muutama kuva reissulta. Kävimme Neminoff's kennelissä moikkaamassa Anua ja hänen koiriaan Nemiä, Fania ja Sallyä.

Okun ryhmis

Käytiin Retun kanssa tänään Outokummun ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina toimi virolainen pembroke-kasvattaja Astrid Lundava. Odotuksia tulosten suhteen ei ollut, Retun kehäkäytös on nykyään niin kammottavaa, että tavoitteena oli vain saada se pysymään pöydällä. Se on niin innoissaan, että tärisee pöydällä ja meinaa kiivetä tutkivan tuomarin syliin.. tai hypätä pöydältä alas. Ravaaminen onkin sitten haistelua tai pupuhyppelyä. Seisoa se osaa - ja hyvin osaakin!

Kehässä pöydällä meni "ihan hyvin", se pysyi siinä eikä yrittänyt luikerrella pois. Olisi se kuitenkin saanut olla paljon rauhallisempi. Ravaamisesta ei tullut yhtään mitään, nenä oli maassa koko kehänkierroksen ajan. Retulainen kaikesta huolimatta yllätti ollen ERI JUK1 SA ja sai vielä ihan kivan arvostelunkin! Retuhan on saanut sertifikaatin arvoisia aikaisemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta täällä Suomessa.

Retu jäänee hetkeksi nyt näyttelytauolle Suomen osalta, karva irtoaa siihen malliin, että tauko tulee hyvään saumaan. Seuraava kehäkerta on sillä vasta Viron voittajassa, sitä ennen se menee näyttelykurssille.

 

Tejakes kennelin pennut ovat lentäneet pesästä. Tässä muutama kuva jo kodeissaan olevista penskoista, kaikki ovat omistajiensa ottamia ja lupa heiltä kuvien käyttöön on kysytty. Meinaahan se pentukuume tulla, kun tämmöisiä pennun palleroita katselee. Onneksi Retu pitää huolen siitä ettei kolmatta urosta ihan heti meille voi ottaa. Retu on vielä henkisesti niin pentu, että sen kouluttaminen ottaa oman aikansa.

Tejakes Blow My Mind "Bea" Kuva (c) Mikaela Kivinen

Tejakes Pimp My Ride "Koda" Kuva (c) Jenny Baas

Tejakes Not My Fault "Tyyne" Kuva (c) Jonna Haataja

Karvojen pölinää

Saken Viron valioarvo vahvistettiin jokin aika sitten ja Sakke sai kirjatun kirjeen, joka sisälsi ruusukkeen ja diplomin. Jälkimmäinen tietenkin laminoitiin oitis. Arvo näkyy nyt myös Suomen jalostustietojärjestelmässä, nopeaa toimintaa. Toki piti jälleen ottaa taas ns. pakollinen ruukusepose-kuva takapihalla.

Molemmat pojat ovat aloittaneet karvanlähdön ja karva pölisee huushollissa oikein urakalla. Retukin taitaa nyt viimein tiputtaa loput pentukarvansa. Toivottavasti viikottainen puhaltaminen auttaa Saken karvanlähtöön, jotta se ei Tanskassa olisi aivan nakupellenä. Toisaalta karvattomuus ei ole tähänkään asti näyttelyiden kiertämiseen vaikuttanut, karva kun on tällä korkilla semmoista, ettei se piilota mitään. Sakke näyttää aivan samalta oli se karvassa tai ei.

Emännän nyt ollessa muutamia viikkoja toistaiseksi työttömänä ollaan keritty viettää aikaa lunnossakin. Lumien sulattua tiet ovat niin hiekkaiset ja kuraiset, ettei perinteisiä hihnalenkkejä juuri tällä hetkellä suosita, mutta luontopolkua ollaan nyt kulutettu sitäkin enemmän. Päivisin koiria uskaltaa pitää siellä vapaanakin, kun ei siellä juuri muita tule vastaan.

Retu on nyt ilmoitettu Viron voittaja -näyttelyyn kesäkuussa. Katsotaan, jos meillä kävisi nyt hyvä tuuri ja se viimeinen puuttuva junnuserti saataisin kouraan. Jos ei niin sitten heinäkuussa uudelleen. Tai voihan olla, että silti mennään heinäkuussa, vaikka aikaisemminkin tärppäisi - sen näkee sitten!

Pohjoisesta kuultiin, että penskojen emo Maya pääsisi pian kotiin. Tuntuu, kun vasta eilen olisin istunut Helsingin satamassa odottaen puhelinsoittoa. Äkkiä se aika vain hujahtaa!

Reissu Ouluun

Poika 2 on aika cool jätkä!

Tyttö 1 poseeraa.

Välillä malttaa vähän nukkuakin.

Lauantaina pääsin vihdoinkin näkemään pikkunakit ihan livenä! Onneksi kaikilla taitaa olla nyt kodit, muuten olisi saattanut lähteä pari ihan vahingossa mukaan. Reissu Ouluun alkoi heti aamulla ja sinne ajomatkaa kertyi noin nelisen tuntia. Otin omat pojat mukaan sillä tarkoituksena olisi samalla pyörähtää Katin luona moikkaamassa Nuka-pemua ja Luna-cardia!

Penskat olivat ilmeisesti vieraskoreita, sillä minusta ne olivat suurimman osan ajasta rauhallisia  - mitä nyt muutama oli vähän kovaäänisempiä. Samaan aikaan paikalle osui myös pennunkatsojia ihan Helsingistä asti! Oma ajomatka tuntui aika pieneltä verrattuna siihen, minkälaisen matkan he tekivät PK-seudulta Ouluun.

Kuvat saavat puhua puolestaan! Kiitos kasvattaja Teijalle kahvista. Hamit, että penskat ovat niin kovin kaukana, niitähän voisi tulla katsomaan paljon useammin.

Tyttö 3

Tyttö 2

Poika 4 kokeilee hampaitaan. ;)

Tämän jälkeen suuntasimme Katille, jossa pojat pääsivät juoksuttamaan nuorta Luna-cardia. Nuka oli sattuneesta syystä riehumiskiellossa. Sakke ja Retu saivat leikittää Lunaa vuorotellen sillä kahdestaan ne olivat liian ylivoimaisia ja Luna parka jäi välillä jalkoihin. Molemmilla jätkillä tuntuu välillä olevan melkoisen voimakas paimennusvietti, ne usein alkavat yhdessä paimentamaan vierasta koiraa. Valitettavasti tuollon oli jo niin hämärää, ettei kuvia juuri saanut. Tässä kuitenkin Saken "breikkaus-taidonnäyte" Lunalle.

Kotona oltiin vasta puolen yön jälkeen, mutta reissu oli kaiken arvoinen - vaikka kotiin päin ajaessa alkoikin loppua usko kesken, kun tuntui ettei tie lopu koskaan! ;)