Saken Viron valioarvo vahvistettiin jokin aika sitten ja Sakke sai kirjatun kirjeen, joka sisälsi ruusukkeen ja diplomin. Jälkimmäinen tietenkin laminoitiin oitis. Arvo näkyy nyt myös Suomen jalostustietojärjestelmässä, nopeaa toimintaa. Toki piti jälleen ottaa taas ns. pakollinen ruukusepose-kuva takapihalla.
Molemmat pojat ovat aloittaneet karvanlähdön ja karva pölisee huushollissa oikein urakalla. Retukin taitaa nyt viimein tiputtaa loput pentukarvansa. Toivottavasti viikottainen puhaltaminen auttaa Saken karvanlähtöön, jotta se ei Tanskassa olisi aivan nakupellenä. Toisaalta karvattomuus ei ole tähänkään asti näyttelyiden kiertämiseen vaikuttanut, karva kun on tällä korkilla semmoista, ettei se piilota mitään. Sakke näyttää aivan samalta oli se karvassa tai ei.
Emännän nyt ollessa muutamia viikkoja toistaiseksi työttömänä ollaan keritty viettää aikaa lunnossakin. Lumien sulattua tiet ovat niin hiekkaiset ja kuraiset, ettei perinteisiä hihnalenkkejä juuri tällä hetkellä suosita, mutta luontopolkua ollaan nyt kulutettu sitäkin enemmän. Päivisin koiria uskaltaa pitää siellä vapaanakin, kun ei siellä juuri muita tule vastaan.
Retu on nyt ilmoitettu Viron voittaja -näyttelyyn kesäkuussa. Katsotaan, jos meillä kävisi nyt hyvä tuuri ja se viimeinen puuttuva junnuserti saataisin kouraan. Jos ei niin sitten heinäkuussa uudelleen. Tai voihan olla, että silti mennään heinäkuussa, vaikka aikaisemminkin tärppäisi - sen näkee sitten!
Pohjoisesta kuultiin, että penskojen emo Maya pääsisi pian kotiin. Tuntuu, kun vasta eilen olisin istunut Helsingin satamassa odottaen puhelinsoittoa. Äkkiä se aika vain hujahtaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti