Kuvapäivitys

Ruotsin reissun jälkeen ollaan vietetty aikaa melko rennoissa tunnelmissa. Ei näyttelyitä sekä työharjoitteluni loppui viime perjantaina. Aikaa on vietetty kotona raporttia kirjoitellen ja ensiviikolla palataan taas koululle.

Viime viikonloppuna vietimme jälleen aikaa Luikonlahdella mökkeillen. Oli outoa, kun nyt ei tarvinnutkaan herätä aikaisin näyttelyiden takia. Omistajat söivät ja tietenkin joivat hyvin, koirat pääsivät mustikkaan lauantaiaamusta. Koirien karkaamisesta ei ainakaan ollut huolta, kun ympärillä oli niin paljon syömistä. Retu veteli välillä varvutkin mustikoiden lisäksi. Mukana corgeja edustamassa olivat omiemme lisäksi myös Vili ja Topi-pemut.

Perjantaina ja lauantaina aamusta oli ollut hieman viileämpi keli, mutta pääsimme illalla nauttimaan myös auringosta, samoin kuin sunnuntainakin. Koirat tyytyivät juoksentelemaan pihalla, eikä uiminen juurikaan tällä kertaa kiinnostanut. Mitä nyt isommat taisivat käydä rannassa kahlaamassa. Uiville ihmisille toki muistettiin haukkua laiturilta.

Yöt sujuivat rauhallisemmin, kun Sakke ja Retu viettivät ne omissa bokseissaan. Retu ei aamulla aloittanut riehumista Topin kanssa, joka villitsee vanhempia koiria haukkumaan. Sakella on aamulla tapana huudella alakerrassa peräämme, jos ei saa meihin näköyhteyttä. Nyt se nukkui rauhallisesti pitkään. Toisaalta se voi johtua siitäkin, että nukkumaan mentii vasta neljän aikoihin yöllä.

Sunnuntaina Saketti täytti 2 vuotta! Illalla kotona se sai Retun kanssa maistaa maksalaatikkoa, joka hävisikin alta aikayksikön. Mihin tuo aika on mennyt, vastahan me Sakkea haettiin Tampereelta.

Ainiin, viime viikolla postista saapui viimein tilaamani koirapuhallin! Kätevä ja nopea kapistus, verrattuna fööniimme, jolla aikaisemmin olen koiria kuivaillut. Sitä olikin aivan pakko päästä kokeilemaan. Sakkea on Kemissä puhallettu aikaisemminkin ja se otti puhalluksen vastaan kuin vanha tekijä, Retulla oli vaikeampaa. Retu vihaa jo itse fööniäkin ja se oli pienellä kerällä pöydällä koko puhalluksen ajan. Ensin se haukkui, sitten murisi ja lopussa vinkui, kun tajusi ettei "mitään ollut tehtävissä". Mutta eiköhän se totu siihen ajan kanssa.

Ruåtsissa

Kuvat (c) Jutta Kilponen

Kesän näyttelyt on nyt saatu päätökseen ja Sakke pääsee ansaitsemalleen näyttelylomalle vähäksi aikaa. Ensi sunnuntaina se täyttää jo kaksi vuotta, mihin se aika oikein on mennyt? Retulla koitokset ovat vasta alkaneet ja se pyörähtikin viikonloppuna oikeassa kehässä ensimmäistä kertaa - pentuluokassa tosin.

Täällä Kuopiossa oli viikonloppuna kolme päivää kestävä Sawo Show ja olin ilmoittanut Saken vain perjantaille. Retu pääsi mukaan taas turistiksi. Kaiken kaikkiaan kehään oli ilmoitettu parisenkymmentä pembrokea ja nuorten luokassa Saken lisäksi oli kaksi muuta Kuopiolaista urosta, Vili sekä Rolf. Sakke vei luokkavoiton SAn kera, Rolf tuli toiseksi ja Vili kolmanneksi. Paras uros -luokassa Sakke sijoittui neljänneksi ja sai pitkästä aikaa vara-sertin, vaihtelua välillä siis! Odotuksia meillä ei juurikaan ollut, joten tulokseen oltiin tyytyväisiä.

Perjantaina matka jatkui jälleen Kemin suuntaan Jutalle, kiitos taas vaan majoituksesta ja hyvästä seurasta! Matka oli täynnä sadekuuroja, mutta tuntui nyt paljon lyhyemmältä matkalta. Ehkä kun tietä on ajellut tarpeeksi tässä kesän mittaan, se ei tunnu enää oikeastaan miltään. Sakke ja Retu saivat ensin juoksennella kentällä pitkän matkan jälkeen Frodon ja Mayan kanssa. Lauma tuli taas yllättävän hyvin toimeen keskenään.


Lopuksi ulkoilutimme Sakkea ja Mayaa keskenään meren rannalla ja Sakke pääsi uimaan ensimmäistä kertaa meressä! Se meni veteen paljon innokkaammin kuin täällä kotona, mutta ranta olikin paljon isompi ja parempi, lisäksi veteen heitettiin lelua eikä kepakoita.

Saken ja Mayan yhdennäköisyys tuli myös hyvin selväksi, vai erotatko seuraavista kuvista kumpi on kumpi?

Lopuksi Frodo pääsi juoksuttamaan riiviö-Retua ennen nukkumaanmenoa. Voi vain ihmetellä, miten Frodolla on niin pitkä pinna pennun kanssa. Se ei välittänyt yhtään, vaikka Retu näykki ja räksytti, minkä ehti.

Jutan suunnistaessa agikentälle, me jatkomme lauantaiaamuna matkaa kohti Ruotsin rajaa. Edessä oli siis kesän näyttelyiden kohokohta, Överkalixin kaikkien rotujen näyttely. En ollut koskaan ajanut rajan yli enkä käynyt ulkomailla itsekseni, joten jo ajomatka oli elämys itsessään. Maisema vaihtui äkkiä Ruotsalaiseksi maalaismaisemaksi ja tienviitat olivat Ruotsiksi, muutama poro bongattiin myös vastaantulevien kaistalta. Ilman GPSää olisimme olleet varmasti hukassa, näyttelypaikka paljastui äkkiä metsikön takaa.

Näyttelyalue ei ollut iso, mutta vilinää siellä riitti siitä huolimatta. Kehä löytyi helposti ja selvisin rokotustarkastuksesta. Retu oli ilmoitettuna pentuluokkaan, sillä Ruotsissa ikäraja on eri kuin täällä Suomessa. Sakke meni viimeistä kertaa nuorten luokkaan. Meidän lisäksi näyttelyyn oli ilmoitettu vain yks pembroke uros, joka oli Saken kanssa samassa luokassa. Se oli myös Suomesta!

Tuomarina toimi suomalainen Tuula Pratt ja valmistauduin jo täydelliseen shown, kun valmistelin Retulaista ensimmäistä näyttelyään varten. Siihen ei saanut mitään kontaktia ja se sähelsi minkä kerkesi. Kehä alkoi ja meidät laitettiin ravaamaan kehä ensin ympäri, mikä meni oikeastaan täysin pomppimisesi, pöydällä Retu kuitenkin seisoi täydellisesti korvat pystyssä ja antoi tuomarin tutkia itseään, ihme. Retu laitettiin ravaamaan vielä uudelleen ja se meni vähän paremmin. Seisotuksessa Retu seisoi hievahtamatta paikoillaan, välillä kuitenkin syöksähdellen ohi lentelevien pölypallojen perään. Tuomari kuitenkin ilmoitti antavansa KPn ja Retu oli siis tänään ROP-pentu.

Sakke oli vuorossa seuraavana, joten juoksin kehän laidalle vaihtamaan koiraa. Sakke esiintyi taas niin mallikkaasti kuin osasi ja sai erinomaisen niinkuin toinenkin uros luokassamme. Kilpailuluokkassa tuomari ravautti meidät kerran ympäri ja osoitti Saken ykköseksi, molemmille koirille tuli kuitenkin SA. Homma oli samantien selvä, koska muita pemuja ei ollut, eli Sakke oli ROP kera Ruotsin sertin, huippua!

Pemut arvosteltiin aamulla, joten tästä alkoi pitkä monen tunnin odottelu. Päivällä olivat ryhmäkehät, joihin halusin jäädä. Pennuille oli oma Best In Show -kehä. En edes muista, millä sain ajan kulumaan, se kului varmasti siinä, kun sain juoda jatkuvasti vettä ja huolehtia koirien vedensaannista. Asteita oli varmasti reippaasti yli parikymmentä ja varjoa ei kentällä ollut missään. Koirat läähättivät kevythäkissään ja vaikuttivat unisilta.

Kävin toimistolla varmistamassa etteivät Retun ja Saken kehät mene päällekäin. Tiesin kyllä, että vaihdossa tulee taas kiire, joten vein häkin ja koirat mahdollisimman lähelle isoa kehää. Aurinko porotti edelleen kuumana, mutta vihdoin kaijuttimista kuului englanniksi, että pentujen esiarvostelu alkaisi kehässä viisi. Retu jaksoi nyt keskittyä paljon paremmin, liekö johtuen pienestä väsymyksestä. Retun tuomaria en muista, mutta nainen puhui ruotsia. Esiarvostelun jälkeen menimme jonona ison kehän laidalle odottelemaan kehään pääsyä. Kiersimme kehän ensin kokonaan ja jono jäi seisomaan kehän laidalle. Tuomari katseli kauempaa koiria, mutta teki valinnan oikeastaan erittäin nopeasti kätellen tippuvat pois kehästä. Katselin ympärilleni ja tajusin, ettei meidän lisäksi kehässä ollut kuin kolme koiraa!! BIS-kehässähän sijoitetaan neljä koiraa, joten sijoitus oli siis varmaa. Retu oli kilpakumppaneitaan nuorempi, mutta esiintyi muihin verrattuna ihan samalla taidolla. Pian kaijuttimista kuului ruotsiksi Retun sijoittuneen neljänneksi, tuomari tuli vielä sanomaan, että pentu on erittäin lupaava. Seisottiin hetken valokuvattavana, kun toisesta kaijuttimesta kuului ryhmän yksi esiarvostelun alkavan kehässä kuusi, kiva...

 Retu BIS4 pentu

Retun kanssa juoksimme kehästä palkinnot toisessa kourassa ja tuuppasin Retun kevythäkkiin ja otin samalla Saken ulos. Ympäriltämme kuului "oh my gad.. other dog??" Taisin huudahtaa jotain "Yes and we are late" ja samalla lähdin juoksemaan Saken kanssa esiarvosteluun. Kehään tullessamme koirat oli jo järjestelty, mutta tuomaria ei näkynyt. Luulin, että esiarvostelu oli jo mennyt, joten sijoittumisesta isossa kehässä ei olisi toivoakaan. Tuomari kuitenkin saapui juuri kehäsihteerin kanssa paikalle, huh.. meni siis erittäin tiukille.

Sakke jaksoi seistä, mutta ravaamisessa se ravasi hihnan mitalla edessäni ja ravi meni välillä laukaksi. Se oli selvästi väsynyt. Kun belgialainen tuomari pöydällä ollessamme yritti katsoa Saken purentaa, Sakke alkoi haukotella, johon tuomari totesi, että purenta näytti olevan ihan kunnossa, heh. Sakke myös räksytti seisotuksen aikana minulle koko ajan, kun nakkia ei tippunut tarpeeksi paljon, se oli ilmeisesti tuomarista jotenkin hauskaa, koska hän naureskeli Sakelle kauempaa.

Pian pääsimme jonossa jälleen samaiseen isoon kehään, jossa Retun kanssa olimme olleet hetki sitten. Tämä tuomari oli myös erittäin nopea päätöksissään ja tuli oikeastaan heti luoksemme ja otti Saken jatkoon ensimmäisenä. Mukaan liittyi pian myös kolme muuta koiraa, joiden rotuja en muista. Kaijuttimesta kuului taas, että welsh corgi pembroke oli sijoittunut neljänneksi, joten menimme samalle palkintomatolle valokuvattavaksi kuin Retun kanssa, hurjaa!

Sakke RYP-4

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, jäimme vielä Kemiin yöksi. Se oli hyvä idea, sillä en varmaan olisi jaksanut ajaa samana päivänä takaisin kotiin asti ja pääsimmehän aamusta näkemään Mayan ja Frodon agikisoissakin! Meno oli molemmilla hurjaa, mutta varsinkin Frodo yllätti hurjalla vauhdillaan ja innostuksellaan. Mayalle irtosi yksi LUVA ja Frodon ensimmäinen agiserti ei ollut kaukana. Viikonloppu saapui nopeasti päätökseen ja matka kotiin alkoi. Yksi reissu pohjoiseen päästään silti tekemään vielä tämän vuoden puolella sillä Retu pyörähtää Pellon pentunäyttelyssä. Nyt kuitenkin se (odotettu) näyttelytauko!