Balttian matka oli varsin mielenkiintoinen muiltakin kuin näyttelyiden osalta. Kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta hengissä palattiin tuliaisten kera - se on pääasia!
Matka Kuopiosta Helsinkiin sujui ihan kivasti, muutamalla huoltoasemalla pysähdyttiin. Helsingin keskustassa ajo oli kuitenkin tavan mukaan ihan syvältä. Navigaattorin neuvonnasta huolimatta ei osattu kääntyä satamaan johtavalle tielle vaan pyörittiin pitkin keskustaa autojen tööttäillessä. Toisaalta ajoimme mielestämme liikennesääntöjen mukaan emmekä liian hitaasti, joten syytä tuolle tööttäämiselle ei keksitty. Ilmeisesti olisi pitänyt ajaa punaisia päin ja reippaasti ylinopeutta niin se olisi pääkaupunkilaisille kelvannut.
Laivaan ajaminen ei ollut niin vaikeaa kuin luulin ja laivassa saimme tasata pari tuntia hengitystämme. Hieman itseä jännitti jättää koirat autoon kahdeksi tunniksi, minkä laivamatka kesti. Mutta taisivat molemmat pötkylät brasilianterrierin kera nukkua koko matkan rauhallisesti. Totesimme, että taisi reissun ns. vaikein osuus olla nyt ohi. Olisikin ollut.
Tallinnassa ajaminen oli kohtuu helppoa, mutta Latviassa huomasimme, ettei navigaattori ollut aina oikeassa nopeusrajoitusten suhteen. Rajoitukset saattoivat muuttua ilman, että siitä ilmoitettiin selvällä kyltillä. Peltipoliisihan siinä jossain kohtaa räpsähti, vauhtia oli hippasen yli 70km/h. Eivät nuo kai yleensä laskuta mitään ulkomaalaisilta, mutta katsotaan tuleeko postia.
Laiva oli Tallinnassa perillä noin klo 1:00 yöllä ja ajoimme kohti Liettuaa koko yön. Kaunakseen saavuttiin aamun valjetessa. Perillä kuitenkin huomasimme, että navigaattorimme neuvoi kaupan eteen ja missään ei näkynyt koiran koiraa. Kehien alkuun oli 45min. Siinä sitten pyörittiin pitkin Kaunasta, ensin autolla ja sitten kävellen kysellen apua ihmisiltä. Tuli erittäin selväksi se seikka, ettei Liettuassa yksinkertaisiesti kukaan puhu englantia. Tarkastimme näyttelypostin ja tajusimme, että Kaunaksen näyttely ei ollut Kaunaksessa vaan paikassa nimeltä Kauno. Paniikissa näppäilimme uuden osoitteen ja helpotukseksi ajomatkaa sinne näytti olevan hieman alle vartti. Siinä vaiheessa ei enää välitetty pahemmin nopeudesta, pitää vain kiittää onneaan ettei poliisia sattunut tielle.
Oikea paikka löytyi, mutta portilla tajusimme ettei meillä ollut käteistä maksaa parkkia. Selitimme tilanteen naiselle, joka portilla oli. Ensin hän ei halunnu päästää meitä sisään siitäkään huolimatta, että kimppakyytiläisemme kehä alkoi 15min päästä. Kysyin, mistä löytyy ilmainen parkki ja sellainenhan oli ihan kadunvarressa... tämän kysyttyäni nainen kuitenkin päästi meidät maksullisille paikoille ja vannoimme tulevamme maksamaan pysäköinnistä myöhemmin - niinkuin myös teimmekin.
Jätimme corgit autoon ja juoksimme brassin ja tavaroiden kanssa pitkin kuraista pihaa halliin. Läheltä piti ja brasilianterrieri Masa ehti kehäänsä ajoissa ollen ROP ja saaden myös sertifikaatin, joka jää roikkumaan, sillä Masa täyttää kaksi vasta ensivuonna. Masa oli päivän päätteeksi myös ryhmien viides.
Pemuja näyttelyyn oli ilmoitettu 12, joista suurinosa oli narttuja. Muutama oli poissa. Retu kisasi junnusertistä kahden samanikäisen uroksen kanssa. Kyseiset koirat olivat Retua paljon kehittyneempiä, joten pessimistinä taas luovuin ajatuksesta, että Retu saisi ensimmäisessä juniorkehässään juniorisertifikaattia. Kaikki kolme saivat erinomaisen, mutta Retu voitti kuin voittikin luokkansa saaden JNn, eli niin sanotun J-SERTn. Lopuksi Retu oli myös ROP-junior. Sakke oli valioissa ainut ja sai erinomaisen, tuomari tuli samantien onnittelemaan, koska olimme päivän paras uros! Ilmeisesti siis avoimenluokan uros ei ollut saanut erinomaista ja veteraanikehään ilmoitettu uros oli poissa. Sakke oli lopulta ROP ja myös LT MVA.
Kehien loputtua saimme taas hengähtää. Helpotti ajatus, että pääsisimme vihdoin hotelliin nukkumaan. Valvottuja tunteja oli nimittäin tässä vaiheessa noin 34h. Hotelli sijaitsi lähellä Latvian rajaa, mutta sinne saavuttuamme hotelli oli pimeänä ja ovet lukossa. Koko paikka oli mysteeri. Mietimme hetken, mitä tekisimme seuraavaksi. Päätimme, ettemme lähte etsimään toista hotellia, vaan ajaisimme suoraan Latviaan Riigaan huomiselle näyttelypaikalle. Jos muu ei auta, niin yö on nukuttava autossa!
Saavuttuamme Riigaan, navigaattori ohjeisti pimeälle mukulakivitielle. Missään ei näkynyt "Opympia Skonto" hallia. Vaihtelimme navigaattorin osoitetta ja kiersimme ympäri Riigaa etsien kaikki navigaattorin osoittamat urheiluhallit. Mikään ei näyttänyt oikealta paikalta. Näyttelypostin mukana oli tullut pieni kartta ja kokeilin, kun ei muuta vaihtoehtoa enää ollut, kirjoittaa navigaattoriin siitä kaksi tiennimeä niin, että se etsisi niiden risteyksen. GPSn ohjaama reitti näytti hetken ajettuamme tutulta... lopulta saavuimme samoille mukulakiville. Katselimme hetken ympärillemme ja jostain pimeydestä hohtivat sanat "Olympic Skonto"... justiinsa joo. Halli oli ollut koko ajan siinä, mihin navigaattori oli neuvonutkin. Auto sammutettiin tienvarteen ja klo 1:00 pääsimme viimein nukkumaan. Nukuimme noin 7h, välillä heräsimme ja lämmitimme autoa. Lähes 40h valvotun ajan jälkeen tuo autossa nukkuminen tuntui luksukselta, uskokaa vain. Uni tuli samantien, vaikka ihan makuuasentoon ei päässytkään.
Aamulla selvisi, että Retun kasvattajan tytär oli yöpynyt asuntoautossa ihan vieressä, näin. Aamulla kehät alkoivat pembrokeilla. Latviasta en osannut oikein odottaa mitään, sillä tiesin, että Retun isä on sinne ilmoitettu. Sakke olikin valioiden kolmas, mutta sai kuitenkin erinomaisen. Retu päätti yllättää ja olikin PU2 kera J-SERTin. Retun Bruno isä oli ROP ja lopulta myös RYP4.
Kimppakyytiläisen brassi oli jälleen rotunsa paras, kera sertin ja CACIBn. Tämän jälkeen kiirehdimme Tallinnan satamaan ja laivaan. Koska kaikkia pieniä ongelmia oli matkan varrella ollut, niitä oli tietenkin loppuun asti. Emme nimittäin laivasta poistuessamme meinanneet löytää autoa. Vaan seikkailimme noin 7 alkoholilavan kanssa ympäriinsä, joista tietenkin yksi päätti hajota matkalla. Voin sanoa, että tuli kuntoiltua samalla. Kotona Kuopiossa oltiin klo 7:00 aamulla, jonka jälkeen itse nukuin 12h. Kauankohan tuollaisesta reissusta palautuminen kestää?
