Autoajelua Tampereella

Saketti Riihivuoressa

Kirjoittamista olisi paljon, mutta aloitetaan nyt näillä asioilla. Kuvia taitaa olla enemmän kuin tekstiä, mutta ne saavat nyt kertoa tapahtumista. Olen tänään laiska kirjoittamaan. Muutama viikko sitten pakkasin Saken autoon ja vietimme puolisen viikkoa keski-suomessa Muuramessa. Täältä oli lyhyt matka Tampereelle pentuja tervehtimään - viimeistä kertaa ennen luovutusta. Matka Tampereelle oli helteinen. Oli pakko ottaa Sakke farmarin takaosasta takapenkille, kun tuntui, että se läkähtyy boksissaan.

Pennut olivat kovasti kasvaneet sitten viime näkemän. Viimeksi näin ne noin kolmeviikkoisina ja nyt ikää löytyi 6 viikkoa. Yritimme kovasti ottaa pennuista seisotuskuvia, mikä ei tietenkään ollut taas yhtään helppoa. Joko pentu oli vilkas tai sitä ei kiinnostanut pätkääkään. Hetken räpsittyämme ja sarjakuvausta apuna käyttäen, saimmekin muutaman ihan onnistuneen otoksen! Seisottajina toimivat Sinikka sekä tyttärensä Riina.

Pennut tulevan asumaan minun epäonnekseni etelässä. Minun täytyy vain toivoa, että joskus tulee nähtyä tulevaisuudessa. Hilmaan saatetaan törmätä näyttelykehissä. Voiko näitä naamoja vastustaa?

Lappunaaman Dashbone "Hilma"

Lappunaaman Dashbone "Hilma"

Lappunaaman Rockwalli

Lappunaaman Rockwalli

Lappunaaman Fumble

Lappunaaman Fumble

Vierailulla Promisehill-kennelissä.

Sohvi ja Sakke

Äiti ja tytär, kumpi on kumpi?

Sinikalta huristelimme Kangasalalle, tervehtimään Saken omia sukulaisia. Laumaan kuului Jade, Sohvi, Tessa sekä Puuteri. Sakke oli heti kuin kotonaan ja näki Jadea ensimmäistä kertaa sitten Tanskan reissun. Sohvi ja Sakke kuitenkin löysivät heti yhteisen sävelen ja Sohvi oli aivan varma, että ottaisi Saken poikaystäväkseen. :D

Sukulaisten kanssa riehuminen tuli tarpeeseen ja Sakke otti paluumatkan Muurameen rennosti ja nukkuikin sikeästi koko loppupäivän. Rankkaa tämä pitkin Suomea reissaaminen. Toisaalta rentouttavaa tehdä reissuja Suomeen ilman, että määränpäänä on näyttely. Päivät Muuramessa kuluivat nopeasti ja kävimme äitini kanssa mustikassa. Sakke muisti heti, mitä varvuille pitää tehdä ja poimi marjoja suoraan niistä. Vatut eivät sitten olleet yhtä hyviä, ilmeisesti toisen mielestä liian mauttomia.

Katsaus viime viikkoihin

Grillaus-apulainen

Koska koirani ovat niin edustavia...

... kummatkin. ;)

Ensin muutamia kuvia Juhannukselta. Niitä tulikin otettua taas kameran muistikortti täyteen. Kelit olivat aurinkoisia, joten monta onnistunutta otosta saatiin. Juhannus vietettiin avon vanhempien kotona Lievestuoreella. Corgit pääsivät tutustuman rantaan sekä Pönttövuoren vanhaan junatunneliin. Oli siinä toisilla ihmettelemistä - varsinkin Retulla.

Tunneli on pituudeltaan 1,2 kilometriä ja yllätykseksemme tunneli oli vielä kauttaaltaan jäässä! Jäätä oli maan pinnalla ainakin metrin paksuinen kerros ja ilma tunnelissa oli jäätävä. Eihän sitä voinut kesävarustuksella lähteä kävelemään päästä päähän.

Tunnelin suulla oli sumua.

Corgit luistelemassa keskellä kesää?

Ei voi kuin ihmetellä, kuinka karvakaverit uskalsivat kaikuvaan tunneliin mennä, vaikka niillä ei ole kokemusta vastaavasta. Tunnelin suulla ensin haukuttiin kaikuvaa ääntä, joka muuten oli yllättävän kova. Taisi enemmän hirvittää itse omistajaa, joka mietti voiko tuolla tunnelissa asua karhuja.

Tunnelissa edetessämme blondi taisi vasta tajuta, että nyt ei ollakaan ihan tavanomaisessa kolosessa. Se pysähtyi eikä suostunut kävelemään eteenpäin. En tiedä oliko sen ihmetyksen aihe itse tunneli vai se, että oli niin kamalan liukasta. Pienen rohkaisun jälkeen Retu kuitenkin jatkoi matkaa kanssamme. Sakesta taas näki koko ajan, että sillä ilmeisesti on talvea ikävä. Varmaan helpotus, kun pääsi paahteesta hetkeksi miinusasteisiin.

Poika 1, tyttö 1 ja tyttö 2.

Viikko sitten ajelin Tampereelle. Ensin hain Saken kasvattajan Soilen kotoa mukaan ja suuntasimme sitten Sinikan luokse, Lappunaaman kenneliin. Perillä odottinkin pentujen Nessi-äiti sekä kolme punaista pentua, joilla oli silloin ikää melkein 3 viikkoa, nythän karvapallerot ovat jo melkein neljän viikon ikäsiä. Paikalla oli myös Nessin omistaja, Sofia.

Pienempi tytöistä vilisti jo neljällä tassulla reippaasti eteenpäin. Muut seuraavat pian perästä. Tarkoitus olisi kolmikkoa käydä vielä tapaamassa ennen luovutusta. Täytyy ensin kuitenkin reissailla vähän ulkomailla, kun viime kerrasta taitaa olla "jo" melkein kuukausi. Kyseessä on Retun viimeinen yritys saada juniori-sertifikaatti Virosta. Näyttelyitä on kaksi, yksi lauantaina ja yksi sunnuntaina, joten katsotaan kuinka meidän käy.

Viroa ennen luvassa on Oulun inttinäyttely. Sakke on alkanut tiputtamaan karvaansa siihen malliin, että pitää vielä harkita sen kehään viemistä uudelleen. Onneks ilmoitin sen vain toiselle päivälle. Retuhan esiintyy siis molempina päivinä. Oulussa pääsen näkemään vihdoin Saken ja Mayan pojan livenä. Kyseessä on "Oula" Tejakes My Cup Of Tea. Sekä tietenkin pääsen kokeilemaan meidän näyttelytelttaa, joka haettiin vähän yli viikko sitten Liperistä Pirjolta! Mahtaa tulla hyvin tarpeeseen. Toivottavasti Oulussa sataa - ja lujaa. ;) Me ollaan varauduttu!

Kohti pohjoista, Norjan näyttely

Lauantaina pakkasimme auton ja lähdimme kohti Norjaa. Norjassa järjestettiin kansainvälinen koiranäyttely, johon olin ilmoittanut Saken. Mukaan lähti Kati ja hänen koko koiraklaaninsa, joista kehään oli ilmoitettu Masa-brassi. Koukkasimme lauantai-iltana Tupoksen kautta ja otimme kyytiin Lotta pembroken. Lotan olisi tarkoitus esiintyä kanssani valioluokassa - kiitos Mirkalle, joka uskalsi "muorin" mukaan luovuttaa.

Autossa ajoa Tromssoon kertyi noin 13 tuntia. Emme tulleen ajatelleeksi, että Tornion ABC on tosiaan viimeinen 24/7 - huoltoasema matkan varrella. Vaikka ruokaa ei mistään saanut niin onneksi kylmäasemia vastaan muutamia tuli. Kilpisjärvellä olimme noin puolenyön aikaan, vaikka siltä se ei tosiaankaan vaikuttanut. Tuolla pohjoisessa, kun ei tähän aikaan vuodesta juurikaan aurinko laske. Maisemat olivat huikea. Yllätykseksemme jouduimme myös pysähtymään ensimmäistä kertaa tulliin! Norjalainen tullimies kyseli matkamme tarkoitusta ja sitä, onko koirilla kaikilla paperit kunnossa. Samalla toinen mies kiersi autoamme ympäri. Pääsimme tullista läpi pian ja matka jatkui.

Pitkältä tuntuvan ajomatkan jälkeen saavuimme viimein Tromssoon, noin kello 2:30 Norjan aikaa. Nukuimme autossa, mikä oli ainakin omalla kohdallani hankalaa, koska en pysty nukkumaan istuvassa asennossa kovinkaan pitkään. Lisäksi ratti edessäni haittasi hyvän asennon ottamista. Aamulla herättyämme parkkipaikka olikin jo täynnä autoja.

Kehään pembrokeja oli ilmoitettu 10, kuusi urosta ja neljä narttua. Sakke esiintyi valioissa ja tuli toiseksi ja sai SAn. Valiossa uroksia oli kolme, ensimmäiseksi tullut oli jo norjan valio, sillä siitä oli ollut kyseisen uroksen omistajan kanssa puhetta aikaisemmin ennen kehää. Sertifikaatista oli siis vielä toivoa. Paras uros-kehässä meitä oli 3 valiota ja 1 juniori-uros. Lopullinen järjestys oli valio, valio, juniori, valio - eli Saken tulos oli PU2 SERT VACA sekä myöskin Norjan valio!

Bikineissä esiintyvä Lotta esiintyi tapansa mukaan reippaasti. Lotta hävisi vain yhdelle Norjan valiolle, joten Lottakin siis nappasi sertin reissulta mukaan, tullen tietenkin myös Norjan valioksi, onnittelut Mirkalle!

NO MVA Sakke

NO MVA Lotta

Kehän jälkeen hyppäsimme heti autoon ja suuntasimme kotimatkalle. Mäkäräisiä riitti ja Katin brassit olivat aivan täynnä punaisia pilkkuja. Lotta jätettiin Mirkalle Tupoksen ABClle ja minä söin reissun ensimmäisen kunnollisen ruuan. Kotona olimme joskus 3 aikaan aamuyöstä. Nyt sitten kuukausi taukoa näistä kinkereistä. Sakelle pitää suunnitella uusia maita, mistä se voisi puuttuvat CACIBt kerätä. Kiirettähän meillä sen suhteen ei ole, onhan noita titteleitä tänä vuonna tullut ihan tarpeeksi.

Sitten muihin asioihin. Viikko sitten pyörähdin jälleen Iisalmelle katsomaan Lipen ja Saken jälkikasvua. Hirmuisesti ne olivatkin kasvaneet. Napattiin myös muutamia seisotuskuvia kakaroista. Kuvat ovat kaikki Hannelen käsialaa, seisotusavustajana meillä toimi Sari. Aika menee aivan liian nopeasti, vastahan Hannele ilmoitti "vappu-pentujen" syntymästä!

 

Poika 1 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

 Poika 2 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

 Poika 3 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

 Tyttö 1 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

  Tyttö 2 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

  Tyttö 3 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

 Tyttö 4 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

 

Virossa ja vähän muuallakin

Taas on päässyt käymään niin, että edellisestä päivityksestä on kulunut ihan suhteettoman pitkä aika. Viikonloppuna kävimme Retun kanssa yrittämässä viimeistä junnu-sertiä Virossa tuloksella JUN ERI2 SA PU3. Eli harmittavan pienestä se jäi kuitenkin kiinni. Yritämme ensikuussa vielä kerran ja jos junnu-sertiä ei ole tullakseen niin sitten ei tule.

Työvuoroni ovat taas estäneet näyttelyihin ilmoittamisen. Eli se ei tarkoita, että kiinnostunut olisi hiipunut, kun meitä kehissä ei enää juuri näy. ;) Minun on sovittavat vapaat viikonloput ajoissa ja olen pyhittänyt ne ulkomaanreissuille toistaiseksi. Ensi viikolla aletaan taas valmistautua Saken näyttelyviikonloppuun - kehä on tietenkin ihan muualla kuin täällä Suomessa.

Töiden lisäksi olen matkustanut muutaman kerran Iisalmeen katsomaan Saken ja Lipen (Kanervakankaan Hot Lips) pentuja. Koska kenneli on lähellä, sinne ajaa ihan hujauksessa. Samalla pääsee nauttimaan maalaismaisemista, kyllähän tuo kaupungin voittaa ihan sata nolla näin kesäisin.

Tytöt 4 viikkoa, kennel Kanervakankaan

Tytöt 4 viikkoa, kennel Kanervakankaan

Pojat 4 viikkoa, kennel Kanervakankaan

Poika 4 viikkoa, kennel Kanervakankaan
 

Rautalampi ja mupelot 3 viikkoa

Kuva (c) Jutta Kilponen

Jutta kävi kasvattajalla katsomassa Mayaa ja pentuja sekä otti muutamia valokuvia. Pentulaatikon kolmeviikoiset asukit näyttävän nykyään tältä. Maya-mamma ei näytä enää olevan yhtä innokas hoitamaan äipän tehtäviä, mutta ihmekös tuo kun seitsemän naskalihampaista riitiötä roikkuu mahan alla heti kuin silmä välttää! Helpotuksesi Maikille voin sanoa, että onneksi kohta ollaan jo puolessa välissä. Pian sitä taas liidellään agikentillä. Itse olisi tarkoitus matkata Ouluun seitsemäs päivä.

Tässä vielä kaikista yksilökuvat! Somia kaikki,  jokainen on selvästi yksilö ja tunnistettavissa! ;)

Poika 1

Poika 2

Poika 3

Poika 3

Tyttö 1

Tyttö 2

Tyttö 3

Retun kanssa pyörähdettiin viikonloppuna Rautalammen ryhmänäyttelyssä, jossa oli ensimmäistä kertaa pemuja arvoimassa Markku Kipinä. Retu oli tälle tuomarille kuitenkin liian pitkä, joten kummoista menestystä ei kehästä tullut. Kyllähän Retulta pituutta löytyy, mutta myös rintakehä on pitkä. ;) Kovasti blondi-eläin jaksaa häslätä edelleen kehässä, joten täytyy treenata sen kanssa rauhoittumista.

Maya ja seitsemän mustilaista

Nakit 5vk, kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Mayan mamma ja omistaja Jutta kävi moikkaamassa pentuja viime keskiviikkona. Tänä päivänä pennuilla on ikää jo lähes 1,5 viikkoa. Tältä näyttävät viiden päivän ikäiset mupelot.

Tarkoitus olisi itse käydä jälkikasvua tervehtimässä ensikuun alusta. Miten jaksankaan sinne asti odottaa? Joka päivä toivon uusia kuvia pennuista, vaikka tuskin ne ovat näistä kuvista vielä kummemmin muuttuneet.

Maya-mamma ja mustilaiset, kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Kuvat saavat tällä kertaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Mitäpä näihin enää lisäämään. Somia mini-Sakkeja ja mini-Maikkeja kaikki seitsemän!