maanantai 30. tammikuuta 2012
Näytelmät osaksi elämää
Kun Sakke vietti aikaansa vielä pentukopassa yhdessä sisarustensa kanssa, en osannut aavistakaan, mitä tuleman piti. Minulle piti tulla kotikoira, ilman suuria tavoitteita tai toiveita. No olihan minulla muutama toive, pennun piti olla uros ja ehdottomasti tricolour - muulla niin väliä. Olisipa se nykyäänkin yhtä helppoa.
Noin viikkoa ennen pennun hakemista Saken kasvattaja Soile kysyi, kiinnostaako minua käyttää tulevaa pentuani joskus koiranäyttelyissä. Vastasin hieman varovasti, että olisihan se kiva joskus käyttää muutamassa näyttelyssä. Muutamassa, niinpä niin - mutta sillä hetkellä tarkoitin sitä oikeasti. Asia johti toiseen ja pian huomasin, että olin ilmoittanut penskani Mikkelin ryhmänäyttelyyn, pentuluokkaan. Ajattelin myös, että käytetään nyt sitten vielä jossain muuallakin ja ilmoitin myös Lohjan pentunäyttelyyn.
Tämän jälkeen pitikin lähteä lähimpään Match Shown harjoittelemaan, se oli kamalan jännää! Tällä hetkellä lähinnä naurattaa koko tilanne, mutta silloin jännitin hirveästi kehään menoa ja varsinkin sitä, jos en osaa mennä oikein. Koko homma meni kuitenkin nappiin, vaikka tuomarilta jouduinkin kysymään, että mikä se semmoinen kolmio oikein on? Voi sitä riemun päivää, kun Sakke voitti villakoiran saaden punaisen nauhan ja tuli vielä punaisten toiseksi, heh.
Avo hieman hirvitteli sitä, kun olin pötkön ilmoittanut ihan Lohjalle asti, mutta tuli silti näyttelymatkalle mukaan. Ensimmäisestä näyttelystä jäi oikein hyvä maku suuhun, Outi Toivola neuvoi kehän laidalla aivan kaikesta ja lainasi vielä omaa näyttelyhihnaansakin! Sakke oli loppujen lopuksi VSP-pentu. Mikkelin ryhmänäyttelyssä Sakke paransi ja oli ROP-pentu.
Tästä alkoi sitten ahkera näyttelyiden kiertäminen, jota kesti tasaisesti koko kesän. En muista montaakaan viikonloppua, jonka olisi saanut viettää rauhassa kotona. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut jättää ainakin puoleen menemättä, mutta ensikertalaisena sain hyvää harjoitusta näistä kesän "pikkunäytelmistä". Ensimmäinen serti napsahti kohdalle Oulun kansainvälisessä koiranäyttelyssä.
Koko vuosi huipentui messarissa, kun Sakke voitti junioriluokan ja sai SAn. Tämä tarkoitti sitä, että alunperin kotikoiraksi tarkoitettu pötkö sai nimensä eteen ensimmäisen virallisen tittelin HeJW-11.
Tulevan kesän näyttelykalenteri näyttää melko täydeltä, varmasti tulee kuitenkin osa karsiutumaan, kun saadaan tieto lopuistakin tuomareista. Hieman viime kesästä viisastuneena tiedän, ettei kaikille varmasti kannata viedä.
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Blogi on avattu
Olen jo pitkään halunnut rakentaa ja ylläpitää blogia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Kylmän talvipäivän innoittamana päätin viimeistellä keskeneräisen blogipohjani ja julkaista sen viimeinkin. Blogi on vielä täysin alkutekijöissä, mutta jostain se on aloitettava ja sisältöä varmasti kerääntyy ajallaan.
Tämän blogin tarkoitus on ensimmäisen koirani, welsh corgi pembroke rotuisen Saken, arkielämästä kertominen. Siihen kuuluu sohvalla löhöilyn lisäksi muun muassa koirapuistoilu, arkitokoilu, koiranäyttelyissä kiertäminen ja niin edelleen, mitä vain sattuu tapahtumaan.
Tähän ensimmäiseen blogipäivitykseen voisin summata viimeisen kuukauden aikana tapahtuneet keskeisimmät asiat. Kaksi asiaa nousee näin corgisaralla ylitse muiden, ensimmäinen oli Kajaanin kansainvälinen koiranäyttely, joka järjestettiin maapohjaisessa pallohallissa.
Tuomarin huomioon ottaen, uskalsin toivoa Sakelle oikeastaan vain luokkavoittoa. Luokkavoiton lisäksi meille napsahti kuitenkin vielä SA ja kaupanpäällisiksi PU3 varasertin kera, joka on jo muuten kolmas laatuaan. Neljäs kerta toden sanoo, ehkä? Päivä oli mukava, mukavia ihmisiä unohtamatta.
Myös hieman ikävämpi asia mahtuu mukaan menneeseen kuukauteen. Sakelle oli tarkoitus tulla vuodenvaihteen jälkeen kaveri Varkaudesta. Kyseessä oli erittäin kaunis ja hyväluonteinen pembroke uros, jonka toinen kives oli epävarma luovutusiässä. Päätin kuitenkin uskollisesti vielä odottaa, josko toinenkin palli asettuisi ajan kanssa, mutta lopulta meidän oli myönnettävä se, mikä todennäköisesti oli edessä - kivesvikainen. Ehkäpä tällä oli jokin tarkoitus, kuka tietää.
Myönnettävä on, että uusi matonen luikertelee jo koukussa, mutta siitä ei vielä sen enempää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




