Pääsiäinen

Aurinko paistaa sen verran, että pian ei päästä enää jäälle juoksemaan. Se tarkoittaa myös sitä, että lumet sulavat luontopoluilta ja hiihtoladut ovat historiaa, jeah! Ollaankin jo kaivattu kunnon metsälenkkejä. Pääsiäinen meni oikeastaan kotona, mitä nyt Lievestuoreella käydään huomenna.

Isovalkeisella tuli otettua muutamia valokuvia, kun aurtinko paistoi niin kirkkaasti. Kotona kuvia selatessani totesin jälleen, että kuvista ei käy selväksi auringonpaiste sitten yhtään. Näin monen vuoden harkinnan jälkeen tilasin kameraani uuden putken. Nikonin 50mm 1.4G AF-S :n. Mikään teleputki siis ei ole kyseessä, koska haluan ainoastaan lisää valovoimaa. Teleputki voidaan hankkia sitten myöhemmin erikseen. Samalla tuli hankittua myös UV-suoja uudellen objektiiville. Kapistus pääsee koekäyttöön sitten viikonpäästä, kun päästään tervehtimään pentuja. Toimitusaika on pari arkipäivää, toivottavasti se pitää.

Vilkaisin tuossa näyttelykalenteriani ja se vaikutti todella tylsältä. Hassua, kun Suomen näyttelyt eivät nappaa enää oikeastaan ollenkaan. Voi olla, että tämä vuosi vielä pyöritään täällä ja ensivuonna suunnittelen kalenterin kokonaan niin, että pääpaino on jossakin muussa maassa. Avokki kovin innostui Viron reissusta, joten siellä varmaan tullaan pyörimään reippaasti jatkossakin.

Ainiin. Ilmoitin Saken Tanskaan, jep jep. Mukaan pyysin saman kennelin kasvatin Jaden, Promisehill J-Lo Glow After Dark. Reissu on noin kuukauden päästä ja se on kaksipäiväinen kansainvälinen näyttely. Odotukset eivät ole korkealla tulosten suhteen, mutta käydään hakemassa kokemusta, jotta sinne olisi sitten helppo mennä joskus uudelleenkin. Nyt menemme kimppakyydillä kokeneemman kiertäjän kanssa.

Rautalampi ja mupelot 3 viikkoa

Kuva (c) Jutta Kilponen

Jutta kävi kasvattajalla katsomassa Mayaa ja pentuja sekä otti muutamia valokuvia. Pentulaatikon kolmeviikoiset asukit näyttävän nykyään tältä. Maya-mamma ei näytä enää olevan yhtä innokas hoitamaan äipän tehtäviä, mutta ihmekös tuo kun seitsemän naskalihampaista riitiötä roikkuu mahan alla heti kuin silmä välttää! Helpotuksesi Maikille voin sanoa, että onneksi kohta ollaan jo puolessa välissä. Pian sitä taas liidellään agikentillä. Itse olisi tarkoitus matkata Ouluun seitsemäs päivä.

Tässä vielä kaikista yksilökuvat! Somia kaikki,  jokainen on selvästi yksilö ja tunnistettavissa! ;)

Poika 1

Poika 2

Poika 3

Poika 3

Tyttö 1

Tyttö 2

Tyttö 3

Retun kanssa pyörähdettiin viikonloppuna Rautalammen ryhmänäyttelyssä, jossa oli ensimmäistä kertaa pemuja arvoimassa Markku Kipinä. Retu oli tälle tuomarille kuitenkin liian pitkä, joten kummoista menestystä ei kehästä tullut. Kyllähän Retulta pituutta löytyy, mutta myös rintakehä on pitkä. ;) Kovasti blondi-eläin jaksaa häslätä edelleen kehässä, joten täytyy treenata sen kanssa rauhoittumista.

Maya ja seitsemän mustilaista

Nakit 5vk, kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Mayan mamma ja omistaja Jutta kävi moikkaamassa pentuja viime keskiviikkona. Tänä päivänä pennuilla on ikää jo lähes 1,5 viikkoa. Tältä näyttävät viiden päivän ikäiset mupelot.

Tarkoitus olisi itse käydä jälkikasvua tervehtimässä ensikuun alusta. Miten jaksankaan sinne asti odottaa? Joka päivä toivon uusia kuvia pennuista, vaikka tuskin ne ovat näistä kuvista vielä kummemmin muuttuneet.

Maya-mamma ja mustilaiset, kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Kuvat saavat tällä kertaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Mitäpä näihin enää lisäämään. Somia mini-Sakkeja ja mini-Maikkeja kaikki seitsemän!

Sakesta tuli isä!

Kuva (c) Kennel Tejakes

Koko viikonloppu oli oikeastaan Saken. Perjantaina lähdettiin aamusta ajamaan kohti Helsingin satamaa, avokin ja Helin kanssa. Minulla mukana oli Sakke ja Retu, Helillä Vili-pemu. Määränpäänä oli Tallinnan kaksipäiväinen kaikkien rotujen näyttely.

Satamassa huomasin tekstiviestin, jossa Jutta kertoi Mayan olevan eläinlääkärissä leikeltävänä. Pennut oli aika auttaa maailmaan, kohtu oli niin pinkeänä ettei se supistunut tarpeeksi. Seurasi elämäni yksi pisimmistä tunneista. Viimein kuitenkin tuli ilmoitus, että Maya voi hyvin. Uusia nakin alkuja maailmaan saapui kokonaista seitsemän! Ensin lääkäri oli ilmoittanut sukupuolijakaumaksi 6u ja 1n, mutta loppujen lopuksi oikea jakauma on siis 4u 3n. On siinä tohinassa tainnut lekurilta mennä tytöt ja pojat sekaisin. Tuon uutisen jälkeen näyttelyjännitys hävisi kokonaan, eikä oikeastaan enää edes kiinnostanut, mitä reissulta kotiin tuodaan. Olen jo hetken aikaa jännittänyt pentujen syntymistä niin paljon, että oli helpotus kuulla, että kaikki oli hyvin. :)

Maikki-mamma hoitaa pentujaan vastuullisesti, hyvä jos malttaa edes pissalla käydä. Ehkä saamme maailman parhaista nakeista lisää kuvia myöhemmin!

Virossa majoituimme City Hotel Portukseen satamassa, joka oli ihan kiva hotelli. Pois lukien känniset suomalaiset, joita poliisit aika ajoin hakivat pois. Lauantaina kehässä toimi tuomarina Galina Zhuk Valkovenäjältä. Retu oli luokkansa ainut, koska toinen ilmoitettu junioripoika oli poissa. Retulainen sai SAn ja J-SERTn ollen myös loppujen lopuksi rotunsa paras juniori.

Alunperin reissun tarkoitus oli hakea Retulle puuttuvat junnusertit ja käyttää Sakkea kehässä siinä siivellä. Sakke päätti kuitenkin repäistä ja olikin paras uros saaden sertifikaatin ja tullen Viron muotovalioksi. Lopuksi Sakke oli myös ROP ja RYP-4. Sunnuntaina uunituore isukki oli myös rotunsa paras ja Retulainen sai erittäin hyvän, joka tarkoittaa sitä, että meidän on käytävä Virossa vielä kerran kesän aikana. Vilikin sai kotiinviemisiä, sillä se nappasi sunnuntaina ihka ensimmäisen sertin! Tuomarina oli Katarzyna Fizdon Puolasta, joka sijoitti Saketin edellisenä päivänä ryhmäkehissä.

Sakke RYP-4, klikkaamalla isommaksi.