Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt tovi. Illalla ei juurikaan ole aikaa kirjoitella pitkien työpäivieni takia. Madotukset Ruotsin näyttelyä varten ovat nyt kunnossa molemmilla pötkylöillä. Homma hoidettiin Jynkän eläinlääkärillä kahdesti. Puijolle ei saatu aikaa, joten siksi käytiin KEKllä, tällä kertaa. Onhan sekin todettu hyväksi paikaksi.
Viikko sitten pyörähdettiin Oulun kansainvälisessä näyttelyssä tuloksella ERI1. Tuomari oli odotuksien mukaisesti hieman tuulella käyvä, joten luokkavoittoon sai olla tyytyväinen vaikkei SAta tällä kertaa tippunutkaan. Valitettavasti osa nartuista jäi katsomatta, kun piti jo juosta sateelta karkuun autoon ja startata kotiin. Retu oli mielissään paluustamme, kun joutui ensimmäistä kertaa olemaan niin pitkään yksin kotona!
Viikko vierähti siivillä. Keskiviikkona oli Retun pentutoko ja se alkaa ymmärtämään perusasennon sekä maahanmenon ilman, että kättä täytyy pitää maata vasten. Jospa siitä tulee vielä yhtä oppivainen kuin Sakestakin. Retu sählää hieman enemmän ja eikä millään meinaa aina rauhoittua, joten omistajilla ei ihan aina meinaa pinna riittää sen koulutukseen. Hiljaa hyvä tulee varmaan tässäkin asiassa. Olen myös huomannut, kuinka se on rauhallisempi silloin, kun Sakke ei ole lähistöllä. Ilmeisesti se kokee tarvetta olla pentu, kun aikuinen koira on vieressä?
Perjantaina pääsin töistä vasta puoli seitsemältä, ajoin kotiin hakemaan koirat ja matka jatkui samantien Kemin suuntaan. Määränpäänä toimi Jutan kämppä koirineen sekä vastassa oli myös cardi-neiti kera omistajan. Cardilla olivat juoksut alkamassa ja Sakke sekä Jutan Frodo huomasivat sen... Pojat osasivat kuitenkin olla hienosti keskenään ilman suurempia rähinöitä. Sakke tajusi, ettei Frodon reviirillä passaa alkaa kukkoilemaan. Tunnelma kuumeni vain silloin, kun Retulla nousivat kierrokset ja se sinkoili joka suuntaan ja "ärsytti" toisia koiria. Joten kun riiviö oli häkissään, muut rauhoittuivat.
Aamulla oli vuorossa Saken ja Mayan peseminen, koska vuorossa oli Kemin kansainvälinen näyttely pienen ajomatkan päässä. Sakke väistää kotona imuria, joten odotin mielenkiinnolla, miten se suhtautuisi samanlaista ääntä pitävään puhaltimeen. Kotona olen koiria kuivannut vain tavallisella föönillä. Sakke kuitenkin seurasi reippaana, kun Mayaa puhallettiin pöydällä. Välillä se kävi haistelemassa puhallinta. Kun Saken vuoro tuli, se oli selvästi ensin ihmeissään, mitä tapahtuu, mutta oli koko ajan pöydällä eikä yrittänyt hypätä alas. Loppua kohden se rentoutui ja katseli ohikulkevia ihmisiä. Puhaltaminen tapahtui siis parvekkeella, mikä oli hyvä idea, kun ottaa huomioon Sakesta irronneen karvan määrän... Kyllä tuollainen puhallin on itselleenkin saatava, on paljon nopeampi ja kätevämpi kuin pieni hiustenkuivaaja. Sakke on näköjään helppo sillä puhaltaa, Retusta en osaa sanoa, nimittäin se vihaa jo itse fööniäkin.
Ilma oli mitä hienoin, eikä satanut ollenkaan, vaikka niin oli luvattukin. Tuomarista ei oikein ollut minkäänlaista käsitystä. Sakke sai erinomaisen, mutta tuli luokkansa toiseksi pitkästä aikaa. SA jäi saamatta vain, koska tuomari olisi toivonut aavistukset suoremmat eturaajat. Muuten arvostelussa oli vain pelkkää plussaa. Erinomaiseen sai kuitenkin olla tyytyväinen, kun huomasimme, että tuomari saattoi sakottaa jostain pikkuasiasta kokonaisen laatuarvosanankin. Muun muassa kippurasta hännästä tuli samantien EH. PU1 ja PN1 sijoitukset menivät molemmat valioille.
Jutta oli tehnyt Baileys-kakkua, joka meni kaupaksi nopeasti. Tarjoilla oli myös paljon muutakin ja seura oli mitä mukavinta. Saimme olla Anun teltassa, joten vaikka sade olisikin yllättänyt, ei se ainakaan meidän seuruetta olisi haitannut! Helka-cardi sai ensimmäisen sertinsä, joten ainakin yksi porukastamme sai kotiinviemisiä.
Päivämme ei loppunut näyttelyyn vaan illaksikin oli suunniteltu pientä menoa. Matkamme jatkui kohti Pattijokea Big-Wood's kenneliin. Näin ensimmäistä kertaa cardipentuja, joista yksi on menossa Helka-cardin omistajalle. Sakke, Retu, Maya, Frodo ja Helka saivat juosta agilitykentällä ja purkaa viimeiset energiansa ennen nukkumaanmenoa. Kun Retu löysi kumilelun ja muut lähtivät perään, Sakke ja Frodo menivät samalla myös "vahingossa" joitain agiesteitä. Sakke lähinnä aitoja ja Frodo putkia.
Muiden jäädessä aamulla nukkumaan, minun ja Saken sekä Retun matka jatkui kohti Paltamon ryhmänäyttelyä. Näyttely oli sopivasti kotimatkan varrella. Paikalla oli oikeastaan samoja koiria kuin eilen Kemissäkin. Meille meinasi tulla ensin vähän kiire ja jouduin yksin raahaamaan häkin, laukut ja kaksi vetävää koiraa näyttelypaikalle yhdellä kertaa. Lisäksi ovella olevat järjestäjät keksivät alkaa tarkastaa koirien mikrosiruja. En meinannut löytää, missä kehät olivat ja olin odottanut, että koska on kesä niin ne löytyvät jostain ulkoa. Edessämme kuitenkin oli odotuksista poiketen pimeä ja viileä halli.
Juostuani hallin läpi, löysin viimein kehämme ja cardien nartut olivat arvosteluvuorossa. Huh, tiukille siis meni! Onneksi tuomarin arvostelutahti ei ollut liian nopeaa ja ehdin purkaa tavarat ja valmistella Sakkea kehää varten. Sakke ei yleensä jaksa kaksipäiväisiä näyttelyitä vaan toisena päivänä istuu ja haukkuu minulle kehässä. Ilmeisesti viileä halli kuitenkin piristi sitä ja se oli iskussaan. Pemujen alettua uroksille tuppui erinomaista, SA oli tiukemmassa. Saken väsymys näkyi pöydällä eikä sitä olisi kiinnostanut ottaa kontaktia enää tuomariin. Onneksi Sakke on innostettavissa kehumalla vain reippaasti. Ravaaminen meni paremmin kuin eilen ja Sakke jaksoi seistä koko arvostelun sanelun ajan. Vaikka olin tuomaria lähellä, en kuullut, mitä arvosteluun tuli. Kuulin ainoastaan "hiema... ja aavistuksen..". Siinä vaiheessa toivo SAsta hiipui, mutta erinomainen kuitenkin napsahti niin myös toiselle urokselle, joka oli kanssamme samassa luokassa.
Kilpailuluokassa Sakke kuitenkin ohjattiin ensimmäiseksi ja molemmille uroksille tuli SA! PU-kehässä oli meidän lisäksemme yksi junnu, yksi nuori, yksi avoimesta luokasta sekä yksi valio. Valio oli mielestäni hieno ja turkissaan, joten odotin sen voittavan leikiten nuoremmat kisaajansa. Tuomari laittoi meidät ravaamaan kehän ympäri ja sitten meni avoimen ja valion luokse ja liikutti molemmat vielä edestakaisin. Luulin, ettei tuomari osannut näiden kahden välillä päättää kumpi tulee ykköseksi. Sitten tuomari tuli luoksemme ja teki jotain ääniä. Ajattelin, että hän halusi nähdä Saken ilmeen uudelleen, kun pöydällä kontaktin ottaminen ei Sakkea kiinnostanut. Yritin herkun avulla saada Saken katsomaan oikeaan suuntaan, mutta sitten tuomari tuli tökkäämään minua ja osoitti meidät ykköseksi. Okei. Ilmeisesti tuomari oli siis äännellyt minulle eikä koiralle...
Muita muutoksia tuomari ei sitten tehnytkään, joten Sakke oli PU1 ja sai seitsemännen sertinsä. Täytyy kuitenkin sanoa, että onneksi ei viety sertiä koiralta, joka olisi valioitunut sillä yhdellä. Nartuille tippui myös EHta. Parhaaksi nartuksi valittiin Anun Sally-junnu, joka on tyypiltään samanlainen kuin Sakkekin. Tällä kertaa kuitenkin koirien päät ratkaisivat ja Sakke oli ROP ja Sally VSP. Kuvan näistä kahdesta koirasta lisään tänne, kun sen joskus saan.
Ensiviikolla ei ole näyttelyitä ollenkaan ja voin sanoa, että ihan hyvä niin. Tuntuu lomalta, vaikka kyse on vain yhdestä viikonlopusta. Elokuussa koittaa Ruotsin reissu ja sitten Sakke saa jäädä ansaitulle parin kuukauden näyttelylomalle. Sitä me tarvitaan!
