Ensin muutama kuva juhannukselta. Lauantaina lähdettiin maalle Polvijärvelle, missä koirat saivat temuta koko päivän. Välillä vartioitiin grilliä, varasteltiin pihvit vieraiden käsistä ja saatiin hepuleita. Sakke päätti reippaana poikana heittää turkkinsa juhannusfiiliksissä. Karvaa siitä lentelee vieläkin eikä ainakaan vielä loppua näy, vaikkei sillä pohjavillaa hirmuisesti enää ole ollenkaan.
Retu sitä vaistoin vasta kasvattelee turkkiaan ja sille näyttääkin tulevan melkoinen karvapeite. Kiinnostavaa nähdä, miltä se näyttää muutaman kuukauden päästä ja varsinkin pentukarvan tiputtua. Karvan alta se on pieni luikero, joka on hivenen takakorkea tällä hetkellä.
Molemmat koirat olivat lievästi sanottuna kuolleita juhannuksen jälkeen ja ainoat lattioiden laatottajat aamulla olivatkin koirat. Retun purjo oli selvästi pelkkää ruohoa, jota se ilmeisesti oli syönyt liikaa ulkona. Retu nyt tuppaa syömään vielä kaiken, mitä sen eteen vain tuleekin. Sitä sai olla vähän väliä häätämässä ulkohuusin takaa pois, onneksi se "nami-alue" oli suljettu, eikä se päässyt syömään mitään, vaikka ilmeisesti houkutus oli suuri..
Juhannuksen jälkeinen viikko kului vauhdilla ja taas saapui näyttelyviikonloppu. Isäni on muuttanut Jyväskylän Seppälään, joten ajoin perjantaina illalla suoraan töistä sinne. Molemmat koirat pääsivät mukaan ja Sakke oli kaljuakin kaljumpi. Näyttely oli aamulla Laukaassa, joten ajomatka ei tulisi olemaan pitkä. Kehätkin alkoivat vasta kahdentoista jälkeen, mikä tuntui luksukselta aikaisempien aamuherätysten jälkeen. Pesin Saken vasta edellisenä iltana ja karvaa lenteli suuntaan kuin suuntaan. Isäni olohuoneen matto muuttui hetkessä karvamatoksia alle vuorokaudessa. Meillä oli myös Laukaassa tapahtunut tuomarinvaihdos, kun brittiläinen mies vaihtui suomalaiseksi Hans Lehtiseksi, joka ei todellakaan ole mikään ERImaatti.
Tuomarinvaihdosta johtuen alkuperäisestä 23 ilmoitetusta koirasta iso osa oli pois. Kehän laidalla oli paljon tuttuja ja Sakke sai kannustusjoukoikseen myös isäni sekä mummoni, jotka saapuivat seuraamaan näyttelyn kulkua. Kehät alkoivat junnuilla, joita oli neljä. Mukana myös tuttumme, Vili-pembroke. Junnuissa jaettiin tasan yksi erinomainen ja lopuille tippui sinistä. Erinomaiselle tuli siis myös luokkavoitto SAn kera. Sakke oli luokassaan ainut ja näytti varmasti karvattomalta verrattuna runsasturkkisiin junioreihin. Sakke esiintyi hirmu mallikkaasti ja tuomarisetä vaikutti erittäin mukavalta. Sakke saikin erinomaisen, voitti luokkansa ja sai sertin arvoisen. Tässä vaiheessa ainakin varaserti oli siis varmaa. Avoimia uroksia ei muistaakseni ollut yhtään, Saken valioisä sai SAn ja samoin veretaaniuros.
Paras uros kehässä meitä oli neljä: juniori, Sakke, Saken isä, sekä vereraani. Saken isä, Rex ohjattiin heti ensimmäiseksi ja Sakke oikeastaan heti perään toiseksi! Juniori ei jaksanut enää seistä ja tuomari odotti kärsivällisesti melko kauankin, josko junnu saataisiin vielä seisomaan. Tuomari olisi selvästi halunnut laittaa junnun kolmanneksi, mutta koska se enää maasta noussut, veteraani viitottiin sen ohi. Saken isä oli siis tänään paras uros ja Sakke toinen kuudennen sertinsä kera, hurjaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti