Blondin synttärit

Retu täytti keskiviikkona kokonaisen vuoden. Kovasti se on jo aikuisen näköinen, kokoa on saman verran kuin Sakella vaikkei se vielä yhtä leveä olekaan. Korvien väli on samaa luokkaa kuin neljäkuukautisella pennelillä, mutta ehkä Retulainen haluaa ensin kehittyä fyysisesti! Lapsekas olemus on ihan ok, mutta välillä hiukan hermoja raastavaa. Ainakin kettueläin pitää pentukuumeen loitolla. Sitä tarvitaan, kun Sakesta mahdollisesti tulee isä kuukauden kuluttua. Maya-tyttösen nisissä on tapahtunut muutoksia ja maitorauhaset ovat alkaneet turvota. Ehkä sitä pessimistinä uskalaisi jo vähän jotain toivoakin!

Retulle en mitään erikoisia kekkereitä syntymäpäivän johdosta järjestänyt. Ruuaksi se sai erikoisherkkua ja torstaina sillä oli rokotuksen lisäksi silmä- ja polvitarkastus Puijon Yksityisellä Eläinlääkäriasemalla. Voin suositella paikkaa kaikille silmätarkastusta suunnitteleville, tänään oli ollut joukkotarkastus täällä Kuopiossa toisessa eläinlääkärissä, joka osoittautui kalliimmaksi kuin tuolla Puijolla.

Retu oli reippaana jo heti aamulla ja eläinlääkärin pihalla se veti suoraan ovesta sisälle. Viime käynnistä on aikaa, joten hauskaa, että blondi tunnisti heti, mihin ollaan menossa. Odotustilassa se huusi innoissaan, kun paikalla oli niin paljon ihmisiä. Tipat laitettiin heti tiskillä, sillä kuulemma corgit eivät kuulu enää niihin rotuihin, joiden silmät katsotaan valolla ennen tippoja. Saken silmät vielä tutkittiin "tällä menetelmällä". Tippoja oli innokkaan pennelin silmiin hankala laittaa - Retua kutsutaan meillä vielä pennuksi. Punainen paholainen yritti rimpuilla ja peruuttaa. Viimein pääsimme lääkärin huoneeseen ja jännitin jo, miten hankalaa silmien katsominen tulisi olemaan, kerta tippojakaan ei meinattu saada osumaan. Tulin samalla siihen tulokseen, että olisi mielekkäämpää täyttää ne kaikki paperit jo kotona ennen tarkastusta...

Lääkäri totesi heti alkuun, että onpas innokkaan oloinen kaveri. Nostin Retun pöydälle ja blondi meinasi tulla sieltä heti alas, kun kiva elänlääkäri käveli liian kauas. Polvet katsottiin ensin ja kauan lääkärisetä niitä pyörittelikin, mutta totesi sitten kaiken olevan kunnossa. Silmiä katseltiin hirmu tarkasti. Myös Saken silmiä lääkäri tutki kauan ja totesi silloin, että joukkotarkastukset ovat humpuukia, kun niissä usein jää paljon huomaamatta. Retun silmät todettiin täysin puhtaiksi, jee! Sitten vain rokotus niskaan, joka saatiinkin laitettua kivuttomasti. Blondi ei tajunnut mitään.

Retu läpivalaistaan ihan lähiaikoina. Se liikkuu puhtaasti suunnasta kuin suunnasta, mutta on ihan arpapeliä, mitä kirjaimia sieltä tulee. Nykyään koirahommat keskittyvät siihen, kun jännityksellä odottelemme Mayan mahan kasvamista. Mahdollisia tiineyspäiviä takana on 26 vrk.

Aloitus vuoteen 2013

Alkuvuosi ollaan elelty rauhassa - ilman menoja tai muita kiireitä. Tuntuu, että aamuisin on vaikea nousta ylös ja tämä on koskenut myös koiria. Aikaisemmin olen käyttänyt koiria herätyskellona silloin, kun aamulla ei ole kiirettä. Niihin ei kuitenkaan ole enää luottamista, sillä muutamana aamuna pötkylät ovat vedelleet sikeitä kahteentoista asti ilman merkkejä siitä, että ulkona voisi käydä tekemässä tarpeetkin.

Saken treffit toisen nartun kanssa siirtyivät tulevaisuuteen. Näitä sattuu. Nyt keskitytään täysillä Mayan mahdollisiin pentuihin ja tyttö osoitteleekin hieman mahdollisen tiineyden merkkejä. Vuorokausia astutuksesta on nyt tasan 18, joten ehkä ensiviikolla merkit ovat vieläkin selvemmät. Voihan olla, että Maya huiputtaa meitä kaikkia ovelalla valeraskaudella, mutta katsotaan, mitä tuleman pitää.

 

Retulainen täyttää ensiviikolla vuoden. Seuraavana päivänä sillä onkin rokotus sekä silmä- ja polvitarkastus. Ajattelin, että tarkastuksen jälkeen varaan sille samantien ajan läpivalaisuun. Joidenkin mielestä nuori ikä alentaa lonkkatulosta, mutta ainahan sen voi kuvata myöhemmin uudelleen, jos siltä tuntuu. Minulle on pääasia, että lonkkamaljat ovat siistit ilman nivelrikkoa - kirjaimesta viis.

Kolmen viikon päästä starttaa niin sanottu näyttelykausi meidän osaltamme. Matkaamme Miliamilla ensin Latviaan, Valmieran kaikkien rotujen näyttelyyn. Tähän näyttelyyn osallistuu vain Sakke, koska Retulla on jo juniori sertifikaatti kyseisestä maasta. Sunnuntaina jatkamme molempien pötköjen kanssa Tallinnan kansainvälisessä koiranäyttelyssä, johon taitaakin olla tulossa melkoisesti meitä suomalaisia. Koko matkan tavoitteena on saada Retulaiselle juniori sertifikaatti Virosta.

Toivotaan, että kelit vähän lauhtuvat niin pääsee taas kunnollisille lenkeille. Meinaa koirilla mennä tassujen nosteluksi, jos ulkoilmassa viihdytään pidemmän aikaa.

Busy boy

Vuoden viimeiset viikot ovat olleet hyvin hektisiä ja siihen on liittynyt paljon reissaamista. Joulun jälkeen matkasimme Kauhajoelle, jossa sijaitsee Neminoff's niminen pemukennel. Toki sielläkin piti päästä käymään. Kasvattaja Anu oli muuttanut tilavaan omakotitaloon, jonka ympärillä riitti koirille tilaa juosta. Peltoja peltojen perään. Neminoff'sin kasvattajalla oli kolmen oman pembroken lisäksi hoidossa pembroke ja cardigan. Eli kun omani tähän ynnätään, saman katon alla nukkui yhteensä 7 corgia.

Sakke innostui jostain syystä cardigan pennusta, Irmasta. Se olisi ollut koko ajan leikkimässä tämän kanssa. Retulla vaan on sen verran kova paimennusvietti, että se aloitti saman tien huutokonsertin, kun Sakke alkoi riehumaan. Retu on ollut aina todella haukkuherkkä ja se haukkuu kaiken postinkantajasta asti. Mörköikäkin vaikuttaa tietenkin asiaan. Hauskaa, kuinka sen henkinen kehitys on ollut paljon hitaampaa kuin Sakella. Sakke otti ensimmäisen kerran yhteen toisen uroksen kanssa jo puolivuotiaana, kun Retu taas hyvä jos ymmärtää, mitä merkkaaminen on. Fyysisesti Retu taas on paljon kehittyneempi kuin Sakke vuoden iässä.

Retulainen täyttää loppukuusta jo vuoden, mihin se aika oikein on hujahtanut. Syntymäpäivälahjakin sille tuli hankittua, nimittäin silmä- ja polvitarkastus on heti seuraavana päivänä. Toivotaan, että kaikki on niinkuin pitääkin.

Uutena vuotena oli tarkoitus lähteä Jyväskylään juhlistamaan vuodenvaihdetta, mutta suunnitelmiin tulikin yllättäen muutos. Maya-tyttönen päätti aloittaa juoksunsa ennen joulua ja tärpit osuivat uuden vuoden aatolle, joten avokki lähti Retun kanssa kaksistaan keskisuomeen ja minä jäin nuorenparin kanssa kotiin. Koska kyseessä oli kaksi ensikertalaista koiraa ja ensikertalainen uroksenomistaja, sain hyvää apua Kuopion corgikasvattajalta Sarilta. Kiva, että hän jaksoi tulla auttamaan rakettejen räiskyessä taivaalle. Sain arvokasta neuvoa, josta on paljon hyötyä jatkossa. Helmikuussa selvinnee ovatko pullat uunissa vai ei. Pennut syntyvät Oulun suuntaan.

Sakke & Maya Kemissä viime kesänä, kuva (c) Jutta Kilponen