Vuoden viimeiset viikot ovat olleet hyvin hektisiä ja siihen on liittynyt paljon reissaamista. Joulun jälkeen matkasimme Kauhajoelle, jossa sijaitsee Neminoff's niminen pemukennel. Toki sielläkin piti päästä käymään. Kasvattaja Anu oli muuttanut tilavaan omakotitaloon, jonka ympärillä riitti koirille tilaa juosta. Peltoja peltojen perään. Neminoff'sin kasvattajalla oli kolmen oman pembroken lisäksi hoidossa pembroke ja cardigan. Eli kun omani tähän ynnätään, saman katon alla nukkui yhteensä 7 corgia.
Sakke innostui jostain syystä cardigan pennusta, Irmasta. Se olisi ollut koko ajan leikkimässä tämän kanssa. Retulla vaan on sen verran kova paimennusvietti, että se aloitti saman tien huutokonsertin, kun Sakke alkoi riehumaan. Retu on ollut aina todella haukkuherkkä ja se haukkuu kaiken postinkantajasta asti. Mörköikäkin vaikuttaa tietenkin asiaan. Hauskaa, kuinka sen henkinen kehitys on ollut paljon hitaampaa kuin Sakella. Sakke otti ensimmäisen kerran yhteen toisen uroksen kanssa jo puolivuotiaana, kun Retu taas hyvä jos ymmärtää, mitä merkkaaminen on. Fyysisesti Retu taas on paljon kehittyneempi kuin Sakke vuoden iässä.
Uutena vuotena oli tarkoitus lähteä Jyväskylään juhlistamaan vuodenvaihdetta, mutta suunnitelmiin tulikin yllättäen muutos. Maya-tyttönen päätti aloittaa juoksunsa ennen joulua ja tärpit osuivat uuden vuoden aatolle, joten avokki lähti Retun kanssa kaksistaan keskisuomeen ja minä jäin nuorenparin kanssa kotiin. Koska kyseessä oli kaksi ensikertalaista koiraa ja ensikertalainen uroksenomistaja, sain hyvää apua Kuopion corgikasvattajalta Sarilta. Kiva, että hän jaksoi tulla auttamaan rakettejen räiskyessä taivaalle. Sain arvokasta neuvoa, josta on paljon hyötyä jatkossa. Helmikuussa selvinnee ovatko pullat uunissa vai ei. Pennut syntyvät Oulun suuntaan.
Sakke & Maya Kemissä viime kesänä, kuva (c) Jutta Kilponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti