Alkuvuosi ollaan elelty rauhassa - ilman menoja tai muita kiireitä. Tuntuu, että aamuisin on vaikea nousta ylös ja tämä on koskenut myös koiria. Aikaisemmin olen käyttänyt koiria herätyskellona silloin, kun aamulla ei ole kiirettä. Niihin ei kuitenkaan ole enää luottamista, sillä muutamana aamuna pötkylät ovat vedelleet sikeitä kahteentoista asti ilman merkkejä siitä, että ulkona voisi käydä tekemässä tarpeetkin.
Saken treffit toisen nartun kanssa siirtyivät tulevaisuuteen. Näitä sattuu. Nyt keskitytään täysillä Mayan mahdollisiin pentuihin ja tyttö osoitteleekin hieman mahdollisen tiineyden merkkejä. Vuorokausia astutuksesta on nyt tasan 18, joten ehkä ensiviikolla merkit ovat vieläkin selvemmät. Voihan olla, että Maya huiputtaa meitä kaikkia ovelalla valeraskaudella, mutta katsotaan, mitä tuleman pitää.
Retulainen täyttää ensiviikolla vuoden. Seuraavana päivänä sillä onkin rokotus sekä silmä- ja polvitarkastus. Ajattelin, että tarkastuksen jälkeen varaan sille samantien ajan läpivalaisuun. Joidenkin mielestä nuori ikä alentaa lonkkatulosta, mutta ainahan sen voi kuvata myöhemmin uudelleen, jos siltä tuntuu. Minulle on pääasia, että lonkkamaljat ovat siistit ilman nivelrikkoa - kirjaimesta viis.
Kolmen viikon päästä starttaa niin sanottu näyttelykausi meidän osaltamme. Matkaamme Miliamilla ensin Latviaan, Valmieran kaikkien rotujen näyttelyyn. Tähän näyttelyyn osallistuu vain Sakke, koska Retulla on jo juniori sertifikaatti kyseisestä maasta. Sunnuntaina jatkamme molempien pötköjen kanssa Tallinnan kansainvälisessä koiranäyttelyssä, johon taitaakin olla tulossa melkoisesti meitä suomalaisia. Koko matkan tavoitteena on saada Retulaiselle juniori sertifikaatti Virosta.
Toivotaan, että kelit vähän lauhtuvat niin pääsee taas kunnollisille lenkeille. Meinaa koirilla mennä tassujen nosteluksi, jos ulkoilmassa viihdytään pidemmän aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti