Rönnin tanssilava

 
Rönnin tanssilavalla ei oltu tanssimassa vaan pentunäyttelyssä. Paikka sijaitsee Orivedellä, Jyväskylän ja Tampereen välimaastossa. Tuomarina rotukehässä toimi Irina Poletaeva, jolla en aikaisemmin ole käyttänyt kumpaakaan koiraani. Pessimistinä menin siis taas hakemaan "vain sitä KPtä".

Koko päivä satoi ja Retulaisen pesu näytti aivan turhalta. Telttaa ei ollut ja yritin pyyhkeellä peitellä nylonhäkkiä. Pembrokeja oli kehään ilmoitettu kaksi, toinen oli baby-luokassa esitettävä narttupentu. Retu oli hyvin pöydällä ja seisominen siltä sujuu jo ihan hyvin. Ravaamisesta ei tullu taas yhtään mitään, vaan naama piti pitää visusti maassa ja jos haistelu ei kiinnostanut niin sitten laukattiin. Kaikesta huolimatta Retu sai yllätyksekseni kunniapalkinnon niinkuin myös narttupentukin.

Retu ja narttupentu laitettiin kerran ympäri ja valmistauduin henkisesti jo kotiinlähtöön. Ilma oli todela huono, joten se ei olisi haitannut ollenkaan. Mutta kuinkas ollakaan, ROP-ruusuke ojennettiinkin meille, vaikka mielestäni narttu esiintyi vähintään miljoona kertaa paremmin kuin Retu.

Sitten seurasi pitkä odotus ryhmäkehiin. Olisin varmaan lähtenyt kotiin, jos ryhmissä ei olisi toiminut sama tuomari kuin rotukehässä. Retun arvostelu oli varsin mukava, joten ajattelin, että ehkä mahdollisuuksia ryhmäkehässäkin olisi. Retu otti ehkä pari raviaskelta ja pomppi koko isossa kehässä esiintymisen ajan. Seisoa se kuitenkin osasi paremmin kuin suurinosa kanssakilpailijoista. Se ei hievahtanutkaan. Olimme jonon viimeisiä ja tuomari alkoi kätellä porukkaa pois kehästä. Kaksi otettiin jatkoon heti kärkipäästä, belgianpaimenkoira sekä nahkacollie. Sitten tuomari tuli lähemmäs ja kätteli aina vain porukkaa pois kehästä. Lopulta kehässä oli vain kaksi viimeistä - Retu ja Schipperke. Okei?

Belggari ja Schipperke olivat aikaisemminkin menestyneet pentunäyttelyjen ryhmäkehissä. Lopulta kuulutettiin Retun sijoittuneen neljänneksi! Toisin kuulutuksessa oli väärä nimi, nimittäin tuo narttu pembroke, joka oli ollut VSP, heh. Asia saatiin kuitenkin oikaistua ja astelimme maata haistelevan blondi-Retun kanssa neljännelle pankintopallille. Tiedä sitten olisiko sijoitus ollut eri, jos Retu olisi malttanut myös ravata, sillä liikkuahan se osaa ja varsin erinomaisesti ja puhtaasti osaakin. Mutta siitä viis, sijoitus tuli ja se oli kahden koiran omistajalle tärkeintä.

Blondi Pellossa

 

Osa kuvista (c) Jutta Kilponen

Lauantaina matkasimme Retun kanssa kohti Kemiä. Tämä taisi olla viimeinen reissu Pohjois-Suomeen tänä vuonna ja onhan niitä tehtykin. Tämän reissun tarkoituksena oli käyttää Retua Pellon pentunäyttelyssä sunnuntaina ja vietimme näin ollen yön Kemissä. Retu pääsi "viihdyttämään" omalla tavallaan Mayaa ja Frodoa ja virtaahan pennelissä riitti.

Lauantaina koirat saivat juoksennella soramontulla, Retua tuo reissu ei paljoa väsyttänyt, mikä ei todellakaan ollut mikään yllätys. Retu on niin pönttö ettei se ilmeisesti tajua, että välillä voi myös levätä. Mayaa oli kiva kiusata, kun se sanoi jotain takaisin. Maya raukka yritti pitää penneliä aisoissa, mutta pönttö-Retu otti sen tietenkin leikkinä. Kai se joskus kasvaa henkisestikin, kasvaahan?

Sunnuntaina matkasimme pari tuntia Kemistä ylöspäin, kohti Pellon pentunäyttelyä. Paikka oli todella pieni ja paljastui vähän niinkuin puskista, mutta ilmapiiri oli mitä mukavin niinkuin pentunäyttelyissä yleensäkin. Jutta tuli mukaamme ja hoiti valokuvaamisen, luonnollisesti!

Paikalle oli Retulaisen lisäksi ilmoitettu toinenkin pembroke, joka kilpaili narttujen baby-luokassa. Tuomarina toimi Jari Laakso, jolla olen Sakkea käyttänyt aikaisemmin junioriluokassa. Tuomarista jäi jo silloin rento ja hyvä kuva, joten innolla ilmoitin Retun hänelle arvosteltavaksi. Retu esiintyi taas omalla tavallaan pomppimalla ja sähläämällä. Välillä se yritti päästä leikkimään kehän laidalla olevan tyttö pembroken kanssa. KPn Retu sai kuitenkin, "ehdottomasti KP" niinkuin tuomari asian ilmaisi.

Narttupentu sai myös kunniapalkinnon ja seurasi rotunsa parhaan pennun valinta. Retu ravasi ensimmäisen kierroksen hyvin, mutta hoksasi sitten, että takana tulee tuo ihana nainen! Toinen kierros mentiinkin täysin perunasäkkeilemällä, kun Retu yritti repiä taaksepäin tytön luokse... ROP-ruusuke ojennettiin kuitenkin meille, mitä en todellakaan osannut odottaa. Tavoitteena oli vain saada edes se KP, koska Retu ei tällä hetkellä ole missään parhaimmassa kehitysvaiheessa. RYP-kehässä ei sijoitusta tullut, mutta ravaaminen sujui jo varsin mallikkaasti.

Loppuillan vietimme Jutalla Kemissä, valokuvaten sekä pizzan merkeissä. Malttoi Retu jopa vähän nukkuakin, ihme! Kotona Kuopiossa oltiin vasta puoli kahdelta yöllä. Maya ja Frodo saavat olla suojassa riiviö-blondilta ainakin ensivuoteen.

Eka ja vika kerta avoimessa

En ihan odottanut saavani Saketista valiota tänä vuonna. Porvoon luettelon nähtyäni pidin varasertiä mahdollisena, mutta kuinkas kävikään.

Matka Porvoon kaikkien rotujen näyttelyyn alkoi lauantai-sunnuntai välisenä yönä, kello neljä. Pääsimme kimppakyydillä yhdessä Kuopion corgikasvattaja (Kennel Sacaron) kanssa, joten pitkähkö matka meni yhdessä vilauksessa väsymyksestä huolimatta. Autossa oli Saken lisäksi kaksi upeaa tuonticorgia, juniori narttu sekä veteraani uros.

Kehämme alkoi kello yksitoista ja saavuimme paikalle hyvissä ajoin. Odotuksista poiketen sää oli varsin aurinkoinen. Kuopiossa on viimeaikoina vain satanut ja ollut kylmä, mutta Porvoossa piti heittää takkia pois päältä ja huolehtia koirien vedensaannista. Tuomari oli suomalainen, entinen Kuopiolainen, Tuula-Maija Tammelin, joka asuu nykyään Tanskassa. Hän on myös kasvattanut welsh corgi pembrokeja, joten odotuksia Saken tuloksen suhteen ei juurikaan ollut.

Junioriuroksia oli kolme ja luokka oli mielestäni varsin tasokas. Sakke meni ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan ja oli ainut luokassaan. Jostain syystä Sakke väisteli pöydällä ja minun kädessäni oleva herkku oli paljon kiinnostavampi kuin tuomari. Liekö syy sitten aikaisen herätyksen tai lämpimän sään. Tuomari oli oikein mukava ja Sakke tuoksui kuulemma hyvältä, kiitos vaan Isle Of Dogs shampoo. Myönnettäköön, etten voinut vastustaa kiusausta ja sanoa "pakko oli pestä, kun KUOPIOSSA on satanut niin paljon"... Sakke sai erinomaisen ja SAn sekä voitti luonnollisesti luokkansa.

Kuva (c) Anne Waldén

Paras Uros -luokassa meitä oli ruhtinaalliset seitsemän. Luokka oli tasokas ja siinä oli monta tunnettua nimeä. Kehässä oli harjoitteleva tuomari, joten seisottaa sai vaikka kuinka kauan. Jatkoon otettiin ensin kaksi parasta veteraania, paras valio... ja avoimen luokan uros! Ei voinut olla totta? Veteraani ohjattiin neljänneksi ja pienen seisotuksen jälkeen Sakke oli PU3! Sijoituksesta niin viis, koska jatkoon pääsemisen seurauksena Saken valioituminen oli sillä selvää. Sakke valioitui tuplavalioksi Porvoossa kahdeksannella sertillä, tullen Suomen sekä myöskin Ruotsin muotovalioksi, hurjaa. Kimppakyytiläisellämme ei myöskään mennyt huonosti, sillä hänen veteraani uroksensa oli PU4 sekä junnunarttunsa PN4 kera varasertin.

Saketti saa jäädä jälleen pienelle näyttelylomalle, se tuli ilmoitettua vielä Turun sekä Seinäjoen KV näyttelyihin, joten ne käydään vielä. Sitten Saken näyttelyt saavan olla siinä tämän vuoden osalta, ainakin Suomessa... nii'in. Olen liian helposti suostuteltavissa pitkille reissuille.