Virossa ja vähän muuallakin

Taas on päässyt käymään niin, että edellisestä päivityksestä on kulunut ihan suhteettoman pitkä aika. Viikonloppuna kävimme Retun kanssa yrittämässä viimeistä junnu-sertiä Virossa tuloksella JUN ERI2 SA PU3. Eli harmittavan pienestä se jäi kuitenkin kiinni. Yritämme ensikuussa vielä kerran ja jos junnu-sertiä ei ole tullakseen niin sitten ei tule.

Työvuoroni ovat taas estäneet näyttelyihin ilmoittamisen. Eli se ei tarkoita, että kiinnostunut olisi hiipunut, kun meitä kehissä ei enää juuri näy. ;) Minun on sovittavat vapaat viikonloput ajoissa ja olen pyhittänyt ne ulkomaanreissuille toistaiseksi. Ensi viikolla aletaan taas valmistautua Saken näyttelyviikonloppuun - kehä on tietenkin ihan muualla kuin täällä Suomessa.

Töiden lisäksi olen matkustanut muutaman kerran Iisalmeen katsomaan Saken ja Lipen (Kanervakankaan Hot Lips) pentuja. Koska kenneli on lähellä, sinne ajaa ihan hujauksessa. Samalla pääsee nauttimaan maalaismaisemista, kyllähän tuo kaupungin voittaa ihan sata nolla näin kesäisin.

Tytöt 4 viikkoa, kennel Kanervakankaan

Tytöt 4 viikkoa, kennel Kanervakankaan

Pojat 4 viikkoa, kennel Kanervakankaan

Poika 4 viikkoa, kennel Kanervakankaan
 

Okun ryhmis

Käytiin Retun kanssa tänään Outokummun ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina toimi virolainen pembroke-kasvattaja Astrid Lundava. Odotuksia tulosten suhteen ei ollut, Retun kehäkäytös on nykyään niin kammottavaa, että tavoitteena oli vain saada se pysymään pöydällä. Se on niin innoissaan, että tärisee pöydällä ja meinaa kiivetä tutkivan tuomarin syliin.. tai hypätä pöydältä alas. Ravaaminen onkin sitten haistelua tai pupuhyppelyä. Seisoa se osaa - ja hyvin osaakin!

Kehässä pöydällä meni "ihan hyvin", se pysyi siinä eikä yrittänyt luikerrella pois. Olisi se kuitenkin saanut olla paljon rauhallisempi. Ravaamisesta ei tullut yhtään mitään, nenä oli maassa koko kehänkierroksen ajan. Retulainen kaikesta huolimatta yllätti ollen ERI JUK1 SA ja sai vielä ihan kivan arvostelunkin! Retuhan on saanut sertifikaatin arvoisia aikaisemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta täällä Suomessa.

Retu jäänee hetkeksi nyt näyttelytauolle Suomen osalta, karva irtoaa siihen malliin, että tauko tulee hyvään saumaan. Seuraava kehäkerta on sillä vasta Viron voittajassa, sitä ennen se menee näyttelykurssille.

 

Tejakes kennelin pennut ovat lentäneet pesästä. Tässä muutama kuva jo kodeissaan olevista penskoista, kaikki ovat omistajiensa ottamia ja lupa heiltä kuvien käyttöön on kysytty. Meinaahan se pentukuume tulla, kun tämmöisiä pennun palleroita katselee. Onneksi Retu pitää huolen siitä ettei kolmatta urosta ihan heti meille voi ottaa. Retu on vielä henkisesti niin pentu, että sen kouluttaminen ottaa oman aikansa.

Tejakes Blow My Mind "Bea" Kuva (c) Mikaela Kivinen

Tejakes Pimp My Ride "Koda" Kuva (c) Jenny Baas

Tejakes Not My Fault "Tyyne" Kuva (c) Jonna Haataja

Rönnin tanssilava

 
Rönnin tanssilavalla ei oltu tanssimassa vaan pentunäyttelyssä. Paikka sijaitsee Orivedellä, Jyväskylän ja Tampereen välimaastossa. Tuomarina rotukehässä toimi Irina Poletaeva, jolla en aikaisemmin ole käyttänyt kumpaakaan koiraani. Pessimistinä menin siis taas hakemaan "vain sitä KPtä".

Koko päivä satoi ja Retulaisen pesu näytti aivan turhalta. Telttaa ei ollut ja yritin pyyhkeellä peitellä nylonhäkkiä. Pembrokeja oli kehään ilmoitettu kaksi, toinen oli baby-luokassa esitettävä narttupentu. Retu oli hyvin pöydällä ja seisominen siltä sujuu jo ihan hyvin. Ravaamisesta ei tullu taas yhtään mitään, vaan naama piti pitää visusti maassa ja jos haistelu ei kiinnostanut niin sitten laukattiin. Kaikesta huolimatta Retu sai yllätyksekseni kunniapalkinnon niinkuin myös narttupentukin.

Retu ja narttupentu laitettiin kerran ympäri ja valmistauduin henkisesti jo kotiinlähtöön. Ilma oli todela huono, joten se ei olisi haitannut ollenkaan. Mutta kuinkas ollakaan, ROP-ruusuke ojennettiinkin meille, vaikka mielestäni narttu esiintyi vähintään miljoona kertaa paremmin kuin Retu.

Sitten seurasi pitkä odotus ryhmäkehiin. Olisin varmaan lähtenyt kotiin, jos ryhmissä ei olisi toiminut sama tuomari kuin rotukehässä. Retun arvostelu oli varsin mukava, joten ajattelin, että ehkä mahdollisuuksia ryhmäkehässäkin olisi. Retu otti ehkä pari raviaskelta ja pomppi koko isossa kehässä esiintymisen ajan. Seisoa se kuitenkin osasi paremmin kuin suurinosa kanssakilpailijoista. Se ei hievahtanutkaan. Olimme jonon viimeisiä ja tuomari alkoi kätellä porukkaa pois kehästä. Kaksi otettiin jatkoon heti kärkipäästä, belgianpaimenkoira sekä nahkacollie. Sitten tuomari tuli lähemmäs ja kätteli aina vain porukkaa pois kehästä. Lopulta kehässä oli vain kaksi viimeistä - Retu ja Schipperke. Okei?

Belggari ja Schipperke olivat aikaisemminkin menestyneet pentunäyttelyjen ryhmäkehissä. Lopulta kuulutettiin Retun sijoittuneen neljänneksi! Toisin kuulutuksessa oli väärä nimi, nimittäin tuo narttu pembroke, joka oli ollut VSP, heh. Asia saatiin kuitenkin oikaistua ja astelimme maata haistelevan blondi-Retun kanssa neljännelle pankintopallille. Tiedä sitten olisiko sijoitus ollut eri, jos Retu olisi malttanut myös ravata, sillä liikkuahan se osaa ja varsin erinomaisesti ja puhtaasti osaakin. Mutta siitä viis, sijoitus tuli ja se oli kahden koiran omistajalle tärkeintä.

Blondi Pellossa

 

Osa kuvista (c) Jutta Kilponen

Lauantaina matkasimme Retun kanssa kohti Kemiä. Tämä taisi olla viimeinen reissu Pohjois-Suomeen tänä vuonna ja onhan niitä tehtykin. Tämän reissun tarkoituksena oli käyttää Retua Pellon pentunäyttelyssä sunnuntaina ja vietimme näin ollen yön Kemissä. Retu pääsi "viihdyttämään" omalla tavallaan Mayaa ja Frodoa ja virtaahan pennelissä riitti.

Lauantaina koirat saivat juoksennella soramontulla, Retua tuo reissu ei paljoa väsyttänyt, mikä ei todellakaan ollut mikään yllätys. Retu on niin pönttö ettei se ilmeisesti tajua, että välillä voi myös levätä. Mayaa oli kiva kiusata, kun se sanoi jotain takaisin. Maya raukka yritti pitää penneliä aisoissa, mutta pönttö-Retu otti sen tietenkin leikkinä. Kai se joskus kasvaa henkisestikin, kasvaahan?

Sunnuntaina matkasimme pari tuntia Kemistä ylöspäin, kohti Pellon pentunäyttelyä. Paikka oli todella pieni ja paljastui vähän niinkuin puskista, mutta ilmapiiri oli mitä mukavin niinkuin pentunäyttelyissä yleensäkin. Jutta tuli mukaamme ja hoiti valokuvaamisen, luonnollisesti!

Paikalle oli Retulaisen lisäksi ilmoitettu toinenkin pembroke, joka kilpaili narttujen baby-luokassa. Tuomarina toimi Jari Laakso, jolla olen Sakkea käyttänyt aikaisemmin junioriluokassa. Tuomarista jäi jo silloin rento ja hyvä kuva, joten innolla ilmoitin Retun hänelle arvosteltavaksi. Retu esiintyi taas omalla tavallaan pomppimalla ja sähläämällä. Välillä se yritti päästä leikkimään kehän laidalla olevan tyttö pembroken kanssa. KPn Retu sai kuitenkin, "ehdottomasti KP" niinkuin tuomari asian ilmaisi.

Narttupentu sai myös kunniapalkinnon ja seurasi rotunsa parhaan pennun valinta. Retu ravasi ensimmäisen kierroksen hyvin, mutta hoksasi sitten, että takana tulee tuo ihana nainen! Toinen kierros mentiinkin täysin perunasäkkeilemällä, kun Retu yritti repiä taaksepäin tytön luokse... ROP-ruusuke ojennettiin kuitenkin meille, mitä en todellakaan osannut odottaa. Tavoitteena oli vain saada edes se KP, koska Retu ei tällä hetkellä ole missään parhaimmassa kehitysvaiheessa. RYP-kehässä ei sijoitusta tullut, mutta ravaaminen sujui jo varsin mallikkaasti.

Loppuillan vietimme Jutalla Kemissä, valokuvaten sekä pizzan merkeissä. Malttoi Retu jopa vähän nukkuakin, ihme! Kotona Kuopiossa oltiin vasta puoli kahdelta yöllä. Maya ja Frodo saavat olla suojassa riiviö-blondilta ainakin ensivuoteen.

Tampereella nääs

Lauantaina pyörähdettiin Tampereen kansainvälisessa koiranäyttelyssä, johon pemuja oli ilmoitettu viitisenkymmentä. Pentujen ROP ja VSP olivat Saken serkkuja, Saken Mona-tädin jälkeläisiä. Kovin lupaavan oloisia pentuja kaikki!

Sakke oli nuorissa jälleen EH2, mutta kun nauhojen värejä alkoi seuraamaan, täytyy olla tyytyväinen tuohon Erittäin Hyvään. Keltaista nauhaa viuhui melkoisesti, tietenkin hyvä, että tuomari osaa käyttää laajaa skaalaa. Muutamien koirien arvosteluja sain käsiini ja niistä jotenkin näki sen, että tuomari oli ensimmäistä kertaa arvostelemassa pembrokeja. Ainakin minun silmääni arvosteluissa oli sakotettu "vähän kaikesta, varmuuden vuoksi". Joillakin oli liikaa löysää kaulanahkaa tmv. Korkeasta hännänkannosta sakotettiin, kippurahännille tuli samantien H.

Sakke oli tuomarin mielestä maskuliininen uros, joka minusta oli hauskaa, koska viime viikolla Sakke oli "pienehkö ja riittävä luustoinen". Näin ne mielipiteet vaihtelee. Eturinnasta tuli tällä kertaa myös kehuja, mutta Sakkea sakotettiin lyhyestä olkavarresta, lyhyestä rintalasta sekä toivottiin tehokkaampaa takapotkua. Häntä oli myös tuomarin makuun liian korkea. Eli ei mitään kauhean kamalaa kuitenkaan. Nuo olkavarsi ja rintalastajututhan ovat corgeilla kuitenkin aika yleisiä. Sain PU-kehässä esitettäväksi Retun velipuolen, Jerryn. Kovin innokas pienisuuri poika, joka kuitenkin malttoi mennä kanssani yllättävän hyvin. Seisominen sujui, mutta ravissa Jerry välillä innostui ottamaan juoksuaskelia. Saken hieno isukki, Rex oli ROP ja päivän päätteeksi myös ryhmäkilpailun voittaja!

Noissa isoissa KV-näyttelyissä on aina se hyvä puoli, että kehän laidalla on paljon enemmän ihmisiä. Kiitos taas kaikille, joiden kanssa tuli jotain höpöteltyä! Ensi viikolla olisi vuorossa Jämsän ryhmänäyttely, johon on ilmoitettu ainoastaan yhdeksän pembrokea. Tuomari on kuitenkin sieltä tiukimmasta päästä, joten mennään sinne avoimin mielin!

Mietin erkkariin lähtöä pitkään ja melkein jo ajattelin, että jätetään tällä kertaa menemättä. Tänään kuitenkin ilmoittautuminen lähti menemään, huomennahan olisi viimeinen mahdollisuus ollut ilmoittautua. Se on kuitenkin corgien erkkari, ei sinne voi jättää menemättä? Ja onhan meillä tuo kiertopalkintokin, joka täytyy palauttaa kaiverrettuna. Niin, pitäisihän se tosiaan kaiverruttaa ensin...

Retu täyttää huomenna 16vk, vaaka näytti tänään 7,1kg. Eipä sen rakenteesta löyty vielä mitään kovin häiritsevää. Pituutta se venähti muutama viikko sitten, mutta siihen se pysähtyikin, joten ainakaan ylipitkää siitä ei kai ole tulossa. Kulmaukset ovat minusta ihan kivat. Retulla oli meille tullessaan melkoinen kippurahäntä, mutta sekin on nyt yhtäkiä päättänyt "suoristua" sen verran, että on liikkeessä vain sapelina.

Huomenna olisi ollut agilityä, mutta jouduin sen koulukiireiltäni perumaan, harmittaa...

Pojjat poseeraa

Napattiin pojista tänään uudet posekuvat. Avokki toimi esittäjänä ja itse olin tällä kertaa kameran takana. Sakke täyttää ensi viikolla 20 kuukautta ja se on erinomaisessa turkissa. Toivottavasti se pitäisi karvansa ainakin toukokuuhun asti.

Retukin malttoi tänään olla hienosti pöydällä. Hieman takajalkojen kanssa on hakemista, tuntuvat jäävän helposti rungon alle ja kaula venytetään välillä kirahvin mittoihin. Retu täyttää maanantaina 11 viikkoa. Painoa sillä on saman verran kuin Sakellakin samassa iässä, noin 4,6kg.

Arkielämää

Retu-pentu on asunut meillä nyt neljä päivää. Arki on alkanut rullaamaan ihan mukavasti ja Retu on kotiutunut täysin. Se ei öisin ole juurikaan huutanut. Ensimmäisinä öinä se heräsi kello kolme ja piippasi pissahätää, mutta nyt ei ole kuulunut mitään. Olen käyttänyt sitä ulkona myös öisin, jos olen sen liikehdintään sattunut heräämään, mutta tänä aamuna löytyi jo miina olohuoneen lattialta. Penska painaa näin vajaa kahdeksan viikon ikäsenä hippasen yli 3 kiloa.

Sakke on oppinut, miten penskan kanssa voi leikkiä ja aamu alkaakin yleensä örinämörinä-painilla olohuoneen matolla. Välillä Sakke kuitenkin hepuloi sen verran rajusti, että meinaa pienempi jäädä jalkoihin. Sakke ei juurikaan ole mustasukkainen leluistaan tai puruluista, joka on ollut oikeastaan yllätys. Olen tähän asti pitänyt Sakkea "omistaja-corgina" eli kaikki kuuluu vain Sakelle.

Retun korvathan nousivat ja laskivat kasvattajan luona ja hakupäivänä se oli täysin luppakorvainen. Eilen se alkoi nostelemaan korviaan ja ovat pysyneet täysin ylhäällä toistaiseksi. Melko tukevilta nuo vaikuttavat, joten tuskin siitä luppakorvaa enää saadaan. Jos ei sitten hampaidenvaihdon yhteydessä.

Panta oli Retulle melkoinen järkytys ja tänään se suostui tekemään tarpeensa vasta, kun panta oli pois kaulasta. Täytynee alkaa pitää pantaa sisällä kaulassa niin ei tunnu sitten niin epämiellyttävältä ulkona. Aamulla Retu sai kulkea pienen matkan Saken perässä, kun Sakke lähti lenkille. Avo jatkoi Saken kanssa matkaa ja me Retun kanssa käännyttiin takaisin. Retu kävelee Saken perässä mallikkaasti, mutta kun iso-corgi meni menojaan ei ulkoilu ollut pennelistä enää mukavaa. Kotiin mentiinkin sitten sylissä. Muutama kuva piti matkalta kuitenkin napata, sillä sisällä tuo valokuvien ottaminen on jäänyt melko vähäiseksi eikä pennun kuvaaminen ole sieltä helpoimmasta päästä...

Torstaina yritettiin avon kanssa ottaa Retusta kuvaa pöydällä. Seisotusta ei olla mitenkään kummemmin treenailtu, mutta kuva oli muistoksi saatava, kun kasvattajalla siitä ei oikein tullut mitään. Retua ei kiinnostanut silloin oikein seistä, vaikka sen osittain ymmärtääkin, mitä sen täytyy tehdä. Muutamien kuvien ja tuurin avulla saatiin jonkinlaisia poseerauskuvia, joskin penska venyttää itseään hieman liikaa, mutta tästä lähdetään! Sakke oli vähän mustasukkainen, kun Retu otettiin pyödälle. Raukka pyöri pöydän alla koko kuvauksen ajan, joten pitihän sekin lopuksi ottaa pöydälle. Ilmeisesti kateuden voimalla se poseerasikin erittäin ryhdikkäästi.

Vihdoin täällä

Retu-pentu kotiutui eilen. Pennunhakuun lähdimme heti aamupäivästä ja paikalle saapui samaan aikaan myös Hertta-äitin omistajat hakemaan Herttaa ja tämän Desi-tytärtä kotiin. Retu oli viikossa kasvanut taas ihan suunnattomasti ja kokoon vaikutti myös juuri pesty ja kuivattu turkki. Melko karvainen tämä pentu onkin, saa nähdä, millaisen turkin se päättää tulevaisuudessa kasvattaa nimittäin turkki on valtavampi kuin Sakella hakupäivänään.

Rekisteripapereita saamme vielä odotella, nimittäin eivät olleet vielä saapuneet perille. Olimme ensimmäisiä, jotka Hertan pentua tulivat hakemaan, joten koko poppoo oli vielä pentuaitauksessaan. Retun sisaruksista yksi uros ja yksi narttu matkaavat käsittääkseni Pietariin, 3 fluffyä jää tänne Suomeen. Desi-sisko on siis ainut, johon ehkä voidaan tulevaisuudessa joskus törmätä koiranäyttelyissä täällä Suomessa.

Poikkesimme kotiinpalatessamme hakemaan Saken hoitopaikasta ja se otti Retun vastaan erinomaisesti. Leikkiä se ei sen kanssa vielä osaa, mutta seuraa sen touhuja kiinnostuneena. Yö meni myös onnistuneesti ja heräsin vain kerran pennun liikehdintään. Oma terassi on tosiaankin pop ja kiitän ettemme vielä ehtineet muuttaa tästä asunnosta pois. Maantasalla asuminen on hyödyksi, kun pennun täytyy päästä yöllä ulos.

Täytyy myös ihmetellä, kuinka hyvin Retu ymmärtää jo pissata ulos, se tekee tarpeensa välittömästi, kun sen laskee hangelle ja tarpeet ovatkin tulleet pääsääntöisesti ulos näin vuorokauden aikana. Ainut miinus, että pennun maha on madotuksesta hieman sekaisin ja se kakkasi syliini autossa 1km ennen kotipihaa, kiitti.

 

Tästä lähdettiin... 

Täytyy taas oppia rytmittämään aamut uudelleen ja varsinkin kahden koiran kanssa, joista toisen tarvitsee päästä ulos herätessään useammin aamuisin. Eiköhän arki ala rullaamaan rutiinilla muutaman pävän jälkeen. Hieman on vaikeuksia muistaa, ettei Retu tajua vielä sanoja "jätä" tai "ei".

Viikko vielä!

Viikon päästä se vihdoin koittaa, nimittäin pennunhaku! Päätimme kuitenkin eilen käydä vielä pentuja katsomassa niin, että kaikki ovat paikalla. Mukaan lähti myös Melissa Unto-pemunsa kanssa. Unto on meidän pentumme velipuoli, Cloudmoore Milkyway Moon.

Pupelot olivat kovasti muuttuneet sitten viimenäkemän ja suurimmalla osalla korvat höröttelivätkin jo pystyssä. Hetki ennen saapumistamme oli siruttaja käynyt siruttamassa pikkupötkylät ja todennut ne kaikki oikein terveiksi. Kaikilla pojilla on normaalit kivekset sekä kellään ei ollut napatyrää tmv. Myös purennat ovat kaikilla siistit. Ainut normaalista poikkeava asia on nuo muutama fluffy, josta yhdestä ei ole enää varmuutta, mikä se turkinlaadultaan mahtaa olla - aika näyttää.

Useampi pentu lähtee valloittamaan maailmaa ulkomailla, joten taitaa mahdolliset pentuetreffit jäädä, jos ei sitten lähdetä Venäjälle treffailemaan, heh.

Penska vaikuttaa melko touhukkaalta, tosin kyllä siitä rauhallisempikin puoli löytyy. Toivottavasti Sakke on yhtä innoissaan pennusta kuin me muutkin. Pennulle on kuitenkin hankittu oma aitaus, johon sen tarvittaessa voi laittaa, jos meno äityy turhan kovaksi. Sakke tuskin tajuaa, että niin pieni jää helposti vielä jalkoihin.

Seisottamista myös kokeiltiin eilen, vaikka pupelo melkoisen väsynyt olikin ja sitä kiinnosti enemmän pöydän ja seinän väliin jäänyt rakonen. Hienolta näyttää ja loppuviikosta kasvattaja kuvaa kaikki pennut, joten saadaan ehkä vielä parempi sivuprofiilikuva. Kuvassa pentu siis 6 viikkoa vanha.

Kikin luona kylässä

Emme päässeet tälläkään kertaa aivan viikon syömättömyydellä, vaan Sakke kehitteli itselleen pahanlaatuisen ripulin. Viimeksi se on ripuloinut pikkupentuna, mutta onneksi kaapin perältä löytyi vielä muutama liuska Canikuria. Sakke oli paastolla pari päivää ja tänään syönyt lähinnä riisipuuroa. Maha sillä alkaa kuitenkin asettumaan päin. Menee siis hetki, että saadaan ruokavalio normaalisoitua.

Ilmojen lämmettyä viereinen koirapuisto kerää taas puistoilijoita, joten jäällä juoksemiset ollaan jätetty nyt vähemmälle. Se alkaa kuitenkin olla sen verran sulana, ettei siellä uskalla pian kävellä ollenkaan. Mukavaa huomata, että ylisosiaalinen Sakke on pysynyt aikalailla yhtä sosiaalisena talven aikana. Se tulee yllättävän hyvin toimeen edelleen kaikkien kanssa, toki jos puistoon tulee samanikäinen ja kokoinen uros niin ollaan varovaisempia ja seuraan silmä kovana sen menoa, ettei tule riitaa vahingossakaan. Puistossa liikkuu myös paljon pieniä pentuja, joten taitaa tulevalla asukillamme olla paljon leikkikavereita, kun rokotukset saadaan kuntoon.

 

Tänään puistoilun jälkeen poikkesimme myös moikkaamassa Kiki-pemua, joka asuu melko lähellä meitä. Sakella ja Kikilla on paljon samoja sukulaisia ja yhdennäköisyyttähän niistä löytyy. Kikin omistajilla on mukava takapiha, johon on näin talvella kaivettu uria, jossa pötkylät saivat juosta hyvän aikaa. Sakessa riittäisi virtaa, vaikka kuinka, mutta Kiki aikuisempana tyytyisi välillä vähän rauhallisempaankin menoon.

Esitin Kikin viikko sitten Tuusniemen ryhmänäyttelyssä. Kehuja tuli, mutta lievästä ylipainosta tuli myös sanomista. Ehkä Sakke saisi Kikin juoksutettua kesäksi näyttelykuntoon, yrittänyttä ei laiteta. Kikihän olisi sertiä vaille valio, eikä kuusivuotiaassa neidissä ole minun silmääni mitään vikaa.

Myös penska oli tänään viettänyt päivää ulkoillessa ja aurinkoisissa tunnelmissa. Se sisaruksineen oli päässyt ensimmäistä kertaa tutkimaan talon ulkopuolella olevaa ympäristöä. Maanantaina tennispalloilla on ikää tasan kuusi viikkoa eli hakupäivä lähestyy kovaa kyytiä. Eilen laittelinkin tilauksen findogsille sisältäen mm. leluja ja ruokakuppeja.

Lisäksi oli tilattava Sakelle uusi näyttelyhihna hajonneen tilalle sekä raaskin laittaa tilauksen britteihin ja Sakke saa nyt ihan oikeat blig blib helmet hihnaansa. Saa luvan kestää hiukan kauemmin tällä kertaa. Jos tuo tilaus tulee moitteettomasti perille, täytyy ehkä tilata lisää helmiä ja tehdä hihnoja enemmänkin omaksi ja ehkä muidenkin iloksi.

Eteenpäin!

Viikonloppu meni ulkoillessa ja kävimme useamman kerran Iso-Valkeisen jäällä kävelemässä. Myös Saken murkkumainen käytös alkaa vähenemään päin ja tänä aamuna se jopa yritti syödä nappuloita kupistaan. Iltaruuaksi meni hieman naudanmahaa sekä ensimmäistä kertaa annoin maistiaisiksi kanansiiven. Selvisimme tällä kertaa siis viikolla, viime kerralla se itki narttujen perään kokonaisen kuukauden. Saken olemus lenkeillä on myös muuttunut taas parempaan ja se on löytänyt korvansa, kun narttujen pissat eivät kiinnosta enää yhtä paljon. Kaikki koirat ovat myös taas kavereita, onneksi.

Lämpimät ilmat ovat tehneet tehtävänsä myös meidän jäätiköille, nimittäin tänään Saken takajalat upposivat osittain sohjojäähän, joten jos ilman pysyvät yhtä aurinkoisina täytynee taas tyytyä "tylsempiin" hihnalenkkeihin. Lähellä oleva koirapuisto on onneksi alkanut pienen hiljaiselon jälkeen kerätä porukkaa, joulukuussa me puistoiltiin aikalailla yksikseen.

Tuleva pennelimme täytti tänään tasan viisi viikkoa ja se alkaa näyttää tennispallon sijasta vähän koiraltakin. Seisomista aletaan harjoittelemaan ymmärtääkseni tällä viikolla, mutta sain eilen muutaman kuvan, joihin kuului myös tälläinen seisomiskuvan tapainen. Aika mukavan näköinen tapaus. Pidän paljon sen värityksestä, varsinkin tällä puolella näkyvästä punaisesta hihasta. Olen aina pitänyt pembrokeista, joilla valkoista on mahdollisimman vähän ja tältäkin tuo kasvojen piirto hävinnee aikanaan.

Tulevilla viikoilla alammekin pikkuhiljaa valmistautua pennun tuloon. En ole oikeastaan ostanut sille vielä mitään, koska olen melko pessimisti ja ajattelen, että kuitenkin joku menee vikaa ja pennun tulo peruuntuu - syystä tai toisesta. Ja kävihän meille vähän huonosti sen aikaisemman pentuvarauksen kanssa. Pennun tulo alkaa kuitenkin olemaan sen verran varmaa, että kai sitä täytyy alkaa pohtimaan mahdollisia hankintoja. Ruuaksi alustasti olen suunnitellut Brit Caren penturuokaa, syöhän Sakkekin samaa merkkiä ja se on hyväksi todettu.

Pennun hakeminen aikaistui päivällä, koska koulu päätti lykätä alkuperäiselle hakupäivälle oppariin liittyvän infotilaisuuden. Mutta eipä se haittaa ollenkaan, vaikka penska meille aikaisemmin tuleekin ja päiväkin sopi mainiosti muuten kiireiselle kasvattajalle. Viikon päästä alkaa myös hiihtolomani, joten täytyy myös katsella, josko ehtisi vielä kennelillä käydä ennen luovutusta. Sakke saa ehkä jäädä nyt kotiin niin ei sekoa kaikista ihanista tytöistä.

Pentua katsomassa

Eilen kävimme katsomassa pentuja ja hauska yhteensattuma tapahtui heti ulko-ovella. Edellinen pennunkatsoja oli nimittäin avoni, Teron vanha koulukaveri! He olivat juuri saaneet itse käydä valitsemassa pentunsa.

Paikalla oli useampi pentue yhtaikaa, joten vilinää talossa riitti. Hertta-emo oli oikein leikkisä ja sitä selvästi vähän harmitti, kun pennut veivät kaiken huomion. Reppana heitteli palloa sinne tänne, josko joku häntäkin huomioisi! Penskojen isä oli sata kertaa upeampi kuin kuvissa. Oli kivaa päästä näkemään Bruno ihan näin livenäkin.

Brunon ja Hertan pentue oli oikein vilkas ja yhtään ujoa pentua en nähnyt. Urospentuja oli kolme kappaletta ja otimme kaksi niistä pentuaitauksen ulkopuolelle tutkimaan ympäristöä. Toinen oli hieman vilkkaampi ja toinen rauhallinen köllöttelijä, joka kooltaan hieman pienempi sillä hetkellä. Tämä pienempi oli selvästi lyhyempi rakenteeltaan sekä pään piirto oli leveämpi. Kasvattaja oli ajatellut meille kapeampipiirtoista pentua, joka kooltaan aavistuksen suurempi ja pidempi. Olisin itsekin päätynyt juuri siihen yksilöön. Meille annettiin mahdollisuus vaihtaakin, mutta minusta valinta osui nappiin. Pentueen kolmas urospentu, joka on väriltään tricolor on fluffy.

Pennun sukunimi on Annline's ja pentue on S-pentue, joten mielenkiinnolla odotellaan, mikä sen viralliseksi nimeksi valikoituu. Pentujen sirutus on ensikuun alussa ja hakupäiväksi merkattiin alustavasti 14.3. koska minulla sattuu olemaan koko viikko vapaa, perjantaita lukuunottamatta.

Sakke oli reissussa myös mukana, se sai tehtäväkseen juoksuttaa aikuisia narttuja ulkona. Ensimmäiset tytöt kuin väsyivät, uudet päästettiin ulos. Voi vain arvata, kuinka väsynyt Sakke oli kotiin päästyään. Tulipa tehtyä kunnon lenkki samalla reissulla!