Pääsiäinen

Aurinko paistaa sen verran, että pian ei päästä enää jäälle juoksemaan. Se tarkoittaa myös sitä, että lumet sulavat luontopoluilta ja hiihtoladut ovat historiaa, jeah! Ollaankin jo kaivattu kunnon metsälenkkejä. Pääsiäinen meni oikeastaan kotona, mitä nyt Lievestuoreella käydään huomenna.

Isovalkeisella tuli otettua muutamia valokuvia, kun aurtinko paistoi niin kirkkaasti. Kotona kuvia selatessani totesin jälleen, että kuvista ei käy selväksi auringonpaiste sitten yhtään. Näin monen vuoden harkinnan jälkeen tilasin kameraani uuden putken. Nikonin 50mm 1.4G AF-S :n. Mikään teleputki siis ei ole kyseessä, koska haluan ainoastaan lisää valovoimaa. Teleputki voidaan hankkia sitten myöhemmin erikseen. Samalla tuli hankittua myös UV-suoja uudellen objektiiville. Kapistus pääsee koekäyttöön sitten viikonpäästä, kun päästään tervehtimään pentuja. Toimitusaika on pari arkipäivää, toivottavasti se pitää.

Vilkaisin tuossa näyttelykalenteriani ja se vaikutti todella tylsältä. Hassua, kun Suomen näyttelyt eivät nappaa enää oikeastaan ollenkaan. Voi olla, että tämä vuosi vielä pyöritään täällä ja ensivuonna suunnittelen kalenterin kokonaan niin, että pääpaino on jossakin muussa maassa. Avokki kovin innostui Viron reissusta, joten siellä varmaan tullaan pyörimään reippaasti jatkossakin.

Ainiin. Ilmoitin Saken Tanskaan, jep jep. Mukaan pyysin saman kennelin kasvatin Jaden, Promisehill J-Lo Glow After Dark. Reissu on noin kuukauden päästä ja se on kaksipäiväinen kansainvälinen näyttely. Odotukset eivät ole korkealla tulosten suhteen, mutta käydään hakemassa kokemusta, jotta sinne olisi sitten helppo mennä joskus uudelleenkin. Nyt menemme kimppakyydillä kokeneemman kiertäjän kanssa.

Aloitus vuoteen 2013

Alkuvuosi ollaan elelty rauhassa - ilman menoja tai muita kiireitä. Tuntuu, että aamuisin on vaikea nousta ylös ja tämä on koskenut myös koiria. Aikaisemmin olen käyttänyt koiria herätyskellona silloin, kun aamulla ei ole kiirettä. Niihin ei kuitenkaan ole enää luottamista, sillä muutamana aamuna pötkylät ovat vedelleet sikeitä kahteentoista asti ilman merkkejä siitä, että ulkona voisi käydä tekemässä tarpeetkin.

Saken treffit toisen nartun kanssa siirtyivät tulevaisuuteen. Näitä sattuu. Nyt keskitytään täysillä Mayan mahdollisiin pentuihin ja tyttö osoitteleekin hieman mahdollisen tiineyden merkkejä. Vuorokausia astutuksesta on nyt tasan 18, joten ehkä ensiviikolla merkit ovat vieläkin selvemmät. Voihan olla, että Maya huiputtaa meitä kaikkia ovelalla valeraskaudella, mutta katsotaan, mitä tuleman pitää.

 

Retulainen täyttää ensiviikolla vuoden. Seuraavana päivänä sillä onkin rokotus sekä silmä- ja polvitarkastus. Ajattelin, että tarkastuksen jälkeen varaan sille samantien ajan läpivalaisuun. Joidenkin mielestä nuori ikä alentaa lonkkatulosta, mutta ainahan sen voi kuvata myöhemmin uudelleen, jos siltä tuntuu. Minulle on pääasia, että lonkkamaljat ovat siistit ilman nivelrikkoa - kirjaimesta viis.

Kolmen viikon päästä starttaa niin sanottu näyttelykausi meidän osaltamme. Matkaamme Miliamilla ensin Latviaan, Valmieran kaikkien rotujen näyttelyyn. Tähän näyttelyyn osallistuu vain Sakke, koska Retulla on jo juniori sertifikaatti kyseisestä maasta. Sunnuntaina jatkamme molempien pötköjen kanssa Tallinnan kansainvälisessä koiranäyttelyssä, johon taitaakin olla tulossa melkoisesti meitä suomalaisia. Koko matkan tavoitteena on saada Retulaiselle juniori sertifikaatti Virosta.

Toivotaan, että kelit vähän lauhtuvat niin pääsee taas kunnollisille lenkeille. Meinaa koirilla mennä tassujen nosteluksi, jos ulkoilmassa viihdytään pidemmän aikaa.

Vuoden viimeinen

Riehakasta Joulua! Toivoo, Sakke & Retu + henkilökunta

Vuoden viimeinen blogipäivitys. Kuukausi on mennyt opinnäytetyön merkeissä, eikä aikaa juuri ole jäänyt blogin ylläpitämiseen. Opparikiireet ovat nyt kuitenkin mennyttä päivää.

Kuun vaiheessa vierailimme Cloudmoore kennelissä katsomassa Essun pentuja, siis vain katsomassa. Se uros pentu, joka jäi silloin kivesvikaiseksi olisi myös ollut Essun penska. Essu on kovin aikuistunut vuodessa ja sen pennut olivat kaikki oikein kivoja, varsinkin "sijoitukseen menevä" Suffeli, jolle ei vielä sijoituskotia ole löytynyt. Ehkä se siis vahingossa jää Piialle asumaan, heh.

Retu pyörähti pari viikkoa sitten Helsingin voittaja-näyttelyissä saaden molempina päivinä ERInomaisen sekä lupaavat arvostelut. Nuo olivat siis Retun ensimmäiset viralliset kehät täällä Suomessa. Seuraava kerta on vasta maaliskuussa, Rautalammen ryhmänäyttelyssä.

Retu oli näyttelyreissulla torstaista sunnuntaihin, Sakke oli varsin mielissään, kun Retu tuli takaisin kotiin. Painia olohuoneen matolla riitti. Kiva nähdä, että ne tulevat niin hyvin juttuun, vaikka Retu onkin jo niin suuri, että Sakke tajuaa sen varmasti jo urokseksi.

Tänään uskaltauduimme ensimmäistä kertaa lammen jäälle kävelemään. Niitä kävelyjä onkin jo odotettu. Luontopolut, maastot metsässä sekä rinne ovat nyt hiihtäjien ja laskettelijoiden valtaamia. Kumma vain kuin täällä sattuu olemaan koiraihmisiä enemmän kuin hiihtäjiä. Hiihtoladuille ei tietenkään saa koiria viedä, jos ei halua saada äkäisiä hiihtäjä-mummoja niskaansa. Kyllähän sen ymmärtää, että he eivät halua koirien kävelevän latujen päällä, mutta osa pitää koiransa hihnassa, visusti pois ladun päältä.

Itse en pidä lenkeistä, jossa koiraa kävelytetään hihnassa tasaisella tiellä monta kilometriä, joten mukavaa päästää koirat nyt kestävälle jäälle juoksemaan. Sakke jonkin verran diivailee näin paukkupakkasilla ja tuntuu nuolevan etujalkojaan, eikä juokseminen niin innosta. Blondi-Retu tuskin huomaa jalkojensa palelemista.

Viimeinkin vapaa viikonloppu

Muutama viime viikonloppu ollaan otettu melko lunkisti. Aikaa on vietetty Lievestuoreella avokin vanhemmilla ilman näyttelyhömpötyksiä. Tuntuu ihan mukavalta ajatella, että seuraavat pitkät reissut menevät "pitkälle" ensivuoteen. Sakke taitaa seuraavan kerran pyöriä Suomen kehissä vasta huhtikuussa. Retun kanssa juostaan lähialueen ryhmikset läpi ja niitä näyttääkin olevan useampi ensi keväänä. Mutta se niistä kehistä.

Maanantaisin Sakke on käynyt Musti ja Mirri -areenalla agilityssä. Ollaan tultu pitkälti siihen lopputulokseen, että Sakke ei enää edisty ilman ammattilaisen ohjausta. Olemme siis käyneet hallilla pienellä porukalla harjoittelemassa, ilman ohjaajaa. Pitää siis harkita, josko homma jatkuisi Retun kanssa ja Sakke pääsisi johonkin ryhmään treenaamaan. Agility jää tauolle joululuuksi, joten aikaa on miettiä. Sakke osaa, minä en. Joten ammattilaisen neuvo tulisi enemmän kuin tarpeeseen. Kisoja ei olla mietitty ollenkaan, pidetään siis edelleen vain kivana harrastuksena heh.

Retu täytti perjantaina jo 10 kuukautta ja painoa sillä on noin 12,5 kiloa. Sakke painaa tällä hetkellä hieman yli kilon enemmän, joten taitaa pojista tulla melko samankokoisia, vaikka Retu vaikutti luustoltaan melko kevyeltä jokin aika sitten. Olen myös pohtinut sen terveystutkimuksia ensivuotta ajatellen. Corgithan menevät PEVISAan ensivuoden alusta ja jokainen jalostukseen käytetty pötkylä on pakko kuvata kyynärien ja lonkkien osalta. Olisinhan minä toki kuvannut Retun ilman tuota "pakkoakin".

Kiva nähdä, miltä pemujen lonkkatulokset alkavat näyttämään. Minusta on hassua, että corgien lonkkien "perustulosta" on pidetty Cnä tai Dnä. Nyt kun niitä on loppuvuotta kohti kuvattu enemmän niin tuo ei ainakaan minusta pidä enää paikkaansa. Paljon Btä on tuloksissa ja hyvä niin! Tottahan on, ettei corgeilla ole nivelrikkoa oikeastaan ollenkaan, mutta ajattelen ettei myöskään löysyys lonkkamaljassa ole normaalia. Siihen, vaikuttaako lonkkamaljan löysyyteen perimä vai muut tekijät, en ota kantaa. Mutta takaisin Retulaiseen. Suunnittelin, että se pääsee yksivuotislahjaksi tammikuussa viralliseen silmä- sekä polvitarkastukseen. Tämän jälkeen mietin, varaanko sille suoraan ajan läpivalaisuun vai saako se odottaa vielä puolisen vuotta.

 

Kuvissa Retulainen noin 10 kuukautta. Etujalat harmillisesti hieman edessä, mutta käy silti selväksi se, että riiviö kasvaa edelleen tasaisen varmasti. Liikkua se osaa silloin kuin haluaa - edelleen.

Syksy saapuu

Retusta napattiin pitkästä aikaa uudet seisotuskuvat kesken lenkkiä. Kovin helposti tapausta ei paikoillaan saa pysymään, joten rakennekuvia siitä ei ole liiaksi jaksettu ottaa. Ravaamista ollaan nyt alettu harjoitella ihan urakalla sillä suunnitelmista poiketen Retu näyttääkin menevän joulukuussa messariin junnuluokkaan. Saken kanssa saadaan vetää lonkkaa kotosalla sillä Retu matkustaa yhdessä kasvattajan kanssa. Toivottavasti saavat blondin esiintymään, sillä Retu ei ole edes minulle kovin helppo esitettävä.

Marraskuun reissukin alkaa lähestyä. Matkaamme pienellä porukalla nimittäin kohti Balttiaa. Siellä meillä on edessä kaksi näyttelyä, Sakke menee valioihin ja viime tingassa päätin myös laittaa Retun junioriluokkaan. Jos ensivuonna intoa riittää niin katsotaan, jaksetaanko hankkia sille junnuvaliotitteleitä. Jos junnusertejä ei Latvia/Liettuasta nyt tipu niin sitten jätetään homma välistä. Ainakin Latviaan on tietojeni mukaan tulossa myös muita suomalaisia corgeja, joten ehkä joku osaa selittää minulle hieman erilaiset näyttelysäännöt. Ne nimittäin poikkeavat paljon totutusta.

Sakke on jatkanut agilityharjoitteluaan nyt koko syksyn. Kesällä me pidettiin kiireiden vuoksi taukoa. Pötkylä on oppinut hienosti esteet ja kontakti on edelleen mahtavaa. Hieman käsiohjausta on petrattava, koska Sakke on liian oppinut siihen, että sen täytyy kulkea vasemmalla puolella ohjaajaa.

Saken asenne agilityä kohtaan on muuttunut niin, että se on alkanut haukkua mennessään radan läpi. Se ei myöskään muista aina ottaa palkkaa vastaan, oli se sitten mahapulla, nakki tai lelu vaan juoksee suoraan palkan ohi ja odottaa, mitä seuraavaksi tehdään. On hienoa, että se on näin innoissaan, mutta minulla on lieviä vaikeuksia pysyä niin innokkaan koiran perässä. Ainakaan se ei ole perunasäkkinä radalla... ei todellakaan.

Polte olisi joskus osallistua sen kanssa mölli-agilityyn. Kisoihin yritän olla haluamatta, koska ajatettelin pitää tämän vielä vain kivana harrastuksena ilman kisojen "paineita".

Kuvapäivitys

Ruotsin reissun jälkeen ollaan vietetty aikaa melko rennoissa tunnelmissa. Ei näyttelyitä sekä työharjoitteluni loppui viime perjantaina. Aikaa on vietetty kotona raporttia kirjoitellen ja ensiviikolla palataan taas koululle.

Viime viikonloppuna vietimme jälleen aikaa Luikonlahdella mökkeillen. Oli outoa, kun nyt ei tarvinnutkaan herätä aikaisin näyttelyiden takia. Omistajat söivät ja tietenkin joivat hyvin, koirat pääsivät mustikkaan lauantaiaamusta. Koirien karkaamisesta ei ainakaan ollut huolta, kun ympärillä oli niin paljon syömistä. Retu veteli välillä varvutkin mustikoiden lisäksi. Mukana corgeja edustamassa olivat omiemme lisäksi myös Vili ja Topi-pemut.

Perjantaina ja lauantaina aamusta oli ollut hieman viileämpi keli, mutta pääsimme illalla nauttimaan myös auringosta, samoin kuin sunnuntainakin. Koirat tyytyivät juoksentelemaan pihalla, eikä uiminen juurikaan tällä kertaa kiinnostanut. Mitä nyt isommat taisivat käydä rannassa kahlaamassa. Uiville ihmisille toki muistettiin haukkua laiturilta.

Yöt sujuivat rauhallisemmin, kun Sakke ja Retu viettivät ne omissa bokseissaan. Retu ei aamulla aloittanut riehumista Topin kanssa, joka villitsee vanhempia koiria haukkumaan. Sakella on aamulla tapana huudella alakerrassa peräämme, jos ei saa meihin näköyhteyttä. Nyt se nukkui rauhallisesti pitkään. Toisaalta se voi johtua siitäkin, että nukkumaan mentii vasta neljän aikoihin yöllä.

Sunnuntaina Saketti täytti 2 vuotta! Illalla kotona se sai Retun kanssa maistaa maksalaatikkoa, joka hävisikin alta aikayksikön. Mihin tuo aika on mennyt, vastahan me Sakkea haettiin Tampereelta.

Ainiin, viime viikolla postista saapui viimein tilaamani koirapuhallin! Kätevä ja nopea kapistus, verrattuna fööniimme, jolla aikaisemmin olen koiria kuivaillut. Sitä olikin aivan pakko päästä kokeilemaan. Sakkea on Kemissä puhallettu aikaisemminkin ja se otti puhalluksen vastaan kuin vanha tekijä, Retulla oli vaikeampaa. Retu vihaa jo itse fööniäkin ja se oli pienellä kerällä pöydällä koko puhalluksen ajan. Ensin se haukkui, sitten murisi ja lopussa vinkui, kun tajusi ettei "mitään ollut tehtävissä". Mutta eiköhän se totu siihen ajan kanssa.

Kehäketun ensimmäinen kehätreeni

Viime viikonloppuna käytiin Retun kanssa ensimmäisessä Match Showssa, Kuopio Hallin kentällä. Autoa ei meillä tänä viikonloppuna ollut käytössä, joten kävelimme noin 40 minuutin matkan suuntaansa, jonka Retu jaksoi ainakin menosuuntaan reippaasti.

Kotona ollaan harjoiteltu oikeastaan vain pöydällä oloa ja hampaita ollaan kurkittu itse, kukaan vieras ei ollut Retun suuhun aikaisemmin katsonut. Tarkoituksena oli käydä katsomassa, missä asiassa treeniä tarvitaan eniten. Sakke taisi olla ekassa mätsärissään jo yli puolivuotias, Retu nyt 4,5 kuukautta. Retu ei mielestäni ole ollut yhtä sosiaalinen kuin Sakke, joka tunkee joka ihmisen rapsuteltavaksi. Nyt Retu kuitenkin nautti esimerkiksi lasten huomiosta ja istui kiltisti rapsuteltavana. Ehkä siitä tulee vielä yhtä hieno "seurakoira" kuin Saketistakin!

Ravissa Retu menee vielä täysin kontaktissa, mutta iloisesti se kulkee siitä huolimatta! Seisominenkin sujui maassa ihan ookoo, vaikka oikeaa asentoa en ole opettanut sitä ottamaan. Pöytä meni yli odotusten ja Retu ei istunut kertaakaan, kun tuomari kopeloi koiran läpi. Hampaat ja pään ilme näytettiin myös sujuvasti. Retu sai punaisen nauhan. Punaisten kehässä pitkä kävelymatka ja porottava aurinko tekivät tehtävänsä ja Retulla ei kiinnostus enää riittänyt. Kehässä oli koiria paljon ja tuomari tiputti niitä pikku hiljaa pois. Kun kehässä oli enää viisi koiraa, Retu ei jaksanut enää seistä ja meidät käteltiin pois viimeisenä. Joten täytyy olla tyytyväinen, että se esiintyi näinkin hyvin, mitään kovin pitkää keskittymistä ei tuon ikäiseltä voi edes vaatia, se tulee varmasti ajan myötä.

Kotona napattiin Retulaisesta vielä uusi posekuva, juhannuksena se täyttääkin tasan 5 kuukautta. Tasaisesti kasvaa edelleen. Sakkeen verrattuna kokoa löytyy, mutta kovinkaan painava se ei mielestäni ole. Ei siitä taida kuitenkaan liian kevytluista tulla, aika näyttää! 

Ensimmäinen pentunäyttely on myös "lyöty lukkoon" ja se tulee olemaan Pellon näyttely syksyllä. Onneksi meillä on yöpymispaikka tiedossa, joten matkan pituudesta ei tarvitse huolehtia - kiitos vaan Jutta! Pääsemme myös näkemään, miten Retulainen suhtautuu puhaltimeen, kotona se on kuivattu hiustenkuivaimella ja Retu ei voi sitä sietää ollenkaan.

 Nyt juhannuksen viettoon, sen jälkeen sitten lisää!

Tehosteet

Koska omistajat ovat olleet "hieman peeaa", Retun tehosterokotus viivästyi muutaman viikon. Nyt ne on kuitenkin hoidettu pois alta. Retu painaa reippaat 7,8 kiloa ja oli lääkärinkin mielestä oikein reipas penneli. Piikkiä niskassa ei juurikaan huomattu, olihan pöydällä tarjoilla ihania herkkuja. Lattialla komennettiin eläinlääkäriä haukkumalla.

Luikonlahdella otettiin Retusta myös uusi posekuva, joka on ensimmäinen laatuaan ilman pöytää. Näyttäisi asettuvan paljon paremmin "maanpinnalle". Retuhan on kuvassa tosiaan laiturin päässä, olihan takana kiva maisema. Saa nähdä jatkaako Retulainen tasaista kasvuaan loppuun asti. Hieman välillä tylsistyttää ottaa siitä jotain rakennekuvia, kun se on joka kuvassa samannäköinen.

Tuleva viikonloppu on vapaa kaikenlaisista näyttelyistä, vihdoinkin. Yksi pidempi reissu kuitenkin heitetään, kun ei näköjään osata aloillamme olla. Lauantaina matkataan pitkästa aikaa taas Retun kasvattajalle ja käydään samalla tapaamassa Retun velipuolta, Untoa. Unto asuu lähellä Retun kasvattajaa. Unto on pentueesta, josta meille piti tulla ensin pentu myös, mutta joka jäi valitettavasti sitten pallivikaiseksi.

Corgien erikoisnäyttely on parin viikon päästä ja Sakke kilpailee luonnollisesti nuorissa. Retulla ei ikä vielä kehiin asti riitä, mutta se lähtee nauttimaan päivästä kehän reunalla. "Raukka" joutuu samaan aitaukseen velipuoltensa Oliverin ja Saulin kanssa. Toivottavasti yhdessä elävät veljekset eivät täysin Retua alista...

Kaikenlaista, joka saralta

Saken kyynär- ja lonkkatulokset tulivat tällä viikolla. Mitään odotuksia tulosten suhteen ei ollut, koska minulle riitti eläinlääkärin tieto, että kaikki on kunnossa. Sillä, mikä lonkkatulos sitten kirjaimena olikaan, ei ollut suurta merkitystä. Myönnettäköön kuitenkin, että oli melkoinen ylläri, kun sähköpostin pdf-tiedoston avauttuani lonkat paljastuivat Bksi. Kyynäret 0/0 ja lonkat siis B/B. Sakke on nyt "kokonaan" terveystutkittu, tietenkin polvet ja silmät uusitaan aikanaan.

Viime viikonloppuna kävimme myös Retun synnynkodissa, keskisuomessa. Muutama samassa pentulaatikossa kasvanut urospentu sieltä vielä löytyikin. Oliver, Sauli ja Otso pistivät Retun ruotuun samantien. Retulla oli selvästi kivaa, kun pääsi taas leikkimään ikätovereidensa kanssa. Sunnuntaina kävimme Saken kanssa, ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen myös Retun kanssa, koirauimala Koirasportissa. Sakelle oli ehkä pieni järkytys taas uida pitkästä aikaa, mutta alkoi homma sieltä aivojen perukoilta löytyä taas pikkuhiljaa. Retu, joka ei muutenkaan nyt pelkää mitään, ui reippaasti allasta päästä päähän uittajan kanssa.

Saken kanssa käytiin torstaina taas agilityhallilla, kerta oli kolmas. Edelleenkään meitä ei ilmeisesti uskota, ettei me olla aikaisemmin lajia harrastettu. Sen verran nopeasti Sakke on kaiken sisäistänyt. Se tekee innolla koko ajan ja kontakti on loistavaa. Kunhan ohjaaja vielä pysyisi perässä niin meno olisi varmasti vielä parempaa.

Tällä kerralla otettiin uusi este, rengas. Vai miksi sitä sitten sanotaankaan, minulla nämä esteiden nimet eivät ole todellakaan vielä hallussa! Enää puuttuu pussi ja keinu, mutta ne ehditään ottaa sitten, kun edelliset on hiottu paremmaksi. A-esteeltä Sakke tulee semmoisella ryminällä alas, etten edes ehdi katsoa, osuuko jalat oikeaan kohtaan alastulossa. Siihen täytyy alkaa kiinnittämään enemmän huomiota jatkossa.

Kepeillä Sakke tarvitsee vielä paljon käsiohjausta, mutta puomi on meillä jo melkoisen hyvä, sekä Sakke tajuaa odottaa puomin päässä, ennenkuin annan luvan tulla alas. Hypyistä ei varmasti tarvitse edes mainita, ne on jo täysin kunnossa. Hyppyä me kyllä ollaan jo aikasemminkin harjoitelut tokon ohella. Koko agility on paljon helpompaa, kun tokon alkeet ovat kaalissa. Ensiviikolla agility jää valitettavasti pois, mutta eiköhän me kesällä ehditä treenailemaan paljon. Suunnitelmissa on myös hankkia oma avain M&M Areenalle. Silloin hallille pääsisi, kun siellä on vaan vaapata - katsotaan!

Joensuun näyttelyn viimeinen ilmoittautumispäivä oli eilen ja venytin miettimistä sen kanssa viimeisille tunneille asti. Avo auttoi KRn kanssa ja ilmoitti Saken toiselle päivälle, joten ilmoitin Saken myös KVn. Melkoisen hurjalta tuntuu, että ensikuussa juostaan monessa kehässä, edelleenkään en oikein ymmärrä, miksi Saken Tampereelle menin ilmoittamaan, mutta näkeepähän paljon tuttuja ja Sakke pääsee ehkä kasvattajaryhmäänkin.

Suunnitelmat Lieksan näyttelyn suhteen muuttuivat niin, että vietetään samalla mökkiviikonloppu mukavassa corgiseurassa! Jännittävää nähdä, miten neljä urosta tulee toimeen saman katon alla!

Pojjat poseeraa

Napattiin pojista tänään uudet posekuvat. Avokki toimi esittäjänä ja itse olin tällä kertaa kameran takana. Sakke täyttää ensi viikolla 20 kuukautta ja se on erinomaisessa turkissa. Toivottavasti se pitäisi karvansa ainakin toukokuuhun asti.

Retukin malttoi tänään olla hienosti pöydällä. Hieman takajalkojen kanssa on hakemista, tuntuvat jäävän helposti rungon alle ja kaula venytetään välillä kirahvin mittoihin. Retu täyttää maanantaina 11 viikkoa. Painoa sillä on saman verran kuin Sakellakin samassa iässä, noin 4,6kg.

Viimein loma!

Olen ollut melko laiska kuvienottaja sekä bloggaaja viime aikoina, johtuen varmaan siitä, että suoritan tällä hetkellä 23 opintopistettä koulusaralla, siis 8 ylimääräistä. Pääsiäinen kuitenkin koitti ja päivällä ehtii tehdä nyt muutakin. Lähdettiin torstaina Lievestuoreen maaseudulle, jossa koirat saavatkin juosta vapaana koko loman ajan.

Toisaalta, pojat ovat olleet vähän turhankin innoissaan ja pääsivät salaa livahtamaan eilen ovesta ulos. En tiedä kauanko pihalla viihtyivät, kun tajuttiin, että nyt on sisällä liian rauhallista. Vähän siinä ehti kyllä säikähtää, kun talosta ei löytynyt corgin corgia eikä pihallakaan näkynyt ketään. Hetken huudeltuamme, Sakke jostain pusikosta hyppäsi esiin Retu kintereillään. Mitä lie olivat puuhastelleet, mutta onni oli, että pihalla sentään pysyivät.

 

Movet järjesti viime viikolla Kuopiossa koirien virtsanäytekeräyksen. Kehittävät jotain tutkimusmenetelmiä ja vapaaehtoiset saavat jälkeenpäin kattavan analyysin koiriensa pisuista. Ajattelin, että kaippa tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi ja kipaisin hakemassa välineet näytteenottoa varten, otin näytteen vain Sakelta. Näytteen olisi voinut antaa paikanpäällä, mutta ajattelin, että se olisi helpompi ottaa aamulla. Koira on ollut myös levossa sekä syömättä hetken. Oli siinä varmaan naapureilla ihmettelemistä, kun juoksin pitkin pihaa Saken perässä ja yritin kerätä sen pisuja purkkiin. Niin, me asutaan kerrostalossa. Tulokset tulevat kai muutaman viikon sisällä.

Saken kanssa käytiin kokeilemassa ensimmäistä kertaa myös agilityä. Se oppi asioita yllättävän nopeasti ja liikkui sähäkästi ympäri hallia. Tunnin aikana se hoksasi aidat täysin sekä putken. Keppejä katsottiin myös ja se osaakin ne kädellä ohjaamalla mennä sujuvasti.

Sakke silminnähden nautti koko hommasta, joten tämä ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Välillä piti huudella perään, kun se meinasi juosta aitoja omia aikojaan. Kontakti meillä on yllättävän hyvä, mutta onpa sitä treenattukin ihan pennusta asti. Seuraavaa agikertaa kaavailtiin tulevalle viikolle, mutta valitettavasti sitä täytyy nyt siirtää. 

Varasin Sakelle viimein ajan virallisiin lonkka-kyynär-selkä kuviin torstaiksi, jolloin agi olisi ollut. Hieman jännittää, mitä kuvista paljastuu. Toivottavasti kaikki olisi kuitenkin kunnossa selän ja kyynärien osalta ja lonkat näyttäisivät "normaaleilta pemujen lonkilta".  Eniten varmaan jännittää se nukutus, varoaika aineella on 14vrk.

Mitä Retuun tulee, siitä on kehkeytynyt oikein rohkea pieni penneli. Avo ammuskeli tänään ilmakiväärillä ulkona ja Retu istuskeli jaloissa ja mutusteli puunoksaa. Eipä se pauketta näyttänyt huomaavan. Lievestuoreella naapurissa asuu myös haukkuva suuri pystykorva, jolle Retu haukkuu takaisin päättäväisesti! 

Ollaan joitain peruskäskyjä alettu opettamaan ja ne sujuvat Retulta toisinaan ihan hyvin. Pöydällä se nykyään seisoo, mutta järsii sormiani todella kipeästi, kun herkut pitäisi vaan hotkia samantien. Usein kynsinauhat vuotaa verta seisotuksen jälkeen, mutta semmoisia ne pennut on! Jospa siitä jonkinlainen seisotuskuva saataisiin viikonlopun aikana otettua. Hieman tuo karva hämää rakennetta, on sen verran pörröinen edelleen. Täytyy varmaan vedellä vähän tasoitella kuvaa varten, heh.