Telkkistentiellä

Pari vuotta sitten lakkasin käymästä match showssa, koska usein ne osuivat viikonlopuille ja silloin minulla on usein muutakin tekemistä. Usein tuntuu, että virallisesta näyttelystä pääsee kotiin paljon nopeammin, kun taas "mätsäreissä" joutuu odottamaan ja kotiin pääsee vasta iltapäivästä. Näiden leikkimielisten näyttelyiden tarkoitus on harjoittelu, mutta harjoittelua itseään on aika vähän. Ajattelen, että enemmän saa, kun menee näyttelykurssille.

Tänään tein kuitenkin poikkeuksen ja matkasimme aamulla Telkkistentielle. Muutama tuttu oli ilmoittanut tulevansa paikalle, joten pääasiassa menin tapaamaan heitä. En tiedä, enkö vain muista vai onko mätsäreissäkin kehän laidan ilmapiiri muuttunut negatiivisemmaksi. Esittäjät ärisivät ja huutelivat toisilleen, kun joku päästi koiransa liian lähelle. Silti kehässä nämä huutelijat päästivät koiriaan toisten iholle. Meno muistutti välillä ihan virallisten kehien maailmaa. Teki mieli välillä sanoa, että "hei oikeesti, tää on match show...".

Jotkut sukeltelee vielä marraskuussakin.

Corgeja kehissä pyöri kolme, kaksi pentua ja Sakke aikuisissa. Minulla oli mukanani siis vain Sakke, koska molemmat pojat olisi pitänyt ilmoittaa isoihin aikuisiin ja halusin viettää päiväni mahdollisimman kiireettömästi. Sakella on tänä vuonna vielä muutama "koitos" edessä, joten katsoin, että se tarvitsi treeniä enemmän. Sakella parina oli ruskea pieni pystykorva, ilmeisesti kleinspitz. Trikkipötkö perseili koko kehän, haukkui ja laukkasi. Tuomari kuitenkin tykästyi Saken temperamenttiin ja se sai punaisen nauhan. Nauhakehässä tuomari oli nopea päätöksissään ja meidät ohjattiin ykköseksi ja pääsimme näin ollen jatkamaan kilpailua. Onnekseni iso kehä oli heti perään, joten odottamista ei ollut. BIS-kehässä Sakke oli onneksi jo rauhoittunut ja ravaaminenkin sujui eikä se steppaillut edestakaisin seisomisen aikana. Neljä kymmenestä sijoitettiin ja Sakke olikin loppujen lopuksi Best In Show 3. Pennuista toinen, Seita, sai punaisen ja toinen oli sinisten neljäs. Jälkimmäinen oli Saken oma tytär, Mursu.

PUN1 BIS3

Katsotaan, milloin eksytään vastaaviin kisoihin uudelleen vai taukoillaanko jälleen pari vuotta. ;) Töitä taas pukkaa loppuvuodeksi ja muutakin ohjelmaa on luvassa, joten mitään ylimääräistä tuskin tänä vuonna ehditään. Sitten pitäisi vielä juosta muutaman kerran ulkomaillakin. Ajattelin ilmoittaa Retun Kajaaniin, mutta saa nähdä jätetäänkö tällä kertaa väliin. Retu kyllä ehtii kerätä puuttuvat sertit kesälläkin.

Kehäketun ensimmäinen kehätreeni

Viime viikonloppuna käytiin Retun kanssa ensimmäisessä Match Showssa, Kuopio Hallin kentällä. Autoa ei meillä tänä viikonloppuna ollut käytössä, joten kävelimme noin 40 minuutin matkan suuntaansa, jonka Retu jaksoi ainakin menosuuntaan reippaasti.

Kotona ollaan harjoiteltu oikeastaan vain pöydällä oloa ja hampaita ollaan kurkittu itse, kukaan vieras ei ollut Retun suuhun aikaisemmin katsonut. Tarkoituksena oli käydä katsomassa, missä asiassa treeniä tarvitaan eniten. Sakke taisi olla ekassa mätsärissään jo yli puolivuotias, Retu nyt 4,5 kuukautta. Retu ei mielestäni ole ollut yhtä sosiaalinen kuin Sakke, joka tunkee joka ihmisen rapsuteltavaksi. Nyt Retu kuitenkin nautti esimerkiksi lasten huomiosta ja istui kiltisti rapsuteltavana. Ehkä siitä tulee vielä yhtä hieno "seurakoira" kuin Saketistakin!

Ravissa Retu menee vielä täysin kontaktissa, mutta iloisesti se kulkee siitä huolimatta! Seisominenkin sujui maassa ihan ookoo, vaikka oikeaa asentoa en ole opettanut sitä ottamaan. Pöytä meni yli odotusten ja Retu ei istunut kertaakaan, kun tuomari kopeloi koiran läpi. Hampaat ja pään ilme näytettiin myös sujuvasti. Retu sai punaisen nauhan. Punaisten kehässä pitkä kävelymatka ja porottava aurinko tekivät tehtävänsä ja Retulla ei kiinnostus enää riittänyt. Kehässä oli koiria paljon ja tuomari tiputti niitä pikku hiljaa pois. Kun kehässä oli enää viisi koiraa, Retu ei jaksanut enää seistä ja meidät käteltiin pois viimeisenä. Joten täytyy olla tyytyväinen, että se esiintyi näinkin hyvin, mitään kovin pitkää keskittymistä ei tuon ikäiseltä voi edes vaatia, se tulee varmasti ajan myötä.

Kotona napattiin Retulaisesta vielä uusi posekuva, juhannuksena se täyttääkin tasan 5 kuukautta. Tasaisesti kasvaa edelleen. Sakkeen verrattuna kokoa löytyy, mutta kovinkaan painava se ei mielestäni ole. Ei siitä taida kuitenkaan liian kevytluista tulla, aika näyttää! 

Ensimmäinen pentunäyttely on myös "lyöty lukkoon" ja se tulee olemaan Pellon näyttely syksyllä. Onneksi meillä on yöpymispaikka tiedossa, joten matkan pituudesta ei tarvitse huolehtia - kiitos vaan Jutta! Pääsemme myös näkemään, miten Retulainen suhtautuu puhaltimeen, kotona se on kuivattu hiustenkuivaimella ja Retu ei voi sitä sietää ollenkaan.

 Nyt juhannuksen viettoon, sen jälkeen sitten lisää!