Kolmas kerta toden sanoo?

Torstaina työpäivän jälkeen kipaisin kotona pakkaamassa auton ja Sakke sai liittyä matkaseuraksi. Huristelimme illaksi Helsinkiin avon tädin luokse, sillä aamulla olisi tarkoitus lähteä laivalla kohti Tallinnaa! Katri koukkasi aamulla poimimaan minut kyytiin ja jatkoimme pitkin ruuhkaisen Helsingin keskustan kohti Viikkarin satamaa. Ehdimme liikenteen takia laivaan juuri ja juuri.

Päivä kuluikin kohti Latvian Liepajaa ajaessa. Keli oli mitä kamalin ja lunta pyrytti niin paljon, että tie tuntui välillä katoavan. Autot vilkuttelivat hätävilkkujaan ja osa oli pysähtynyt tiensivuun. Ohitustilanteet olivat tosi pelottavia ja aina välillä näkyikin kolaroituja autoja pitkin tietä.

Pyrytys alkoi Rigassa.

Pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme tuuliseen merenrantakaupunkiin, Liepajaan. Tuuli oli niin mahtava etten ihan heti keksi toista vastaavaa tilannetta, jossa olisi tuullut yhtä navakasti. Hyvä ettei koirat lähteneet sen mukana lentoon. Auton ovea avatessa sai pelätä ettei ovi lähtenyt tuulen mukana. Hotellimme oli kiva urheilutyylinen hotelli lähellä rantaa. Tarkoitus oli viettää siellä nämä kaksi yötä. Huone oli muuten mukava, mutta tuulisuuden tunsi kyllä huoneessakin. Ikkunan väleistä kuului välillä vingahduksia sekä siellä oli hetkittäin todella kylmä.

Ronja ja Sakke hotellissa.

Katrin Ronja ja Saketti tulivat hyvin toimeen, jos otetaan huomioon, että Ronjan juoksut olivat alkamassa ja ymmärrettävästi se oli tarkka takapäästään. ;) Ronja oli ajoittanut juoksut kyllä mainiosta, kun ne alkoivat vasta näyttelyreissun jälkeen. Latviassahan ei saa juoksuista narttua viedä kehään.

Aamusella huristelimme kohti näyttelyhallia. Madotusleimoja antava lääkäri oli kiva setä ja ei ottanut maksua ollenkaan. Taitaa olla ensimmäinen kerta. Saimme samalla myös huomisen numerot. Tarkka lukumäärä on päässyt unohtumaan, mutta lauantaille oli pemuja ilmoitettu noin kymmenen ja sunnuntaille muutama vähemmän. Sakke kisasi valioluokassa paikallisen valiouroksen kanssa. Meille oli tullut tuomarivaihdos ja liettualainen nainen vaikutti totiselta, hän tutki koirat pöydällä tarkkaan. Jos koira ei käyttäytynyt pöydällä tuomari käski sen maahan ja saneli arvostelun samantien.

Koska kehäsihteeri puhui koko ajan latviaa(?) en juurikaan tajunnut, kuka mitäkin sai. Ilmeisesti toinen valiouros sai erinomaisen niinkuin Sakkekin. PU-kehässä Sakke kuitenkin ohjattiin heti tuon uroksen ohi ja trikkipötkö olikin PU1 SERT! Kolmas kerta toden sanoo... Sakellahan tämä oli Latvian visiittinä kolmas. Sakesta tuli siis vihdoinkin Latvian sekä myöskin Baltian muotovalio, hurraa!

Narttuja olikin sitten enemmän, Ronja oli valioluokassa ainoa ja sai SAn. PN kehässä saatiin tulokseksi PN3. Mielestäni kehän sijoittelu oli todella omituinen, juniori joka jäi neljänneksi on pemupiireissä esittäjineen hyvinkin tunnettu, eikä koira ole mistään huonommasta päästä. Toiseksi tullut narttu oli valitettavan ylipainoinen. Tätä kirjoittaessani kuitenkin tajuan, että paras narttuhan tosiaan oli liettualainen koira ja tuomarikin oli samasta maasta, olisiko vaikuttanut jotenkin asiaan. Tiedä sitten!

Sakke kisasi liettualaista koiraa vastaan rotunsa parhaan valinnassa. Trikkipötkö esitti jälleen "itse itsensä" esittäjän raahautuessa perässä. Tuomari ei päätöstään kauaan miettinyt vaan ohjasin Saken ROPksi. Ryhmiin jäätiin, koska hotelli oli lähellä ja huomenna oli tarkoitus tulla samaan halliin uudelleen. Ryhmissä ykkösryhmää tuomaroi huominen tuomarimme, joka oli venäläinen. Kokemuksesta venäläiset tuomarit eivät paljoa hymyile tai juttele kehässä, mutta tämä vanhempi nainen oli positiivinen yllätys ja lässytti venäjäksi koirille koko ajan ja oli silminnähden hyväntuulinen.

Latviassa ryhmissä sijoitetaan poikkeuksellisesti viisi. Tuomari otti kuusi jatkoon, joiden joukossa oli sekä Sakke että myös cardigan. Cardinarttu oli upea paikallinen nuori koira. En cardeista hirveästi ymmärrä, mutta kaikin tavoin siisti paketti - ihana ylälinja ja tasapainoinen liikkuja. Cardi sijoitettiin viidenneksi, joten ajattelin heti, että Sakke on se ainoa jatkoon otettu, jota ei sijoiteta. Harvoin sijoille pääsee kumpanenkin rotumuunnos. Neljänneksi tuli vanhaenglanninlammaskoira - ja kolmanneksi pembroke! Saken päivän saalis oli siis RYP-3! Katrin kanssa suuntasimme kaupoille näyttelyn jälkeen ja ostimme viiniä päivän kunniaksi. Tuuli oli päivän mittaan vain yltynyt ja auto heittelehti välillä tuulessa.

Sunnuntaina kehässä pyörivät vähän eri koirat kuin edellisenä päivänä, eilinen VSP oli poissa. Junioriuros oli kovin komea, mutta sai arvostelun heti häteensä puuttuvan hampaan takia. Valioluokka meni samoin kuin eilenkin, eli Sakke tuli ykköseksi ja paikallinen valio oli toinen. Sakke oli myös jälleen PU1. Eiliselle ylilihavalle nartulle oli ilmeisesti palkattu esittäjä, mutta ylilihavuutta esittäjä ei saanut piilotettua, toki koira ravasi nyt eilisen laukkaamisen sijaan, koska se esitettiin "hirttämällä". Ihmetys oli melkoinen, kun narttu oli silti PN1. Ronja oli jälleen PN3. Rotunsa parhaan valinnassa ei kauaa mennyt, ehdimme ravata ehkä puolikierrosta ja Sakke ohjattiin jälleen ROPksi. Meille englantia taitamaton tuomari ei sanonut mitään, mutta selitti jotain VSPn esittäjälle venäjäksi. Ryhmiin emme jääneet, sillä halusimme olla "ihmisten aikaan" Tallinnassa. Nukuimme yön hotellissa ja lähdimme päivällä laivalla kohti Suomea.

Tiedoksi kaikille baltiassa reissaaville, että Latvia siirtyy euroihin tammikuussa. Euroja otetaan jo kassoilla vastaan. Liettua seuraa perästä vuonna 2015. Kiitos Katrille ja Ronjalle matkaseurasta, pian me taas reissataan! ;)

Saken viimeisin tyttöystävä, Jade käväisi ultrassa eilen perjantaina ja todettiin tiineeksi! Varovahko eläinlääkäri oli nähnyt "ainakin kolme" sikiötä, mutta lopullinen määrä paljastunee myöhemmin. Sen jännittäminen menee sitten ensivuodelle. Nyt alkaa jännittämiset tämän vuoden osalta olla ohi, jos ei lasketa sitä, että meillä on vielä yksi näyttely tänä vuonna. Starttaamme Katrin kanssa kohti Pihkovaa 27.12. Venäjällä taso on sen verran erilainen, että saa nähdä!

Sakke & Jade