Уезжаю в Россию !

Vuoden viimeinen näyttelyreissu starttasi niinkin hulluna ajankohtana kuin perjantaina 27.12. Returiiviö jäi äidilleni hoitoon Keski-Suomeen ja Saken kanssa ajelimme kohti Tamperetta, josta otimme kyytiin Katrin sekä kolme koiraa: kaksi corgia sekä yksi hiileri. Illaksi ajoimme Helsingin satamaan, jossa yhteisbussimme jo odottelikin. Ehkä sitä uskaltaa jo myöntää, että kun viidesti vuodessa tuonne "stadin suunnille" huristelee, niin ehkä siellä osaa jo joten kuten ajaakin. Siis ilman, että muut autot tööttäilee perään.

Luulimme Katrin kanssa olevamme ajoissa perillä, mutta olimmekin viimeiset. Koirat pakattiin pika pikaa bussiin. Bussi ajoi laivaan ja me menimme terminaalin kautta sisään. Matka kohti Tallinnaa alkoi siis jälleen. Olen huomannut tässä vuoden mittaan, kuinka tuo laivassa oleminen on muuttanut merkitystään. Se ei ole minulle enää mikään "risteily" vaan kulkupeli Viroon. Eli oikeastaan vain puuduttava parin tunnin odottelu, jossa ehtii jotain ehkä syödä ennen ajomatkaa.

Sakke osaa rentoutua bussissa

Saavuimme Tallinnaan vähän ennen keskiyöllä ja matka jatkui kohti Tarttoa. Siitä ajoimmekin suoraan rajalle. Matkan suunta oli siis Pihkova, Venäjä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun menin maahan, jossa rajalla piti pysähtyä ja tarkastuttaa viisumit. Se olikin aika mielenkiintoinen kokemus. Mitä nyt unenpöpperössä ollessani muistan niin rajan ylitys sujui kutakuinkin seuraavasti. Ensin ohitimme jonkinlaisen Viron "tullin". Bussiin tuli naishenkilö, joka tarkasti kaikki passit. Hän ilmeisesti vähän kauhistui, kun tajusi bussin olevan täynnä "pelottavia" koiria. Sitten ajelimme muutama sata metriä eteenpäin ja pysähdyimme toiseen "tullin" tapaiseen, mutta kaikki tapahtui tästä eteenpäin venäjäksi. Meidät pyydettiin postumaan bussista, laukut piti ottaa mukaan. Bussia tarkastettiin samalla, kun menimme rakennukseen jonottamaan ja luukulla oleva henkilö tarkasti kaikkien passit ja viisumit. Ne tarkastettiin kirjaimellisen tarkasti - koirien passit oli kerätty myös tarkastettavaksi.

Tämän jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Moni sanoi, että tarkastus sujui tällä kertaa todella nopeasti ja usein rajalla kestää paljon pidempään. Ajoimme muutaman tunnin ja saavuimme Pihkovaan aamun sarastaessa. Olin kyllä varautunut, että näyttelypaikka on todella olematon ja ahdas. Mutta totuus valkeni vasta paikan päällä. Joku bussissa kuvaili aluetta "slummialueeksi", paikka oli roskainen, pölyinen ja rappeutunut. Astuttuamme näyttelypaikan narisevasta ovesta sisälle, edessä oli ensin pölyinen aula, josta johti kapeat rappuset yläkertaan. Yläkerrassa oli pieni liikuntasali. Tähän saliin oli rakennettu kaksi kehää, joissa molemmissa arvosteli tuomari. Paikka oli todella ahdas ja kehään ei meinannut päästä.

Näyttelypaikan sisäänkäynti

Näistä rappusista mentiin saliin kohti kehiä

Näyttelyyn oli ilmoitettu kuusi pembrokea. Katrin pentu sekä Ronja valioihin. Sakke oli myös valioissa. Loput olivat paikallisia: junioriuros, nuorten luokan uros sekä juniorinarttu. Saimme olla koko ajan skarppina, milloin vuoromme koitti. Jonkun verran sain venäjästä selkoa ja seurasin miten rodut kehässä vaihtuivat. Sitten huikkasin Katrille, kun oli aika valmistautua. Elsa-pentu oli arvosteluvuorossa ensimmäisenä ja saikin KPn ollen ROP-pentu. Juniori uros sai erinomaisen (venäjällä ei jaeta SAta), nuorten luokan uros sai ilmeisesti erittäin hyvän. Sakke sai erinomaisen. En tiedä, mitä junnunarttu loppujenlopuksi sai, koska sitä ei kehässä enää näkynyt, joten oletettavasti sille tuli EH. Ronja sai ERIn.

Yhtäkkiä kehään huudettiin Sakke, Ronja sekä tuo junioriuros. Venäjällä näyttelysäännöt ovat erilaiset ja siellä ei valita VSP-koiraa ollenkaan. Rotunsa parhaan valinnassa voi parhaimmillaan olla neljä koiraa: paras juniori, paras uros, paras narttu sekä paras veteraani. Tällä kertaa kehässä olivat kolme ensimmäistä, joten tästä päättelin, että Sakke ja Ronja olivat saaneet molemmat sertifikaatin ja valioituneet Venäjälle! Tuomari osoitti juniorin ROPksi, mutta eipä tuo paljoa haitannut, koska juniori ei voi Venäjällä tosiaan vastaanottaa isoa sertiä. Tänään saatiin siis kaksi uutta Venäjän valiota Suomeen, jippii! Mukanamme ollut hiileri oli tällä kertaa PN2. Ryhmissä tuo pemu-uros ei sijoittunut. Kuvailin päivän päätteeksi hieman näyttelypaikan ympäristöä.

Bussimme odotti ulkopuolella

Bussimme hetkeä ennen kotimatkaa

Paluumatkalle lähdimme BIS-kehän jälkeen ja saavuimme Tallinnaan keskiyöllä. Ensimmäiset yöunet muualla kuin bussin penkillä! Aamulaivalla jatkoille kohti Suomea. Koska koukkasin Tampereen kautta viemässä Katrin ja koirat ajattelin, että samalla voisin pyörähtää Raikussa katsomassa Saken viimeisintä morsianta, Jadea. Sakke oli mielissään, kun näki tuttuja ja jaksoi leikkiä vaikka olikin reissusta todella väsyksissä. Jade oli sillä hetkellä tiineyden puolivälissä ja maha näkyi selvästi. Jaden meno oli kovin rauhallista ja lopussa Jade hakeutuikin rauhalliseen paikkaan nukkumaan, Saken jatkaessa leikkimistä sukulaisensa Sohvin kanssa.

Retun ja Jännän pennut syntyivät 16.12. Tuloksena oli luomusti syntyneet 3 urosta ja 1 narttu. Onnea Jennille ensimmäisestä pembroke-pentueesta!