Aloitetaan ensimmäiseksi peruuntuneella Tsekin reissulla. Keväällä suunnittelin lähteväni Saken kanssa Tsekkeihin koiranäyttelyyn, mutta puolitoista kuukautta ennen reissua ilmoitettiin, että yhteismatka tulee peruuntumaan. Lähtijöitä oli tänä vuonna liian vähän, joten katsotaan ensivuonna uudelleen. Olin jo niin valmistautunut "Prahan lomalle", että lievästi sanottuna ketutti koko peruutus. Mutta elämä on! Onneksi täksi vuodeksi on suunniteltu myös muita reissuja, joten pahimmasta matkakuumeesta päästään hetkeksi eroon.
Sakke kävi noin kuukausi takaperin Jyväskylässä luonnetestissä. Osittain tulos yllätti ja osittain taas ei. Kelkka oli siitä aivan jotain kamalan hirveää ja loppujen lopuksi kelkka riisuttiin täysin, eikä Sakkea olisi siltikään huvittanut mennä sitä nuuhkimaan. Ja lisäksi se muisti kelkan varsin hyvin, kun siitä kuljettiin ohi. Sama oli haalarin, tai tässä tapauksessa sateenvarjon kanssa. Tynnyrille se tuli samantien ja haistoi sitä. Vaikka pimeä huone sujui loistavasti niin toimintakyvystä ja kovuudesta pätkähti -2 molemmista. Syynä se, että Sakke muistaa epämiellyttävät asiat jälkeenpäin. Puolustushalu oli -1, mikä oli ihan odotettavissa. Hyökkäystilanteessa Sakke vetäytyi taakseni ja seinässä se ei katsonutkaan hyökkääjää. Hyökkääjä oli kuitenkin kiva kaveri, joten luoksepäästävyydestä saatiin täydet +3. En yllättynyt. Terävyydestä +1, taisteluhalusta +2, hermorakenne oli +1, temperamentti +2, ja laukauksista ++. Yhteispisteet siis 84 eli kaikin puolin hyväksytty, eikä testiä saa enää uusia.
Sakke on aina todennut, että ihminen hoitakoon homman ja testissäkin sen huomasi. Olen myös miettinyt sitä, kun Sakke on pehmeämpi ja muistaa asiat niin onko se siksi ollut helpompi kouluttaa ja on paljon luotettavampi verrattuna Retuun. Retu on yleensä tilanteissa "turhan kova" eikä se muista asioita kovinkaan pitkään. Se on myös ollut vaikea koulutettava, kun tuntuu, että asioita saa päntätä sen päähän viikosta toiseen. Sakke oppii uuden jutun muutamalla toistolla. Saken pehmeys ei tule arjessa esiin eikä se pelkää asioita muutenkaan, joten toisaalta oli yllätys, että se todettiin testissä noinkin pehmeäksi. Pääasia kuitenkin, että Saken kanssa on helppo elää eikä tarvitse suunnitella, missä sen kanssa liikkuu/pelkääkö se yms. Mehän lenkkeillään Saken kanssa normaalisti uutenavuotena rakettejen aikaan.
Ollaan tänä syksynä tutustuttu myös koirahierontaan. Retusta ei pahempia jumeja löytynyt, mutta koska Retulla on painopiste voimakkaasti takaosassa niin hieroja sanoi, että sen etuosaa kannattaa tarkkailla ettei se jumitu. Retun takaosahan on ihan omaa luokkaansa, se on nimittäin niin voimakas, että se tekee ihan käsittämättömiä hyppyjä, jotka minusta on corgille yleensä mahdottomuus. Sakella oli semmoista "normaalia jumitusta", mitä kaikilta koirilta löytyy. Kuulemma pitkäselkäiset koirat jumivat helposti selästä, mutta Saken selkä ei oikeastaan ollut pahasti jumissa mistään kohdasta. Toisessa reidessä sillä oli pahempi jumi, mikä ollaan nyt saatu pois muutamalla hieronta kerralla. Ensimmäisellä kerralla se ei juurikaan pitänyt siitä, että sen reiteen kosketaan. Nyt se makaa reporankana hierojan käsittelyssä. Hieroja huomasi, että me ei paljoa hihnalenkkellä vaan koiria juoksutetaan paljon vapaana. Molempien reidet olivat nimittäin siitä lihaksikkaammasta päästä. Täytyy muistaa "ravauttaa" niitä enemmän ennen riehumista. Silloin jumeja ei synny niin helposti.
Retun tittelitkin saatiin vihdoin maksettua. Kaksi niistä on jo vahvistettu ja loppuja diplomeja odotetaan postiin saapuvaksi. Neljää titteliä ei noin vain jaksanut vahvistella kesällä, koska se on yllättävän kallista hommaa. Retulainen on tällä hetkellä näyttelytauolla ensivuoteen asti.
Kaikennäköistä corgipuuhaa on tiedossa loppuvuodeksi ja alkuvuodeksti, mutta niistä lisää myöhemmin. Osaan jännittää sen verran jo nyt, että en halua kaikkea vielä ajatella. Pitäisi alkaa suunnitella myös vuoden 2015 corgien erikoisnäyttelyä, joka pidetään siis täällä Kuopiossa. Arvatkaa vaan, kuka lupautui puheenjohtajaksi...
Aijoo! Ja saatiinhan me luntakin!
