Saavuimme kehänreunalle jo hyvissä ajoin ja ensitöikseen Sakke veti joka suuntaan yritellessään haistella hajuja maassa. Samalla se hajotti näyttelyremmin lukon, jonka olin vaihtanut aikaisemmin. Hyvä kuitenkin, että ennen kehää hajosi eikä sitten kehässä. Sain Anulta onneksi hihnan lainaan. Murkkuilu jatkui koko aamun ja ennen kehään menoa Sakkea alkoi nyppiä, kun samassa luokassa kilpaileva uros tuijotteli sitä vähän matkan päästä. Ensin se kyllä heilutti häntäänsä, mutta kun tuijotukselle ei tullut loppua niin jäykistyi koko koira. Sen jälkeen Saken päivä oli ilmeisesti pilalla ja se ei sietänyt koko koiraa!
Kun menimme laatuarvosteluun, en meinannut saada corgiloa seisomaan. Sitä kiinnosti enemmän "kilpakumppani" edellä. Onneksi tuomari tuli viheltäen katsomaan Saken ilmettä niin se unohti kaiken muun ja otti kontaktin heti tuomariin. Toinen nuorten luokan uros sai EHn ja Sakke ERIn. Kilpailuluokassa se muisti taas, kuka sen kanssa oli kehässä. Sakke ja toinen uros rähähtivät toisilleen kunnolla kesken kehää, auts. Sakke ei ole koskaan rähissyt kenellekään, mutta kerta se on näköjään ensimmäinenkin. Pistän sen murkkuilun ja hyi-en-syö-nartut-kivempia jutun piikkiin.
Sakke sai kuitenkin SAn ja voitti luokkansa. PU kehässä sijoituttiin neljänneksi, joten ei turha reissu kaikesta huolimatta ollenkaan. Paras uros kehässä Sakke taas keräsi itsensä, eivätkä muut koirat sitä häirinneet, ilmeisesti tuo yksi kaveri ei vain mielyttänyt. Elämä on!
Yhteensä pemuja oli ilmotettu näyttelyyn kolmisenkymmentä. Tuomarina oli Ruotsalainen leppoisa mies, Kurt Nilsson ja tässäpä vielä arvostelu, jonka itse yritin kääntää suomeksi:
"Hyvä pää ja ilme. Hyvin sijoittuneet korvat. Kiva kaula ja selkälinja. Erinomaiset kulmaukset. Kiva rintakehä. Hyvä sääriluun kulma sekä hyvät käpälät. Erinomainen liikkuja. Kaunis turkki." PU4
Nyt jäämme muutaman kuukauden näyttelytauolle ja Sakelta ehtii hyvin mennä nämä syömättömyysviikot ohi. Parempi mieli sitten pötkylällä Lieksassa Toukokuussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti