Näyttelyssä Jämsässä

 Lähdettiin tienpäälle jo perjantaina, jolloin jäimme matkanvarrelle yöksi. Paikka toimi myös samalla hoitopaikkana Retulle, sillä se ei vielä pääse näyttelyaluelle mukaan. Rokotuksissakin on se 2 viikon varoaika olemassa näköjään. Pemujen kehät alkoivat aamulla vasta kahdeltatoista, joten kiirettä meillä ei aamulla pitänyt. Ainakaan alussa.

Tiesin jo viime viikonlopulta, että Tampereelle johtava tie on poikki, joten ajattelin, että osaisin Jämsän keskustan läpi ajaa taas ilman ongelmia ja olihan minulla navigaattori matkassa. Silti... silti osasin eksyä, kun käännyin Jämsään! Seikkailtiin ristiin rastiin ja palattiin aina samalle paikalle, navigaattori neuvoi paikkoihin, joissa tietä ei enää ollut. Kerran peruuttelin autoa jostain hiekkaiselta perätieltä pois. Opasteitahan ei näyttelyyn ollut missään, olihan kyseessä vain joku pieni ryhmänäyttely Jämsässä Kaipolassa. Jep, enhän ole koskaan aikaisemmin Kaipolaan ajanutkaan ja eikä se näyttelypaikka varmastikaan löytynyt ihan Retun kasvattajan läheltä... siellähän se.

Noh, käännyimme viimein Kaipolan koulun pihaan. Kehän alkuun oli onneksi vielä reippaasti yli puolituntia. Luettelot olivat loppuneet, joten näytin vain Saken rokotukset ja juostiin kehänlaidalle. Pemuja näyttelyyn oli ilmoitettu vain yhdeksän, johtuen joko samaan aikaan olevasta maailmanvoittajasta tai tiukasta tuomaritädistä, josta meitäkin varoiteltiin etukäteen. Vilkaisin nopeasti jonkun muun luetteloa, jonka koiran häkki sattui olemaan meidän omamme vieressä (kiitos vaan lainasta, kuka sitten oletkaan). Pentuja oli ilmoitettu yksi, uroksia oli neljä ja narttuja neljä. Joukossa oli minulle vieraita pemuja, mutta sentään Sannan ja Venla-pemun bongasin kehän laidalta.

Colliet arvosteltiin ennen pemuja ja laatuarvosteluja seuranneena ajattelin, että jospa me se kolmas EH nyt putkeen saadaan niin ihan OK. Pelottelut tiukasta tuomaritädistä näyttivät pitävän paikkaansa. Pembroket alkoivat ja ainut narttupentu sai KPn, juniori uros oli minusta kovin komea, mutta tuomarilta sille ei sertin arvoista herunut.

Sitten tuli Saken vuoro. Saken ravaaminen on ollut parissa viime näyttelyssä täysin holtitonta vetämistä ja laukkaamista, mutta nyt se liiti kuin unelma. Pöydällä tuomari katsoi koiran pikaisesti ja kysyi ikää. Maassa seisottaessani Sakkea, kuulin selvästi kaiken, mitä tuomari arvosteluun saneli. Jokaisen lauseen jälkeen tajusin enemmän, ettei EHta tulisi tällä kertaa. Arvostelussa ei juurikaan ollut mitään negariivista ja kehäsihteeri nostikin SA-lappusen ylös. Sakke voitti luokkansa samalla, olihan se ainut nuorten luokassa. Voin kertoa, että tuntuu kivalta saada se ERI muutaman sinisen jälkeen.

Paras uros -luokassa oli vain Sakke ja Puntti niminen punainen uros. Punttikaan ei ole vielä valio, joten varaserti oli tässä vaiheessa varmaa. Tuomari juoksutti molempia edestakaisin ja kerran ympäri. En ollut uskoa, kun tuomari ei viittonutkaan punaista urosta meidän ohi, vaan osoitti meitä ja kehäsihteeri usutti meille samalla sertin! Mentiin laidalle katsomaan narttujen arvostelut ja mukaan mahtui kaikkea ERIstä Hn. Mutta ei yhtään SAta. Se tarkoitti sitä, että Sakke oli tänään Rotunsa Paras! Käytiin hakemassa arvostelu ja sihteeri tokaisi, että kannattaa olla tyytyväinen, tänään ei kuulemma juurikaan ole koiria palkittu ja linja muutenkin tiukkaa.

Ryhmäkehissä Sakke ravasi oikein mallikkaasti, mutta seisominen ei aina oikein napannut. Isosta kehästä ei mitään tullut kotiinviemiseksi, mutta eipä se haitannut sitten ollenkaan!

Retu täyttää huomenna 17 viikkoa, mihin se aika oikein on mennyt. Tuntuu, että Retu kasvaa paljon nopeammin kuin Sakke. Otettiin taas uudet posekuvat pennelistä, hieman kuvakulma olisi saanut olla seisotuskuvassa parempi, mutta saa nyt kelvata. Parin viikon päästä taas uusi kuva. Eipä tuo minusta ole juurikaan muuttunut, tasaisesti kasvaa edelleen.