Joensuun reissu ei ollut turha reissu, niinkuin kuvasta näkyy. Saken Erittäin Hyvä putki näyttää muuttuneen väliaikaisesti sertiputkeksi, mitä en olisi ikinä uskonut. Sitä toista sertifikaattia metsästettiin melkein vuosi ja nyt niitä tulikin kolme peräkkäin ihan ykskaks. Onneksi ehdin ilmottaa Saketin vain kahteen näyttelyyn kesäkuuksi, plus tietenkin erkkariin. Täytyy miettiä heinäkuu uusiksi, sillä en ehkä halua lähteä metsästämään niitä sertejä enempää. Tuntuu, että joillakin on jo nyt vaikeaa saada sitä viimeistä valioitumiseen. Kansanvälisissä kuitenkin pyöritään, cacibejahan meillä ei vielä ole ainuttakaan.
Perjantaina lähdettiin taas Luikonlahteen mökille, eli Sakke ja Retu pääsivät telmimään Topin ja Vilin kanssa. Isot pojat tulivat toimeen kivasti, paremmin kuin viimeksi. Sakke jopa puhdisti Vilin silmät aamulla sekä jätkät osasivat olla hienosti kahdestaan auton takapenkillä. Saken peseminen ja puhaltaminen kotona osoittautui turhaksi, kun corgilot kahlailivat järvessä.
Lauantaina aamulla starttasimme Helin kanssa Luikonlahdelta kohti Joensuuta. Ilma oli mitä hienoin ja aurinko porotti koko päivän. Pembroket arvosteltiin aikaisin, kello 10. Vili pyörähti junnuluokassa, saaden Erittäin Hyvän ja tullen kilpailuluokan toiseksi. Junioreille ei kuitenkaan sertinarvoisia herunut uroksissa. Tuomari oli minusta varsin mukava ja jutteli kaikille jotain pöydällä seisotettaessa. Ruohikko oli kehässä karsea ja corgit näyttivät aivan jalattomilta. Tuomarin piti kyykkiä erottaakseen edes jotenkin koirien liikkeet.
Saken edellä kulki sama uros kuin Tuusniemellä. Ainakin varmistui asia, että Sakke, joka tulee toimeen lähes kaikkien kanssa sukupuoleen katsomatta, ei vain voi sietää tuota kyseistä urosta. Se vilkuili taaksepäin sekä tuijotteli ja tunsin hihnassa, kuinka Sakke murahteli sille takaisin. Kysäisin koiran esittäjältä, tuleeko hänen koiransa miten toimeen toisten urosten kanssa ja sain käsityksen ettei tule.
Sakke voitti luokkansa ja sai SAn. PU-kehässä meitä olikin sitten seitsemän ja tuomari poimi meidät jatkoon ensimmäisenä! Seuraamme liittyi kolme valiota. Yksi oli venäläinen, joten oletin, että se pystyy vielä vastaanottamaan sertin Suomesta. Sakke tuli neljänneksi ja tuomari tuli vielä Sakkea kehumaan, ilme kuulemma täydellinen ja muutenkin kaunis pembroke, joka liikkuu yhdensuuntaisesti suunnasta kuin suunnasta. Tarvitsee kuitenkin täyttymiseen vielä hieman aikaa. Kehäsihteerin kiertäessä venäläinen, joka tuli komanneksi tokaisi ettei voi ottaa sertiä vastaan! Kehänlaidalta myös kysyttiin, että onko venäläinen pembroke jo Suomen valio. Sihteeri tarkasti asian vielä kirjasta ja sanoi, että kyllä täällä lukee "FI". Joten sertifikaatti tulikin sitten meille!
Narttuja emme jääneet seuraamaan vaan siirryimme JH-kehälle ja Aino, joka on Sakkea esittänyt myös Kuopion mätsäreissä, pääsi kokeilemaan Sakkea uudelleen. Oli hauskaa seurata etäämmältä, kun oma koira esiintyy. Aino esitti Saken mallikkaasti ja kuumuudesta huolimatta, Saketti jaksoi seistä pitkän tovin. Sijoitusta ei kuitenkaan tullut tällä kertaa. Päivä oli oikein mukava ja seura vielä mukavampaa. Takaisin mökille päästyäni huomasin kuitenkin, että pitkään auringossa istuminen kostautui. Poltin itseni ihan kunnolla, joten sunnuntaina oltiin sitten pitkähihainen päällä. Se ei kuitenkaan estänyt päänahan palamista...
Sunnuntaina kehät alkoivat jo klo 9, ilma oli viileämpi aamulla. Myönnettäköön, että lauantain sertiä tuli hieman juhlittua punkun voimin, joten ainakaan minulla olo ei ollut kovin hehkeä alkuun. Ajattelin, että haetaan se laatuarvostelu ja häivytään. Luettelon mukaan, paikalla olivat lähes samat koirat kuin edellisenä päivänä. Junioriluokassa kävi toisin lauantaihin verrattuna ja Vili oli luokkansa voittaja ja sai Erinomaisen! Nuortenluokassa oli neljä koiraa ja Saken lisäksi yksi sai ERIn. Tuomari pyöritti näitä kahta kauan, koska ei osannut valita. Sanoi itsekin, että on vaikeaa. Sakke oli kuulemma kuitenkin parempi seistessä, joten kaippa se sitten ratkaisi. Molemmat saivat kaikesta luolimatta SAn.
PU-kehässä oli kahdeksan urosta ja Sakke poimittiin taas jatkoon ensimmäisenä. Jatkoon otettiin myös kaksi valiota ja veteraani, jonka tiesin jo olevan valio. Joten taas se sertifikaatti meille tuli. Sakke oli molempina päivinä siis ERI1 SA PU4 SERT. Arvostelut löytyvät täältä blogista, Saken omalta sivulta. Vili oli ROP-jun, joten sunnuntai oli molemmille oikein onnistunut päivä. Kiva juttu, että viimein joku tuomari ymmärsi myös Vilin päälle. Eiköhän se SA pian tule myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti