Reissu Ouluun

Poika 2 on aika cool jätkä!

Tyttö 1 poseeraa.

Välillä malttaa vähän nukkuakin.

Lauantaina pääsin vihdoinkin näkemään pikkunakit ihan livenä! Onneksi kaikilla taitaa olla nyt kodit, muuten olisi saattanut lähteä pari ihan vahingossa mukaan. Reissu Ouluun alkoi heti aamulla ja sinne ajomatkaa kertyi noin nelisen tuntia. Otin omat pojat mukaan sillä tarkoituksena olisi samalla pyörähtää Katin luona moikkaamassa Nuka-pemua ja Luna-cardia!

Penskat olivat ilmeisesti vieraskoreita, sillä minusta ne olivat suurimman osan ajasta rauhallisia  - mitä nyt muutama oli vähän kovaäänisempiä. Samaan aikaan paikalle osui myös pennunkatsojia ihan Helsingistä asti! Oma ajomatka tuntui aika pieneltä verrattuna siihen, minkälaisen matkan he tekivät PK-seudulta Ouluun.

Kuvat saavat puhua puolestaan! Kiitos kasvattaja Teijalle kahvista. Hamit, että penskat ovat niin kovin kaukana, niitähän voisi tulla katsomaan paljon useammin.

Tyttö 3

Tyttö 2

Poika 4 kokeilee hampaitaan. ;)

Tämän jälkeen suuntasimme Katille, jossa pojat pääsivät juoksuttamaan nuorta Luna-cardia. Nuka oli sattuneesta syystä riehumiskiellossa. Sakke ja Retu saivat leikittää Lunaa vuorotellen sillä kahdestaan ne olivat liian ylivoimaisia ja Luna parka jäi välillä jalkoihin. Molemmilla jätkillä tuntuu välillä olevan melkoisen voimakas paimennusvietti, ne usein alkavat yhdessä paimentamaan vierasta koiraa. Valitettavasti tuollon oli jo niin hämärää, ettei kuvia juuri saanut. Tässä kuitenkin Saken "breikkaus-taidonnäyte" Lunalle.

Kotona oltiin vasta puolen yön jälkeen, mutta reissu oli kaiken arvoinen - vaikka kotiin päin ajaessa alkoikin loppua usko kesken, kun tuntui ettei tie lopu koskaan! ;)

Pääsiäinen

Aurinko paistaa sen verran, että pian ei päästä enää jäälle juoksemaan. Se tarkoittaa myös sitä, että lumet sulavat luontopoluilta ja hiihtoladut ovat historiaa, jeah! Ollaankin jo kaivattu kunnon metsälenkkejä. Pääsiäinen meni oikeastaan kotona, mitä nyt Lievestuoreella käydään huomenna.

Isovalkeisella tuli otettua muutamia valokuvia, kun aurtinko paistoi niin kirkkaasti. Kotona kuvia selatessani totesin jälleen, että kuvista ei käy selväksi auringonpaiste sitten yhtään. Näin monen vuoden harkinnan jälkeen tilasin kameraani uuden putken. Nikonin 50mm 1.4G AF-S :n. Mikään teleputki siis ei ole kyseessä, koska haluan ainoastaan lisää valovoimaa. Teleputki voidaan hankkia sitten myöhemmin erikseen. Samalla tuli hankittua myös UV-suoja uudellen objektiiville. Kapistus pääsee koekäyttöön sitten viikonpäästä, kun päästään tervehtimään pentuja. Toimitusaika on pari arkipäivää, toivottavasti se pitää.

Vilkaisin tuossa näyttelykalenteriani ja se vaikutti todella tylsältä. Hassua, kun Suomen näyttelyt eivät nappaa enää oikeastaan ollenkaan. Voi olla, että tämä vuosi vielä pyöritään täällä ja ensivuonna suunnittelen kalenterin kokonaan niin, että pääpaino on jossakin muussa maassa. Avokki kovin innostui Viron reissusta, joten siellä varmaan tullaan pyörimään reippaasti jatkossakin.

Ainiin. Ilmoitin Saken Tanskaan, jep jep. Mukaan pyysin saman kennelin kasvatin Jaden, Promisehill J-Lo Glow After Dark. Reissu on noin kuukauden päästä ja se on kaksipäiväinen kansainvälinen näyttely. Odotukset eivät ole korkealla tulosten suhteen, mutta käydään hakemassa kokemusta, jotta sinne olisi sitten helppo mennä joskus uudelleenkin. Nyt menemme kimppakyydillä kokeneemman kiertäjän kanssa.

Rautalampi ja mupelot 3 viikkoa

Kuva (c) Jutta Kilponen

Jutta kävi kasvattajalla katsomassa Mayaa ja pentuja sekä otti muutamia valokuvia. Pentulaatikon kolmeviikoiset asukit näyttävän nykyään tältä. Maya-mamma ei näytä enää olevan yhtä innokas hoitamaan äipän tehtäviä, mutta ihmekös tuo kun seitsemän naskalihampaista riitiötä roikkuu mahan alla heti kuin silmä välttää! Helpotuksesi Maikille voin sanoa, että onneksi kohta ollaan jo puolessa välissä. Pian sitä taas liidellään agikentillä. Itse olisi tarkoitus matkata Ouluun seitsemäs päivä.

Tässä vielä kaikista yksilökuvat! Somia kaikki,  jokainen on selvästi yksilö ja tunnistettavissa! ;)

Poika 1

Poika 2

Poika 3

Poika 3

Tyttö 1

Tyttö 2

Tyttö 3

Retun kanssa pyörähdettiin viikonloppuna Rautalammen ryhmänäyttelyssä, jossa oli ensimmäistä kertaa pemuja arvoimassa Markku Kipinä. Retu oli tälle tuomarille kuitenkin liian pitkä, joten kummoista menestystä ei kehästä tullut. Kyllähän Retulta pituutta löytyy, mutta myös rintakehä on pitkä. ;) Kovasti blondi-eläin jaksaa häslätä edelleen kehässä, joten täytyy treenata sen kanssa rauhoittumista.

Maya ja seitsemän mustilaista

Nakit 5vk, kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Mayan mamma ja omistaja Jutta kävi moikkaamassa pentuja viime keskiviikkona. Tänä päivänä pennuilla on ikää jo lähes 1,5 viikkoa. Tältä näyttävät viiden päivän ikäiset mupelot.

Tarkoitus olisi itse käydä jälkikasvua tervehtimässä ensikuun alusta. Miten jaksankaan sinne asti odottaa? Joka päivä toivon uusia kuvia pennuista, vaikka tuskin ne ovat näistä kuvista vielä kummemmin muuttuneet.

Maya-mamma ja mustilaiset, kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Kuvat saavat tällä kertaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Mitäpä näihin enää lisäämään. Somia mini-Sakkeja ja mini-Maikkeja kaikki seitsemän!

Sakesta tuli isä!

Kuva (c) Kennel Tejakes

Koko viikonloppu oli oikeastaan Saken. Perjantaina lähdettiin aamusta ajamaan kohti Helsingin satamaa, avokin ja Helin kanssa. Minulla mukana oli Sakke ja Retu, Helillä Vili-pemu. Määränpäänä oli Tallinnan kaksipäiväinen kaikkien rotujen näyttely.

Satamassa huomasin tekstiviestin, jossa Jutta kertoi Mayan olevan eläinlääkärissä leikeltävänä. Pennut oli aika auttaa maailmaan, kohtu oli niin pinkeänä ettei se supistunut tarpeeksi. Seurasi elämäni yksi pisimmistä tunneista. Viimein kuitenkin tuli ilmoitus, että Maya voi hyvin. Uusia nakin alkuja maailmaan saapui kokonaista seitsemän! Ensin lääkäri oli ilmoittanut sukupuolijakaumaksi 6u ja 1n, mutta loppujen lopuksi oikea jakauma on siis 4u 3n. On siinä tohinassa tainnut lekurilta mennä tytöt ja pojat sekaisin. Tuon uutisen jälkeen näyttelyjännitys hävisi kokonaan, eikä oikeastaan enää edes kiinnostanut, mitä reissulta kotiin tuodaan. Olen jo hetken aikaa jännittänyt pentujen syntymistä niin paljon, että oli helpotus kuulla, että kaikki oli hyvin. :)

Maikki-mamma hoitaa pentujaan vastuullisesti, hyvä jos malttaa edes pissalla käydä. Ehkä saamme maailman parhaista nakeista lisää kuvia myöhemmin!

Virossa majoituimme City Hotel Portukseen satamassa, joka oli ihan kiva hotelli. Pois lukien känniset suomalaiset, joita poliisit aika ajoin hakivat pois. Lauantaina kehässä toimi tuomarina Galina Zhuk Valkovenäjältä. Retu oli luokkansa ainut, koska toinen ilmoitettu junioripoika oli poissa. Retulainen sai SAn ja J-SERTn ollen myös loppujen lopuksi rotunsa paras juniori.

Alunperin reissun tarkoitus oli hakea Retulle puuttuvat junnusertit ja käyttää Sakkea kehässä siinä siivellä. Sakke päätti kuitenkin repäistä ja olikin paras uros saaden sertifikaatin ja tullen Viron muotovalioksi. Lopuksi Sakke oli myös ROP ja RYP-4. Sunnuntaina uunituore isukki oli myös rotunsa paras ja Retulainen sai erittäin hyvän, joka tarkoittaa sitä, että meidän on käytävä Virossa vielä kerran kesän aikana. Vilikin sai kotiinviemisiä, sillä se nappasi sunnuntaina ihka ensimmäisen sertin! Tuomarina oli Katarzyna Fizdon Puolasta, joka sijoitti Saketin edellisenä päivänä ryhmäkehissä.

Sakke RYP-4, klikkaamalla isommaksi.

Hengissä ollaan!

Hups, onpas viime päivityksestä jo aikaa. Jonkin verran on jo ehtinyt tapahtuakin. Retun tulokset tulivat Kennelliitolta alkuviikosta pienen puhelinsoiton jälkeen. Toisaalta puhelimen päässä valuuteltiin ettei luustokuvia ole vielä edes katsottu, mutta illalla ne olivat putkahtaneet koiranettiin ja lausuntopäivänä oli viime viikon perjantai, että joopajoo. Retun kyynäret tulivat liitolta 0/0 ja lonkat D/D niinkuin arvelinkin. Lonkat olivat muuten siistit, mutta niissä on löysyyttä. Peruscorgi siis Retukin!

Tässä välissä haluaisin oikaista pienen "huhun", jonka kuulin jo aikaa sitten. Ilmeisesti tuo juttu liikkuu ja elää edelleenkin, koska kuulin siitä taas tänään. Sakke on astunut elämänsä aikana vain yhden nartun, joka on kaikesta päätellen vahvasti tiineenä. Sakke siis ei ole jättänyt yhtään narttua tyhjäksi. Vihjaisin aikaisemmissa blogiteksteissäni astutuksesta, joka siirtyy hamaan tulevaisuuteen ja se todellakin tarkoitti sitä. Se siirtyi Sakesta riippumattomista asioista, piste.

Viime päivityksen jälkeen käytiin MiliaMilla Latvissa näyttelyssä, jossa Saketti oli paras uros kakkonen. Joudumme näin tekemään vielä ainakin yhden reissun Latvian puolelle. Virossa Sakke oli valioiden kolmas sertifikaatin arvoisella ja Retu voitti junioriluokan saaden J-SERTn. Jälkimmäisen takia tuolle reissulle varsinaisesti lähdettiinkin, joten tavoite saavutettiin. Samalla Retu voitti tietämättäni myös tittelin JWCUP-13, jota ei SKL valitettavasti vahvista. Olisihan tuommoinen "wc-up" -titteli ollut aika hieno... ;) Seuraava Balttian reissu kolkuttelee jo ovella. Tavoitteena saada Retulaiselle puuttuvat junnusertit. Sakke tietenkin lähtee myös mukaan ja katsotaan tärppääkö sillä tällä kertaa.

Maya, kuva (c) Jutta Kilponen

Jutta kertoi, että Maya lähti kasvattajan luokse eilen, vuorokausia on tänään 53. Nyt vain jännityksellä odottelemme synnytysta ja toivotaan, että kaikki sujuu mallikkaasti.

52 vrk, kuva (c) Jutta Kilponen

Lonkkia ja pentuja, siitä on tämä viikko tehty

Tulin varanneeksi Retulle läpivalaisuajan kuun ensimmäiselle päivälle. Vastaanotolla selvisi, että silloin tiskillä ollut ihminen oli varannut ajan väärälle kuukaudelle, mutta meidät otettiin siitä huolimatta sisään. Retu nukutettiin Butorfanol nimisellä aineella, jolla on nykyään seitsemän vuorokauden varoaika (kts. Kennelliitto). Kuvaus ei siis vaikuta ensiviikon reissuun.

Retulainen nukutettiin ja minut passitettiin pariksi tunniksi kotiin. Paikka oli eri kuin se, missä Sakke kuvattiin. Siellä sain olla mukana kuvauksessa. Muutama tunti kotona kului varsin verkkaisesti, kävimme Saken kanssa Best In:n tehtaanmyymälässä täydentämässä pakastinta ja ajoimme sieltä takaisin Jynkän eläinlääkärille. Retu oli kuvattu ja oli aika katsoa kuvia.

Heti, kun lääkäri lätkäisi kuvat ruudulle, tokaisin "onpa löysät, noihan on Deet". Eläinlääkäri ei tätä allekirjoittanut täysin, vaan totesi maljojen olevan siistit. Löysyyttä hänen mielestäänkin löytyi, mutta totesi, että kuvat näyttävät ihan samalta kuin muidenkin corgien, joita hän on kuvannut. Niin tai näin, minusta ne silti ovat deetä, kunnes toisin todistetaan. Tietenkin täytyy ottaa huomioon, että verkkokalvoilleni on piirtynyt tarkasti Saken lonkkakuvat, joissa ei ollut löysyyttä yhtään. Kyynäret olivat priimat, samoin koko selkä, joka kuvattiin epävirallisesti. Nyt vain odottelemme liiton mielipidettä lonkkien suhteen.

Kemin suuntaan kuuluu hyvää, nimittäin Maya näyttäisi nyt siltä, että se on tiineenä.

Maya bussissa, 32 vrk. Kuva (c) Jutta Kilponen

32 vrk. Kuva (c) Jutta Kilponen

Sori Jutta, että laitoin nää dösä-kuvat, mutta näissä näkyy niin hyvin. ;) Mielenkiintoista nähdä, monta pupeloa tuohon kupuun mahtuu, kun maha on jo noin selvästi esillä.

Agility piti startata tässä kuussa, mutta pitkien työharjoittelupäivieni takia se näköjään jää keväälle. Tauko tekee terää sanotaan, vaikka kentälle hinguttaisiin jo kovasti.