What does the fox say?

Hups! Viime päivityksestä on taas päässyt kulumaan aivan liian pitkä tovi. Toisaalta tässä on ehtinyt tapahtua niin paljon, että aikaa kirjoitteluun ei ole juuri jäänyt. Pääsääntöisesti pojat ovat viettäneet aikaa kotosalla, lenkkeillen ja sohvaperunoiden. Itselläni on jostain syystä enemmän motivaatiota pitkiin lenkkeihin lumien tullessa maahan. Ilmat ovat olleet lämpimämpiä eikä iltaisin ole ihan niin pimeää. Pojatkit ovat hihnalenkillä reippaampia näin talvisin, en tiedä syytä. Sakke on taas aloittanut hihnassa liukumisen. Se harrastaa sitä aina, kun maa alkaa olla jäässä, eli se heittäytyy selälleen ja ikäänkuin liukuu perässä - ihme elukka.

Kuva (c) Kennel Haapatassun

Moni muistaa lokakuun viikon 42, silloin lähes koko Suomi sai maahansa tämän vuoden ensilumet.
Sakke oli innoissaan lumesta, mutta Retun reagointia me emme tänä vuonna nähneet, koska Retu ei ollut meidän kanssamme kotosalla. Se lomaili ihan muualla.

Retu matkasi keskellä viikkoa Haapajärvelle tapaamaan tyttöystäväänsä Jännää. Seuraavana aamuna puhelimeen tulikin viesti, jossa kerrottiin astutuksen onnistuneen. Se onnistui myös seuraavana päivänä - ja sitä seuraavana. Ensikertaiset hoitivat homman mallikkaasti keskenään. Ultra paljasti myöhemmin Jännän olevan tiine! Pennut syntynevät muutamia päiviä ennen Joulua ja kyseessä on siis Haapatassun kennelin ensimmäinen pembroke pentue. Jännä on viralliselta nimeltään Region's Crystal Dream.

Kuukauden odottamisen jälkeen Retun loput valiovahvistukset saapuivat postiin, johan niiden postissa katoamista osattiin jo epäillä. Muiden balttian titteleiden vahvistamisessa on mennyt max 1,5 viikkoa. Ilmeisesti Latvia lähettää noita diplomeja isompina satseina tiettyinä päivinä.

Saken kasvattajan kasvatti, Jade aloitti juoksunsa marraskuun alusta. Jade on viralliselta nimeltään siis Promisehill J-Lo Glow After Dark ja se matkasi tänne Kuopioon tapaamaan Sakkea. Ennen matkaa neito sai kuitenkin juosta pari kertaa progetesteissä, sillä arvolla ei tuntunut olevan kiirettä nousta. Yhtäkkiä arvo kuitenkin ponnahti suuresti ja suunniteltua astutuspäivää aikaistettiin. Jade vietti meillä viikonlopun ja Retulainen oli sillä aikaa kasvattajallaan hoidossa. Ensimmäinen onnistunut astuminen tapahtuikin heti samana päivänä, kun Jade saapui meille. Nyt sitten piinallinen odotus, laskettuaikahan on suurinpiirtein Retun synttäripäivänä! Jos vierailu tuotti tulosta, pennut syntyvät tammikuussa Tampereelle, Promisehill kenneliin. Sakke lienee nyt toistaiseksi osa-aikaeläkkeellä näistä hommista. Ensivuonna se juoksee vain kehissä sekä aloitamme agilityn taas uudelleen.

Nyt jännitämme alkavaa Liepajan näyttelyreissua, näyttelypaikka sijaitsee siis Latviassa. Latvian matkana tämä on meillä kolmas, mutta kolmas kertahan toden sanoo? Mukaani lähtee Saketti. Loppuvuodesta matkaamme tuohon naapuriin, eli Venäjälle. Tässä on ollut kaikenlaista härdelliä, koskien viisumeja ja passeja, passihan tarvitaan viisumihakemukseen ja minun piti anoa kaksoispassia Latvianreissulle. Onneksi kaikki saatiin järjestymään.

Sakke ja Jade

Telkkistentiellä

Pari vuotta sitten lakkasin käymästä match showssa, koska usein ne osuivat viikonlopuille ja silloin minulla on usein muutakin tekemistä. Usein tuntuu, että virallisesta näyttelystä pääsee kotiin paljon nopeammin, kun taas "mätsäreissä" joutuu odottamaan ja kotiin pääsee vasta iltapäivästä. Näiden leikkimielisten näyttelyiden tarkoitus on harjoittelu, mutta harjoittelua itseään on aika vähän. Ajattelen, että enemmän saa, kun menee näyttelykurssille.

Tänään tein kuitenkin poikkeuksen ja matkasimme aamulla Telkkistentielle. Muutama tuttu oli ilmoittanut tulevansa paikalle, joten pääasiassa menin tapaamaan heitä. En tiedä, enkö vain muista vai onko mätsäreissäkin kehän laidan ilmapiiri muuttunut negatiivisemmaksi. Esittäjät ärisivät ja huutelivat toisilleen, kun joku päästi koiransa liian lähelle. Silti kehässä nämä huutelijat päästivät koiriaan toisten iholle. Meno muistutti välillä ihan virallisten kehien maailmaa. Teki mieli välillä sanoa, että "hei oikeesti, tää on match show...".

Jotkut sukeltelee vielä marraskuussakin.

Corgeja kehissä pyöri kolme, kaksi pentua ja Sakke aikuisissa. Minulla oli mukanani siis vain Sakke, koska molemmat pojat olisi pitänyt ilmoittaa isoihin aikuisiin ja halusin viettää päiväni mahdollisimman kiireettömästi. Sakella on tänä vuonna vielä muutama "koitos" edessä, joten katsoin, että se tarvitsi treeniä enemmän. Sakella parina oli ruskea pieni pystykorva, ilmeisesti kleinspitz. Trikkipötkö perseili koko kehän, haukkui ja laukkasi. Tuomari kuitenkin tykästyi Saken temperamenttiin ja se sai punaisen nauhan. Nauhakehässä tuomari oli nopea päätöksissään ja meidät ohjattiin ykköseksi ja pääsimme näin ollen jatkamaan kilpailua. Onnekseni iso kehä oli heti perään, joten odottamista ei ollut. BIS-kehässä Sakke oli onneksi jo rauhoittunut ja ravaaminenkin sujui eikä se steppaillut edestakaisin seisomisen aikana. Neljä kymmenestä sijoitettiin ja Sakke olikin loppujen lopuksi Best In Show 3. Pennuista toinen, Seita, sai punaisen ja toinen oli sinisten neljäs. Jälkimmäinen oli Saken oma tytär, Mursu.

PUN1 BIS3

Katsotaan, milloin eksytään vastaaviin kisoihin uudelleen vai taukoillaanko jälleen pari vuotta. ;) Töitä taas pukkaa loppuvuodeksi ja muutakin ohjelmaa on luvassa, joten mitään ylimääräistä tuskin tänä vuonna ehditään. Sitten pitäisi vielä juosta muutaman kerran ulkomaillakin. Ajattelin ilmoittaa Retun Kajaaniin, mutta saa nähdä jätetäänkö tällä kertaa väliin. Retu kyllä ehtii kerätä puuttuvat sertit kesälläkin.

Syksyn tapahtumia

Aloitetaan ensimmäiseksi peruuntuneella Tsekin reissulla. Keväällä suunnittelin lähteväni Saken kanssa Tsekkeihin koiranäyttelyyn, mutta puolitoista kuukautta ennen reissua ilmoitettiin, että yhteismatka tulee peruuntumaan. Lähtijöitä oli tänä vuonna liian vähän, joten katsotaan ensivuonna uudelleen. Olin jo niin valmistautunut "Prahan lomalle", että lievästi sanottuna ketutti koko peruutus. Mutta elämä on! Onneksi täksi vuodeksi on suunniteltu myös muita reissuja, joten pahimmasta matkakuumeesta päästään hetkeksi eroon.

Sakke kävi noin kuukausi takaperin Jyväskylässä luonnetestissä. Osittain tulos yllätti ja osittain taas ei. Kelkka oli siitä aivan jotain kamalan hirveää ja loppujen lopuksi kelkka riisuttiin täysin, eikä Sakkea olisi siltikään huvittanut mennä sitä nuuhkimaan. Ja lisäksi se muisti kelkan varsin hyvin, kun siitä kuljettiin ohi. Sama oli haalarin, tai tässä tapauksessa sateenvarjon kanssa. Tynnyrille se tuli samantien ja haistoi sitä. Vaikka pimeä huone sujui loistavasti niin toimintakyvystä ja kovuudesta pätkähti -2 molemmista. Syynä se, että Sakke muistaa epämiellyttävät asiat jälkeenpäin. Puolustushalu oli -1, mikä oli ihan odotettavissa. Hyökkäystilanteessa Sakke vetäytyi taakseni ja seinässä se ei katsonutkaan hyökkääjää. Hyökkääjä oli kuitenkin kiva kaveri, joten luoksepäästävyydestä saatiin täydet +3. En yllättynyt. Terävyydestä +1, taisteluhalusta +2, hermorakenne oli +1, temperamentti +2, ja laukauksista ++. Yhteispisteet siis 84 eli kaikin puolin hyväksytty, eikä testiä saa enää uusia.

Sakke on aina todennut, että ihminen hoitakoon homman ja testissäkin sen huomasi. Olen myös miettinyt sitä, kun Sakke on pehmeämpi ja muistaa asiat niin onko se siksi ollut helpompi kouluttaa ja on paljon luotettavampi verrattuna Retuun. Retu on yleensä tilanteissa "turhan kova" eikä se muista asioita kovinkaan pitkään. Se on myös ollut vaikea koulutettava, kun tuntuu, että asioita saa päntätä sen päähän viikosta toiseen. Sakke oppii uuden jutun muutamalla toistolla. Saken pehmeys ei tule arjessa esiin eikä se pelkää asioita muutenkaan, joten toisaalta oli yllätys, että se todettiin testissä noinkin pehmeäksi. Pääasia kuitenkin, että Saken kanssa on helppo elää eikä tarvitse suunnitella, missä sen kanssa liikkuu/pelkääkö se yms. Mehän lenkkeillään Saken kanssa normaalisti uutenavuotena rakettejen aikaan.

Ollaan tänä syksynä tutustuttu myös koirahierontaan. Retusta ei pahempia jumeja löytynyt, mutta koska Retulla on painopiste voimakkaasti takaosassa niin hieroja sanoi, että sen etuosaa kannattaa tarkkailla ettei se jumitu. Retun takaosahan on ihan omaa luokkaansa, se on nimittäin niin voimakas, että se tekee ihan käsittämättömiä hyppyjä, jotka minusta on corgille yleensä mahdottomuus. Sakella oli semmoista "normaalia jumitusta", mitä kaikilta koirilta löytyy. Kuulemma pitkäselkäiset koirat jumivat helposti selästä, mutta Saken selkä ei oikeastaan ollut pahasti jumissa mistään kohdasta. Toisessa reidessä sillä oli pahempi jumi, mikä ollaan nyt saatu pois muutamalla hieronta kerralla. Ensimmäisellä kerralla se ei juurikaan pitänyt siitä, että sen reiteen kosketaan. Nyt se makaa reporankana hierojan käsittelyssä. Hieroja huomasi, että me ei paljoa hihnalenkkellä vaan koiria juoksutetaan paljon vapaana. Molempien reidet olivat nimittäin siitä lihaksikkaammasta päästä. Täytyy muistaa "ravauttaa" niitä enemmän ennen riehumista. Silloin jumeja ei synny niin helposti.

Retun tittelitkin saatiin vihdoin maksettua. Kaksi niistä on jo vahvistettu ja loppuja diplomeja odotetaan postiin saapuvaksi. Neljää titteliä ei noin vain jaksanut vahvistella kesällä, koska se on yllättävän kallista hommaa. Retulainen on tällä hetkellä näyttelytauolla ensivuoteen asti.

Kaikennäköistä corgipuuhaa on tiedossa loppuvuodeksi ja alkuvuodeksti, mutta niistä lisää myöhemmin. Osaan jännittää sen verran jo nyt, että en halua kaikkea vielä ajatella. Pitäisi alkaa suunnitella myös vuoden 2015 corgien erikoisnäyttelyä, joka pidetään siis täällä Kuopiossa. Arvatkaa vaan, kuka lupautui puheenjohtajaksi...

Aijoo! Ja saatiinhan me luntakin!

Tuloksia Suomesta ja ulkomailta

Tämä päivitys pyhitetään näyttelytuloksille. Retu ilmoitettiin viimeistä kertaa junnuluokkaan Viroon heinäkuulle. Muutaman päivän päästä se olisi jo nuorten luokassa, joten tästä oli kiinni tulisiko Retusta BATL JMVA vai jäisikö neljä junnutitteliä puuttumaan yhden juniorisertin vuoksi.

Sakke vietiin hoitoon Teron vanhemmille Lievestuoreelle. Siellä se on viihtynyt hyvin ja saa juosta vapaana pihalla pitkin päivää. Teron ja Retun kanssa starttasimme Helsingin satamaan ja laiva saapui Tallinnaan perjantai-lauantai välisenä yönä. Siitä ajelimme suoraan Tarttoon hotelliin. Kuvittelin, että varaamani hotellihuone oli vaatimaton, koska hintaa ei juuri ollut. Ulkoapäin se varsin vaatimattomalta näyttikin, mutta huoneemme oli suuri ja sieltä löytyi myös 12 hengen sauna?!

Aamulla ajelimme Valgaan, jossa oli kaikkien rotujen näyttely. Kehään pemuja oli ilmoitettu muistaakseni viisi, kaksi urosta ja kolme narttua. Kolme näistä oli suomalaisia: Retu, Iita ja Emma. Retu oli arvosteluvuorossa ensimäisenä ja se oli luokkansa ainut. Tuomarin toimi Irlantilainen Des Manton ja Retu taas käytti suurimman osan ajastaan haisteluun ja "riiviöintiin". Pian kehäsihteeri nosti vaaleanpunaisen SA-lappusen ylös ja sain huokasta helpotuksesta. Viimeinen J-SERT oli siinä, kyllähän sitä yritettiinkin! Junioriluokan narttu ei saanut SAta, joten Retu oli myös ROP-juniori. Iitalla ja Emmallakaan ei mennyt huonosti, nimittäin Iita sai sertifikaatin ja Emmasta tehtiin Viron veteraanivalio.

Toinen uros oli valioluokkaan ilmoitettu venäläinen. Uros esiintyi kuin vanha tekijä, mutta yllätyksekseni tätä urosta ei PU-luokassa viitottu ensimmäiseksi vaan tuomari tulikin kättelemää meitä?! Tuomari sanoi, että piti Retun päästä enemmän, joten tämä lienee syynä valintaan. Lopuksi Retu ja Emma kilpailivat toisiaan vastaan ja Retu oli ROP ja Emma VSP sekä ROP-vet. Suomalaiset siis putsasivat pöydän tällä kertaa. Lopuksi vielä Retu yllätti sijoituttuaan ryhmissä sijalle 3.

Sunnuntaina ei suuria tuloksia saatu, Retu sai kyllä SAn, mutta oli tälle tuomarille liian pitkä. Venäläinen uros oli sunnuntaina rotunsa paras ja Emma oli hienosti VSP.

ROP ROP-jun J-SERT RYP-3 --> EE & LT & LV & BALT JMVA

Muutamia viikkoja sitten pyörähdimme Porvoon ryhmänäyttelyssä. Tiesin, että samaan aikaan oli Joensuussa kansainvälinen näyttely ja taktikoin. Ajattelin, että saisin molemmat pojat sijoittumaan hyvin, jos en lähtisi Joensuuhun. Yllättäen Joensuussa ei kuitenkaan montaa urosta ollutkaan ja Porvoossa olikin paljon enemmän "isoja nimiä".

Jonna autteli esittämisessä, kiitos siitä. Retu nimittäin voitti nuorten luokan ja sai SAn, yllättäen Sakke teki myös saman ja molemmat pojat piti esittää PU-luokassa. Saksalainen tuomari otti heti neljä uroksista jatkoon, ensin Jonnan esittämän Retun, kaksi valiota - Saken ja Wilhon sekä veteraaniuroksen, Stigun. Tuomari kierrätti kaikki neljä urosta kerran kehän ympäri, Sakke alkoi taas yliesiintyä ja pinkoi hihnan mitalla edessäni. Tuomari ohjasi Saken ensimmäiseksi, Retu oli PU4 ja sai ensimmäisen Suomen SERTin.

ROP-kehään Sakke sai vastaansa avoimen luokan nartun, Retun siskopuolen! Lopuksi Sakke oli ROP ja pääsi ryhmissä kahdeksan parhaan joukkoon. Kun otimme palkintokuvia ja pakkailimme tavaroita, eräs näyttelyssä arvostellut suomalainen tuomari tuli kysymään kuka Sakke on. Tunnistin naisen oitis, koska kyseinen tuomari oli yksi niistä, joka arvosteli meidän ensimmäisissä näyttelyissä. Sakke oli tuolloin ROP-pentu. Täytyy ihan mielenkiinnosta käyttää Sakettia tuolla tuomarilla ensivuonna, jos hän vain pemuja sattuu arvostelemaan.

Promisehill No Greater Kiss "Sakke" & Annline's Nice Shining Star "Tuikku"

Muutaman viikon päästä Sakke osallistuu luonnetestiin, vähän jo jännittää, miten blondi mahtaa pärjätä. Odotuksia ei juuri ole. Tiedän vain, että Sakke varmasti moikkaa ihmisiä ja on ainakin kotona keppihullu. Sakke myös sietää ilmakiväärin eikä reagoi sen ääniin. Se palautuu myös varsin nopeasti säikähdyksestä. Sakke tuskin haukkuu testin aikana, koska ei juuri hauku muutenkaan - jännittävää nähdä!

Sakkeus kävi myös päivittämässä rokotuksensa sekä terveystarkastukensa. Silmät ja polvet olivat edelleen puhtaat. Myös sydänkuuntelu tehtiin, koska se ei tuonut lisäsummaa kuin vaivaiset 18 euroa. Sydän oli myös puhdas. Polvitarkastushan on nyt Sakella sitten virallinen, kun se täytti elokuussa kolme vuotta. Silmät uusin aina kahden vuoden välein, vaikka koiraa ei tultaisi tänä ainaka jalostukseen käyttämään. Suunnittelin, että Sakke ei ensivuonna treffailisi ketään.

Suomen näyttelyt taitavat olla tältä vuodelta tässä, mutta muutama erittäin jännittävä reissu siintää edessä - hyvin lähellä.

Kuva (c) Sinikka Mattsson

Autoajelua Tampereella

Saketti Riihivuoressa

Kirjoittamista olisi paljon, mutta aloitetaan nyt näillä asioilla. Kuvia taitaa olla enemmän kuin tekstiä, mutta ne saavat nyt kertoa tapahtumista. Olen tänään laiska kirjoittamaan. Muutama viikko sitten pakkasin Saken autoon ja vietimme puolisen viikkoa keski-suomessa Muuramessa. Täältä oli lyhyt matka Tampereelle pentuja tervehtimään - viimeistä kertaa ennen luovutusta. Matka Tampereelle oli helteinen. Oli pakko ottaa Sakke farmarin takaosasta takapenkille, kun tuntui, että se läkähtyy boksissaan.

Pennut olivat kovasti kasvaneet sitten viime näkemän. Viimeksi näin ne noin kolmeviikkoisina ja nyt ikää löytyi 6 viikkoa. Yritimme kovasti ottaa pennuista seisotuskuvia, mikä ei tietenkään ollut taas yhtään helppoa. Joko pentu oli vilkas tai sitä ei kiinnostanut pätkääkään. Hetken räpsittyämme ja sarjakuvausta apuna käyttäen, saimmekin muutaman ihan onnistuneen otoksen! Seisottajina toimivat Sinikka sekä tyttärensä Riina.

Pennut tulevan asumaan minun epäonnekseni etelässä. Minun täytyy vain toivoa, että joskus tulee nähtyä tulevaisuudessa. Hilmaan saatetaan törmätä näyttelykehissä. Voiko näitä naamoja vastustaa?

Lappunaaman Dashbone "Hilma"

Lappunaaman Dashbone "Hilma"

Lappunaaman Rockwalli

Lappunaaman Rockwalli

Lappunaaman Fumble

Lappunaaman Fumble

Vierailulla Promisehill-kennelissä.

Sohvi ja Sakke

Äiti ja tytär, kumpi on kumpi?

Sinikalta huristelimme Kangasalalle, tervehtimään Saken omia sukulaisia. Laumaan kuului Jade, Sohvi, Tessa sekä Puuteri. Sakke oli heti kuin kotonaan ja näki Jadea ensimmäistä kertaa sitten Tanskan reissun. Sohvi ja Sakke kuitenkin löysivät heti yhteisen sävelen ja Sohvi oli aivan varma, että ottaisi Saken poikaystäväkseen. :D

Sukulaisten kanssa riehuminen tuli tarpeeseen ja Sakke otti paluumatkan Muurameen rennosti ja nukkuikin sikeästi koko loppupäivän. Rankkaa tämä pitkin Suomea reissaaminen. Toisaalta rentouttavaa tehdä reissuja Suomeen ilman, että määränpäänä on näyttely. Päivät Muuramessa kuluivat nopeasti ja kävimme äitini kanssa mustikassa. Sakke muisti heti, mitä varvuille pitää tehdä ja poimi marjoja suoraan niistä. Vatut eivät sitten olleet yhtä hyviä, ilmeisesti toisen mielestä liian mauttomia.

Katsaus viime viikkoihin

Grillaus-apulainen

Koska koirani ovat niin edustavia...

... kummatkin. ;)

Ensin muutamia kuvia Juhannukselta. Niitä tulikin otettua taas kameran muistikortti täyteen. Kelit olivat aurinkoisia, joten monta onnistunutta otosta saatiin. Juhannus vietettiin avon vanhempien kotona Lievestuoreella. Corgit pääsivät tutustuman rantaan sekä Pönttövuoren vanhaan junatunneliin. Oli siinä toisilla ihmettelemistä - varsinkin Retulla.

Tunneli on pituudeltaan 1,2 kilometriä ja yllätykseksemme tunneli oli vielä kauttaaltaan jäässä! Jäätä oli maan pinnalla ainakin metrin paksuinen kerros ja ilma tunnelissa oli jäätävä. Eihän sitä voinut kesävarustuksella lähteä kävelemään päästä päähän.

Tunnelin suulla oli sumua.

Corgit luistelemassa keskellä kesää?

Ei voi kuin ihmetellä, kuinka karvakaverit uskalsivat kaikuvaan tunneliin mennä, vaikka niillä ei ole kokemusta vastaavasta. Tunnelin suulla ensin haukuttiin kaikuvaa ääntä, joka muuten oli yllättävän kova. Taisi enemmän hirvittää itse omistajaa, joka mietti voiko tuolla tunnelissa asua karhuja.

Tunnelissa edetessämme blondi taisi vasta tajuta, että nyt ei ollakaan ihan tavanomaisessa kolosessa. Se pysähtyi eikä suostunut kävelemään eteenpäin. En tiedä oliko sen ihmetyksen aihe itse tunneli vai se, että oli niin kamalan liukasta. Pienen rohkaisun jälkeen Retu kuitenkin jatkoi matkaa kanssamme. Sakesta taas näki koko ajan, että sillä ilmeisesti on talvea ikävä. Varmaan helpotus, kun pääsi paahteesta hetkeksi miinusasteisiin.

Poika 1, tyttö 1 ja tyttö 2.

Viikko sitten ajelin Tampereelle. Ensin hain Saken kasvattajan Soilen kotoa mukaan ja suuntasimme sitten Sinikan luokse, Lappunaaman kenneliin. Perillä odottinkin pentujen Nessi-äiti sekä kolme punaista pentua, joilla oli silloin ikää melkein 3 viikkoa, nythän karvapallerot ovat jo melkein neljän viikon ikäsiä. Paikalla oli myös Nessin omistaja, Sofia.

Pienempi tytöistä vilisti jo neljällä tassulla reippaasti eteenpäin. Muut seuraavat pian perästä. Tarkoitus olisi kolmikkoa käydä vielä tapaamassa ennen luovutusta. Täytyy ensin kuitenkin reissailla vähän ulkomailla, kun viime kerrasta taitaa olla "jo" melkein kuukausi. Kyseessä on Retun viimeinen yritys saada juniori-sertifikaatti Virosta. Näyttelyitä on kaksi, yksi lauantaina ja yksi sunnuntaina, joten katsotaan kuinka meidän käy.

Viroa ennen luvassa on Oulun inttinäyttely. Sakke on alkanut tiputtamaan karvaansa siihen malliin, että pitää vielä harkita sen kehään viemistä uudelleen. Onneks ilmoitin sen vain toiselle päivälle. Retuhan esiintyy siis molempina päivinä. Oulussa pääsen näkemään vihdoin Saken ja Mayan pojan livenä. Kyseessä on "Oula" Tejakes My Cup Of Tea. Sekä tietenkin pääsen kokeilemaan meidän näyttelytelttaa, joka haettiin vähän yli viikko sitten Liperistä Pirjolta! Mahtaa tulla hyvin tarpeeseen. Toivottavasti Oulussa sataa - ja lujaa. ;) Me ollaan varauduttu!

Tampereen pikkunakit

Nessi kyläilemässä Kuopiossa

Juhannuspäivitys saa odottaa huomiseen, kuvia tuli otettua nimittäin niin paljon, että niiden raakkaamiseen menee oma aikansa. 

Nessi aka Lappunaaman Kukkaisrock kävi keväällä kylässä Saketin luona. Nessi oli luonteeltaan hyvin paljon Retun kaltainen - ihmekkös tuo, kun niillä on sama iskä! Nessi oli siis täällä treffeillä ja treffit tuottivatkin toivotun tuloksen! Pennut syntyivät 11.6. ilman lääkärin apua Tampereelle, kennel Lappunaamaan. Onnittelut kasvattajalle Sinikalle.

Viidestä pennusta kaksi poikaa on siirtynyt sateenkaarisillalle, mutta 1 uros ja 2 narttua voivat erittäin hyvin! Loppuviikosta olisikin tarkoitus käydä näitä penskoja tervehtimässä. Tässä vielä muutama kuva pikkunakeista, kuvat ovat kaikki Riinan ja Sofian käsialaa. Iso kiitos kuvaajille!

 

Poika 1

Tyttö 1

Tyttö 2