Kaikenlaista, joka saralta

Saken kyynär- ja lonkkatulokset tulivat tällä viikolla. Mitään odotuksia tulosten suhteen ei ollut, koska minulle riitti eläinlääkärin tieto, että kaikki on kunnossa. Sillä, mikä lonkkatulos sitten kirjaimena olikaan, ei ollut suurta merkitystä. Myönnettäköön kuitenkin, että oli melkoinen ylläri, kun sähköpostin pdf-tiedoston avauttuani lonkat paljastuivat Bksi. Kyynäret 0/0 ja lonkat siis B/B. Sakke on nyt "kokonaan" terveystutkittu, tietenkin polvet ja silmät uusitaan aikanaan.

Viime viikonloppuna kävimme myös Retun synnynkodissa, keskisuomessa. Muutama samassa pentulaatikossa kasvanut urospentu sieltä vielä löytyikin. Oliver, Sauli ja Otso pistivät Retun ruotuun samantien. Retulla oli selvästi kivaa, kun pääsi taas leikkimään ikätovereidensa kanssa. Sunnuntaina kävimme Saken kanssa, ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen myös Retun kanssa, koirauimala Koirasportissa. Sakelle oli ehkä pieni järkytys taas uida pitkästä aikaa, mutta alkoi homma sieltä aivojen perukoilta löytyä taas pikkuhiljaa. Retu, joka ei muutenkaan nyt pelkää mitään, ui reippaasti allasta päästä päähän uittajan kanssa.

Saken kanssa käytiin torstaina taas agilityhallilla, kerta oli kolmas. Edelleenkään meitä ei ilmeisesti uskota, ettei me olla aikaisemmin lajia harrastettu. Sen verran nopeasti Sakke on kaiken sisäistänyt. Se tekee innolla koko ajan ja kontakti on loistavaa. Kunhan ohjaaja vielä pysyisi perässä niin meno olisi varmasti vielä parempaa.

Tällä kerralla otettiin uusi este, rengas. Vai miksi sitä sitten sanotaankaan, minulla nämä esteiden nimet eivät ole todellakaan vielä hallussa! Enää puuttuu pussi ja keinu, mutta ne ehditään ottaa sitten, kun edelliset on hiottu paremmaksi. A-esteeltä Sakke tulee semmoisella ryminällä alas, etten edes ehdi katsoa, osuuko jalat oikeaan kohtaan alastulossa. Siihen täytyy alkaa kiinnittämään enemmän huomiota jatkossa.

Kepeillä Sakke tarvitsee vielä paljon käsiohjausta, mutta puomi on meillä jo melkoisen hyvä, sekä Sakke tajuaa odottaa puomin päässä, ennenkuin annan luvan tulla alas. Hypyistä ei varmasti tarvitse edes mainita, ne on jo täysin kunnossa. Hyppyä me kyllä ollaan jo aikasemminkin harjoitelut tokon ohella. Koko agility on paljon helpompaa, kun tokon alkeet ovat kaalissa. Ensiviikolla agility jää valitettavasti pois, mutta eiköhän me kesällä ehditä treenailemaan paljon. Suunnitelmissa on myös hankkia oma avain M&M Areenalle. Silloin hallille pääsisi, kun siellä on vaan vaapata - katsotaan!

Joensuun näyttelyn viimeinen ilmoittautumispäivä oli eilen ja venytin miettimistä sen kanssa viimeisille tunneille asti. Avo auttoi KRn kanssa ja ilmoitti Saken toiselle päivälle, joten ilmoitin Saken myös KVn. Melkoisen hurjalta tuntuu, että ensikuussa juostaan monessa kehässä, edelleenkään en oikein ymmärrä, miksi Saken Tampereelle menin ilmoittamaan, mutta näkeepähän paljon tuttuja ja Sakke pääsee ehkä kasvattajaryhmäänkin.

Suunnitelmat Lieksan näyttelyn suhteen muuttuivat niin, että vietetään samalla mökkiviikonloppu mukavassa corgiseurassa! Jännittävää nähdä, miten neljä urosta tulee toimeen saman katon alla!

Rokotus No1

Retu kävi maanantaina ensimmäisessä rokotuksessa. Sakke jäi pitkästä aikaa siis yksin kotiin ja se näytti ottavan sen rennosti. Saipahan taas nukkua rauhassa pitkästä aikaa. Retu alkaa nauttia autoilusta siinä missä isompikin, joka on meidän kannaltamme mainio juttu, koska liikumme paljon autolla muutenkin. Matka lääkäriin kului takapenkillä nukkuessa ja Retu käveli hienosti hihnassa parkkipaikalta eläinlääkärin ovelle. Sakkeen verrattuna Retu on oppinut hihnakävelemisen alta aikayksikön ja kävelee myös ilman Sakkeakin.

Odotushuoneen puntari näytti 5,3 kiloa. Kääpiöksi ei siis tämä pentu ole jäämässä eikä tunnu jättiläiseltäkään. Sakke painoi lähes saman verran ensimmäisellä rokotuskerrallaan. Minusta Sakke on aika ihannekokoinen pehmeine naamanpiirteineen, joten Retusta passaisi tulla samanlainen kooltaan. Hyväluustoinen, muttei raskaan näköinen. Monellehan Saken raskas luusto on ollut melkoinen "järkytys", kun se ei päällepäin ilmeisesti näytä kovinkaan painavalta!

Eläinlääkäri oli sama kuin torstaina isomman luustokuvissa. Piikki meni niskaan kivuttomasti ja kaikki näytti olevan ihan kunnossa. Kivekset ovat edelleen siellä missä niiden kuuluukin olla. Tehosterokotus onkin sitten kuukauden päästä - rahanmenoa ei voi estää. Mukaan lähti vielä pentukassi, joka sisälsi ruokaa.

Olen vaihdellut eläinlääkäreitä useasti ja tuo Puijon Yksityinen Eläinlääkäri asema on osoittautunut nyt meille parhaaksi. KEK tulee hyvänä kakkosena. Hintataso on niissä melko sama, mutta Saken luustokuvaus tuli huomattavasti halvemmaksi Puijolla kuin mitä olisi KEKllä tullut.

Viralliset kuvaukset

Tänään klo 14 suuntasimme Saken kanssa Puijon Yksityiselle eläinlääkäriasemalle. Sakella oli aika virallisiin lonkka ja kyynärkuviin. Samalla kuvattiin myös selkä ja muistin tällä kertaa hankkia myös passin. Itseä jännitti ehkä enemmän nukutus kuin kuvien tulokset.

Sakke nukahti varsin nopeasti ja oli hieman omituinen olo, kun en ennen ole nähnyt livenä, kun eläin nukutusaineeseen nukahtaa. Lääkäri sanoi, että heillä on kahdenlaista lyhytvaroaikaista nukutusainetta, toisessa 7vrk ja toisessa 14vrk. Molemmat kävivät meille, joten annoin lekurin päättää itse, kumpaa laittaa. En edes muista, kumpaa lääkäri sitten laittoi, eikä sen väliä.

Muutaman huonolaatuisen kuvan nappasin äkkiä puhelimen kameralla, kun lääkäri oli käymässä muualla. Kuten kuvista näkyy, keli oli täälläkin todella rapaimen ja Saken maha oli muuttunut mustaksi lätäköiden vedestä. Lika ei kuitenkaan eläinlääkärin mukaan häirinnyt kuvia, koska mukana tuskin oli kiviä, eikä niitä kyllä kuvissa näkynytkään.

Kuvat laitettiin valotaululle ja ne näyttivät oikein siisteiltä. Lantiossa ei ollut vinoutta ja molemmat puolet olivat oiken symmetriset keskenään. Lannenikamat näkyivät hyvin jo itse lonkkakuvasta, mutta selkäkuvat vahvistivat, että selkä on terve ja nikamia oikea määrä. Kyynäret olivat lääkärin mukaan todennäköisesti 0/0.

Lonkista ei saatu tarkkaa arvioita, mutta eläinlääkäri ilmaisi asian suurinpiirtein niin, että lonkat ovat oikein siistit ja melkein voisi sanoa, että B/B, mutta koska kyseessä rotu jolla muutenkin "epämuodostuneet jalat" ja lonkkamaljat ovat rodulla matalalla niin kennelliitosta voivat tulla takaisin C/C. Joten siinä Bn ja Cn rajamailla todennäköisesti liikutaan, molemmat tulokset ovat mielestäni oikein hyviä.

En tajunnut vastaanotolla kysyä, saako kuvia kotiin, joten soitin 20min päästä kotiin päästyäni vielä klinikalle ja kysyin asiasta. Valitettavasti tästä eläinlääkäristä ei ole mahdollista saada kuvia kotiin digitaalisesti. Eivät ilmeisesti omista välineitä siihen. Kopiot jättimäisistä röntgenkuvista olisi todennäköisesti kotiin saanut, mutta kuvat oli jo keretty lähettää! Voi kyllä sanoa, että nopeaa toimintaa. Alle puoli tuntia ja kuvat jo postitettu.

Sakke on edelleen koomassa nukutusaineesta ja Retu on ihmeissään, kun toinen ei innostu leikkimään. Ehkä sitten huomenna!

Pojjat poseeraa

Napattiin pojista tänään uudet posekuvat. Avokki toimi esittäjänä ja itse olin tällä kertaa kameran takana. Sakke täyttää ensi viikolla 20 kuukautta ja se on erinomaisessa turkissa. Toivottavasti se pitäisi karvansa ainakin toukokuuhun asti.

Retukin malttoi tänään olla hienosti pöydällä. Hieman takajalkojen kanssa on hakemista, tuntuvat jäävän helposti rungon alle ja kaula venytetään välillä kirahvin mittoihin. Retu täyttää maanantaina 11 viikkoa. Painoa sillä on saman verran kuin Sakellakin samassa iässä, noin 4,6kg.

Viimein loma!

Olen ollut melko laiska kuvienottaja sekä bloggaaja viime aikoina, johtuen varmaan siitä, että suoritan tällä hetkellä 23 opintopistettä koulusaralla, siis 8 ylimääräistä. Pääsiäinen kuitenkin koitti ja päivällä ehtii tehdä nyt muutakin. Lähdettiin torstaina Lievestuoreen maaseudulle, jossa koirat saavatkin juosta vapaana koko loman ajan.

Toisaalta, pojat ovat olleet vähän turhankin innoissaan ja pääsivät salaa livahtamaan eilen ovesta ulos. En tiedä kauanko pihalla viihtyivät, kun tajuttiin, että nyt on sisällä liian rauhallista. Vähän siinä ehti kyllä säikähtää, kun talosta ei löytynyt corgin corgia eikä pihallakaan näkynyt ketään. Hetken huudeltuamme, Sakke jostain pusikosta hyppäsi esiin Retu kintereillään. Mitä lie olivat puuhastelleet, mutta onni oli, että pihalla sentään pysyivät.

 

Movet järjesti viime viikolla Kuopiossa koirien virtsanäytekeräyksen. Kehittävät jotain tutkimusmenetelmiä ja vapaaehtoiset saavat jälkeenpäin kattavan analyysin koiriensa pisuista. Ajattelin, että kaippa tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi ja kipaisin hakemassa välineet näytteenottoa varten, otin näytteen vain Sakelta. Näytteen olisi voinut antaa paikanpäällä, mutta ajattelin, että se olisi helpompi ottaa aamulla. Koira on ollut myös levossa sekä syömättä hetken. Oli siinä varmaan naapureilla ihmettelemistä, kun juoksin pitkin pihaa Saken perässä ja yritin kerätä sen pisuja purkkiin. Niin, me asutaan kerrostalossa. Tulokset tulevat kai muutaman viikon sisällä.

Saken kanssa käytiin kokeilemassa ensimmäistä kertaa myös agilityä. Se oppi asioita yllättävän nopeasti ja liikkui sähäkästi ympäri hallia. Tunnin aikana se hoksasi aidat täysin sekä putken. Keppejä katsottiin myös ja se osaakin ne kädellä ohjaamalla mennä sujuvasti.

Sakke silminnähden nautti koko hommasta, joten tämä ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Välillä piti huudella perään, kun se meinasi juosta aitoja omia aikojaan. Kontakti meillä on yllättävän hyvä, mutta onpa sitä treenattukin ihan pennusta asti. Seuraavaa agikertaa kaavailtiin tulevalle viikolle, mutta valitettavasti sitä täytyy nyt siirtää. 

Varasin Sakelle viimein ajan virallisiin lonkka-kyynär-selkä kuviin torstaiksi, jolloin agi olisi ollut. Hieman jännittää, mitä kuvista paljastuu. Toivottavasti kaikki olisi kuitenkin kunnossa selän ja kyynärien osalta ja lonkat näyttäisivät "normaaleilta pemujen lonkilta".  Eniten varmaan jännittää se nukutus, varoaika aineella on 14vrk.

Mitä Retuun tulee, siitä on kehkeytynyt oikein rohkea pieni penneli. Avo ammuskeli tänään ilmakiväärillä ulkona ja Retu istuskeli jaloissa ja mutusteli puunoksaa. Eipä se pauketta näyttänyt huomaavan. Lievestuoreella naapurissa asuu myös haukkuva suuri pystykorva, jolle Retu haukkuu takaisin päättäväisesti! 

Ollaan joitain peruskäskyjä alettu opettamaan ja ne sujuvat Retulta toisinaan ihan hyvin. Pöydällä se nykyään seisoo, mutta järsii sormiani todella kipeästi, kun herkut pitäisi vaan hotkia samantien. Usein kynsinauhat vuotaa verta seisotuksen jälkeen, mutta semmoisia ne pennut on! Jospa siitä jonkinlainen seisotuskuva saataisiin viikonlopun aikana otettua. Hieman tuo karva hämää rakennetta, on sen verran pörröinen edelleen. Täytyy varmaan vedellä vähän tasoitella kuvaa varten, heh.

Tapaamisia

Tällä viikolla käytiin Retun kanssa tapaamassa Harambee's kasvattia, Topia. Automatka olikin ensimmäisiä sitten hakumatkan. Alussa sitä huudettiinkin, mutta pian Retu tajusi, että autossa voi ihan hyvin nukkuakin. Se matkusti rauhallisesti apukuskin jalkotilassa. Topi on noin 16 viikkoa vanha pembroke, joten aivan pentu vielä. Juuri sopiva leikkikaveri meidän Retulle. Alussa Topia vähän jännitti, kuka kumma tämä pieni on, mutta alkujännityksestä päästyään pojat vetivät rallia koko huoneiston mitalla. Juoksemista jatkettiin myöhemmin ulkona.

Topi on varsin tasapainoisesti kehittynyt nuori mies, jota varmasti näemme tulevaisuudessa näyttelykehissäkin. Siinä on jotain samannäöistä kuin Sakessa, mutta löytyyhän niiltä yhteisiä sukulaisiakin. Toivottavasti ne kulkuset kasvavat hieman kokoa, mutta hiljaa hyvä tulee - sanotaan!

Sakke pääsi tänään myös riehumaan muunkin kuin vain Retun kanssa. Se oli selvästi mielissään vähän aikuisemmastakin seurasta. Sakke päätti kesken lenkin haluavansa Kikin luokse, jonne se veti ihan urakalla. Päätin, että lähdetään katsomaan, onko ketään kotona kerta niin lähellä oltiin.

Kiki on alkanut hienosti leikkimään Saken kanssa, kun toistuvasti ollaan siellä vierailtu. Kiki on kuitenkin jo kuusi vuotta, eikä se aina jaksaisi Saken perässä hepuloida. Tällä kertaa se oli selvästi mielissään vierailusta ja innostuikin ensimmäistä kertaa painimaan pelkän juoksemisen sijaan. Välillä ei voi kuin vain ihmetellä, miten fiksun näköinen meidän koira voi olla. Tuntuu, että kun sarjakuvauksella näpsii, niin joka kuvassa sillä on enemmän tai vähemmän hullunnäköinen ihme naamalla!

Kevät lähestyy ja Saken kuvauttaminen alkaa olla ajankohtaista. Mikään kiirehän sillä ei ole, mutta olisi kiva saada se kuvatuksi ennen kesää. Kesällä, kun se ylimääräinen raha tuntuu aina menävän vähän muuhun. Katsotaan saataisiinko se kuviin ensikuussa, toukokuussa alkaakin sitten taas koiranäyttelykausi. Lieksan lisäksi suunnitelmissa on ainakin Tampere sekä Joensuu. Muutamaa ryhmänäyttelyä olen myös katsellut, mutta katsotaan jaksetaanko sitä kaikkiin. Sakke on tuurilla karvaton keväämmällä, sillä nyt siltä ei lähde karvan karvaa.

Retu vetelee ruuaksi tällä hetkellä Eukanubaa. Kasvattaja antoi pussin matkaan ja ruoka onkin ollut aivat huippua. Hintaa kyseisellä ruualla on kuitenkin mielestäni aivan liikaa ja Sakke on Brit Carea syönyt nyt pitkään hyvällä menestyksellä. Retulle käytiin Mustista ja Mirristä ostamassa Brit Caren penturuokaa, johon vaihdamme lähitulevaisuudessa. Toivottavasti ruoka käy Retulle yhtä mainiosti kuin vanhemmallekin. Rakennekuvaa yritettiin pennusta myös tänään, mutta eihän siitä tullut oikein mitään. Retu joko istui, makasi tai ylivenytti aivan liikaa. Mutta eipä meillä kiire posekuvien kanssa, vaikka ovathan ne kiva muisto sitten, kun Retu on vanhempi.

Arkielämää

Retu-pentu on asunut meillä nyt neljä päivää. Arki on alkanut rullaamaan ihan mukavasti ja Retu on kotiutunut täysin. Se ei öisin ole juurikaan huutanut. Ensimmäisinä öinä se heräsi kello kolme ja piippasi pissahätää, mutta nyt ei ole kuulunut mitään. Olen käyttänyt sitä ulkona myös öisin, jos olen sen liikehdintään sattunut heräämään, mutta tänä aamuna löytyi jo miina olohuoneen lattialta. Penska painaa näin vajaa kahdeksan viikon ikäsenä hippasen yli 3 kiloa.

Sakke on oppinut, miten penskan kanssa voi leikkiä ja aamu alkaakin yleensä örinämörinä-painilla olohuoneen matolla. Välillä Sakke kuitenkin hepuloi sen verran rajusti, että meinaa pienempi jäädä jalkoihin. Sakke ei juurikaan ole mustasukkainen leluistaan tai puruluista, joka on ollut oikeastaan yllätys. Olen tähän asti pitänyt Sakkea "omistaja-corgina" eli kaikki kuuluu vain Sakelle.

Retun korvathan nousivat ja laskivat kasvattajan luona ja hakupäivänä se oli täysin luppakorvainen. Eilen se alkoi nostelemaan korviaan ja ovat pysyneet täysin ylhäällä toistaiseksi. Melko tukevilta nuo vaikuttavat, joten tuskin siitä luppakorvaa enää saadaan. Jos ei sitten hampaidenvaihdon yhteydessä.

Panta oli Retulle melkoinen järkytys ja tänään se suostui tekemään tarpeensa vasta, kun panta oli pois kaulasta. Täytynee alkaa pitää pantaa sisällä kaulassa niin ei tunnu sitten niin epämiellyttävältä ulkona. Aamulla Retu sai kulkea pienen matkan Saken perässä, kun Sakke lähti lenkille. Avo jatkoi Saken kanssa matkaa ja me Retun kanssa käännyttiin takaisin. Retu kävelee Saken perässä mallikkaasti, mutta kun iso-corgi meni menojaan ei ulkoilu ollut pennelistä enää mukavaa. Kotiin mentiinkin sitten sylissä. Muutama kuva piti matkalta kuitenkin napata, sillä sisällä tuo valokuvien ottaminen on jäänyt melko vähäiseksi eikä pennun kuvaaminen ole sieltä helpoimmasta päästä...

Torstaina yritettiin avon kanssa ottaa Retusta kuvaa pöydällä. Seisotusta ei olla mitenkään kummemmin treenailtu, mutta kuva oli muistoksi saatava, kun kasvattajalla siitä ei oikein tullut mitään. Retua ei kiinnostanut silloin oikein seistä, vaikka sen osittain ymmärtääkin, mitä sen täytyy tehdä. Muutamien kuvien ja tuurin avulla saatiin jonkinlaisia poseerauskuvia, joskin penska venyttää itseään hieman liikaa, mutta tästä lähdetään! Sakke oli vähän mustasukkainen, kun Retu otettiin pyödälle. Raukka pyöri pöydän alla koko kuvauksen ajan, joten pitihän sekin lopuksi ottaa pöydälle. Ilmeisesti kateuden voimalla se poseerasikin erittäin ryhdikkäästi.