Tampereella nääs

Lauantaina pyörähdettiin Tampereen kansainvälisessa koiranäyttelyssä, johon pemuja oli ilmoitettu viitisenkymmentä. Pentujen ROP ja VSP olivat Saken serkkuja, Saken Mona-tädin jälkeläisiä. Kovin lupaavan oloisia pentuja kaikki!

Sakke oli nuorissa jälleen EH2, mutta kun nauhojen värejä alkoi seuraamaan, täytyy olla tyytyväinen tuohon Erittäin Hyvään. Keltaista nauhaa viuhui melkoisesti, tietenkin hyvä, että tuomari osaa käyttää laajaa skaalaa. Muutamien koirien arvosteluja sain käsiini ja niistä jotenkin näki sen, että tuomari oli ensimmäistä kertaa arvostelemassa pembrokeja. Ainakin minun silmääni arvosteluissa oli sakotettu "vähän kaikesta, varmuuden vuoksi". Joillakin oli liikaa löysää kaulanahkaa tmv. Korkeasta hännänkannosta sakotettiin, kippurahännille tuli samantien H.

Sakke oli tuomarin mielestä maskuliininen uros, joka minusta oli hauskaa, koska viime viikolla Sakke oli "pienehkö ja riittävä luustoinen". Näin ne mielipiteet vaihtelee. Eturinnasta tuli tällä kertaa myös kehuja, mutta Sakkea sakotettiin lyhyestä olkavarresta, lyhyestä rintalasta sekä toivottiin tehokkaampaa takapotkua. Häntä oli myös tuomarin makuun liian korkea. Eli ei mitään kauhean kamalaa kuitenkaan. Nuo olkavarsi ja rintalastajututhan ovat corgeilla kuitenkin aika yleisiä. Sain PU-kehässä esitettäväksi Retun velipuolen, Jerryn. Kovin innokas pienisuuri poika, joka kuitenkin malttoi mennä kanssani yllättävän hyvin. Seisominen sujui, mutta ravissa Jerry välillä innostui ottamaan juoksuaskelia. Saken hieno isukki, Rex oli ROP ja päivän päätteeksi myös ryhmäkilpailun voittaja!

Noissa isoissa KV-näyttelyissä on aina se hyvä puoli, että kehän laidalla on paljon enemmän ihmisiä. Kiitos taas kaikille, joiden kanssa tuli jotain höpöteltyä! Ensi viikolla olisi vuorossa Jämsän ryhmänäyttely, johon on ilmoitettu ainoastaan yhdeksän pembrokea. Tuomari on kuitenkin sieltä tiukimmasta päästä, joten mennään sinne avoimin mielin!

Mietin erkkariin lähtöä pitkään ja melkein jo ajattelin, että jätetään tällä kertaa menemättä. Tänään kuitenkin ilmoittautuminen lähti menemään, huomennahan olisi viimeinen mahdollisuus ollut ilmoittautua. Se on kuitenkin corgien erkkari, ei sinne voi jättää menemättä? Ja onhan meillä tuo kiertopalkintokin, joka täytyy palauttaa kaiverrettuna. Niin, pitäisihän se tosiaan kaiverruttaa ensin...

Retu täyttää huomenna 16vk, vaaka näytti tänään 7,1kg. Eipä sen rakenteesta löyty vielä mitään kovin häiritsevää. Pituutta se venähti muutama viikko sitten, mutta siihen se pysähtyikin, joten ainakaan ylipitkää siitä ei kai ole tulossa. Kulmaukset ovat minusta ihan kivat. Retulla oli meille tullessaan melkoinen kippurahäntä, mutta sekin on nyt yhtäkiä päättänyt "suoristua" sen verran, että on liikkeessä vain sapelina.

Huomenna olisi ollut agilityä, mutta jouduin sen koulukiireiltäni perumaan, harmittaa...

Luikonlahdella

Viikonloppu meni melko corgimaisissa meiningeissä. Lauantaina pyörähdettiin Lieksan ryhmänäyttelyssä, mutta näköjään Sakke ei enää tuomaria miellyttänyt. Arvostelussa mainittiin kyllä samoja hyviä asioita kuin viime kesänä, mutta nyt oli pötkylä turhan "pieni" tuomarin makuun. Ilmeisesti koko hämäsi jonkinverran muutenkin, kun tuli maininta "riittävästä luustosta", tuloksena Erittäin Hyvä ja kilpailu luokan toinen.

Sakkehan tosiaan on melko vankkaluustoinen, vaikkei päällepäin ehkä uskoisi. Moni muu tuomari onkin ihmetellyt kevyennäköisen Saken raskasta luustoa ja siitä on arvostelussakin ollut. Tiedä sitten, kuinka paljon enemmän paksuluisempi täytyisi Saken olla, että Lieksan tuomarille olisi kelvannut. Noh, ainakin tietää, ettei tälle tuomarille tarvitse kolmannen kerran mennä. Ensi lauantaina olisi vuorossa Tampereen KV, josta ei ihmeempiä olla menossa hakemaan. Kunhan näkee taas pitkästä aikaa paljon pemuja samassa paikassa ja Saken kasvattajaa samalla. Päästäisiin ehkä osallistumaan kasvattajaluokkaankin. Täytyy nyt vielä tuumia uudemman kerran, jaksaako sinne lähteä ajamaan.

Lauantaina ajettiin Lieksasta suoraan Luikonlahteen, jossa sijaitsee Vili ja Topi-pemujen omistajien mökki. Jännitti vähän etukäteen, miten neljä urosta tulee toimeen saman katon alla. Välillä tuli pieniä tuijottelukohtauksia ja Sakke ja Vili örisivät toisilleen ja välillä piti rähähtää. Isommilta taisteluilta kuitenkin vältyttiin ja pojat nukkuivat kaikki sulassa sovussa alakerrassa.

Sakke taisi olla potkylöistä ainut, joka kastautui järvessä kunnolla. Ei se mitään suuria rinkejä uiskennellut, mutta menipä veteen kuitenkin. Kolme muuta tyytyivät oleskelemaan rannalla ja varsinkin Retu hoksasi viikonlopun aikana, että hiekan sekä mullan kaivelu on kivaa! Mukavaa, että Retusta on kehkeytynyt kaivelija, koska se taas ei Sakkea kiinnosta ollenkaan.

Vili-pemun perheessa kasvava Harambee's kasvatti Topi oli myös kasvanut sitten viimenäkemän. Kiva nähdä, että Topista jää vähän lyhytrunkoisempi pembroke, pitkiä pendolinoja, kun löytyy nykyään vähän liikaakin. Jalkojakin tuntuu olevan. Muuten Topi muistuttaakin aivan Sakkea pentuna. Toista pallia ei vieläkään kuulu, viikonloppuna sitä useasti etsittiin. Mutta toivo elää yhä, onhan Topi vasta pentu.

Retu painaa näin 15 viikkoisena 6,5 kiloa. Se on aavistuksen vähemmän, kuin Sakke samassa iässä. Se on melko yllättävää, sillä Retu on mielestäni paljon raskaamman näköinen ja kasvaa varmasti Saken ohi jossain vaiheessa. Tai sitten sen on oltava niin, että Sakella se paino tulee luustosta ei niinkään koosta. Onneksi kirjoittelin Saken painoja pentuaikoina ylös, kiinnostavaa seurata nyt miten Retu kasvaa.

Aikaisemmin viikolla vierailimme jälleen Kikin luona, myös Retu sai juosta mukana. Homma meni vähän niinkuin niin että Kiki leikki Retun kanssa samalla, kun Sakke yritti astua Kikiä. Kikillähän nuo juoksut vasta loppuivat, joten taisi haista hyvälle vielä.

Kaikenlaista, joka saralta

Saken kyynär- ja lonkkatulokset tulivat tällä viikolla. Mitään odotuksia tulosten suhteen ei ollut, koska minulle riitti eläinlääkärin tieto, että kaikki on kunnossa. Sillä, mikä lonkkatulos sitten kirjaimena olikaan, ei ollut suurta merkitystä. Myönnettäköön kuitenkin, että oli melkoinen ylläri, kun sähköpostin pdf-tiedoston avauttuani lonkat paljastuivat Bksi. Kyynäret 0/0 ja lonkat siis B/B. Sakke on nyt "kokonaan" terveystutkittu, tietenkin polvet ja silmät uusitaan aikanaan.

Viime viikonloppuna kävimme myös Retun synnynkodissa, keskisuomessa. Muutama samassa pentulaatikossa kasvanut urospentu sieltä vielä löytyikin. Oliver, Sauli ja Otso pistivät Retun ruotuun samantien. Retulla oli selvästi kivaa, kun pääsi taas leikkimään ikätovereidensa kanssa. Sunnuntaina kävimme Saken kanssa, ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen myös Retun kanssa, koirauimala Koirasportissa. Sakelle oli ehkä pieni järkytys taas uida pitkästä aikaa, mutta alkoi homma sieltä aivojen perukoilta löytyä taas pikkuhiljaa. Retu, joka ei muutenkaan nyt pelkää mitään, ui reippaasti allasta päästä päähän uittajan kanssa.

Saken kanssa käytiin torstaina taas agilityhallilla, kerta oli kolmas. Edelleenkään meitä ei ilmeisesti uskota, ettei me olla aikaisemmin lajia harrastettu. Sen verran nopeasti Sakke on kaiken sisäistänyt. Se tekee innolla koko ajan ja kontakti on loistavaa. Kunhan ohjaaja vielä pysyisi perässä niin meno olisi varmasti vielä parempaa.

Tällä kerralla otettiin uusi este, rengas. Vai miksi sitä sitten sanotaankaan, minulla nämä esteiden nimet eivät ole todellakaan vielä hallussa! Enää puuttuu pussi ja keinu, mutta ne ehditään ottaa sitten, kun edelliset on hiottu paremmaksi. A-esteeltä Sakke tulee semmoisella ryminällä alas, etten edes ehdi katsoa, osuuko jalat oikeaan kohtaan alastulossa. Siihen täytyy alkaa kiinnittämään enemmän huomiota jatkossa.

Kepeillä Sakke tarvitsee vielä paljon käsiohjausta, mutta puomi on meillä jo melkoisen hyvä, sekä Sakke tajuaa odottaa puomin päässä, ennenkuin annan luvan tulla alas. Hypyistä ei varmasti tarvitse edes mainita, ne on jo täysin kunnossa. Hyppyä me kyllä ollaan jo aikasemminkin harjoitelut tokon ohella. Koko agility on paljon helpompaa, kun tokon alkeet ovat kaalissa. Ensiviikolla agility jää valitettavasti pois, mutta eiköhän me kesällä ehditä treenailemaan paljon. Suunnitelmissa on myös hankkia oma avain M&M Areenalle. Silloin hallille pääsisi, kun siellä on vaan vaapata - katsotaan!

Joensuun näyttelyn viimeinen ilmoittautumispäivä oli eilen ja venytin miettimistä sen kanssa viimeisille tunneille asti. Avo auttoi KRn kanssa ja ilmoitti Saken toiselle päivälle, joten ilmoitin Saken myös KVn. Melkoisen hurjalta tuntuu, että ensikuussa juostaan monessa kehässä, edelleenkään en oikein ymmärrä, miksi Saken Tampereelle menin ilmoittamaan, mutta näkeepähän paljon tuttuja ja Sakke pääsee ehkä kasvattajaryhmäänkin.

Suunnitelmat Lieksan näyttelyn suhteen muuttuivat niin, että vietetään samalla mökkiviikonloppu mukavassa corgiseurassa! Jännittävää nähdä, miten neljä urosta tulee toimeen saman katon alla!

Rokotus No1

Retu kävi maanantaina ensimmäisessä rokotuksessa. Sakke jäi pitkästä aikaa siis yksin kotiin ja se näytti ottavan sen rennosti. Saipahan taas nukkua rauhassa pitkästä aikaa. Retu alkaa nauttia autoilusta siinä missä isompikin, joka on meidän kannaltamme mainio juttu, koska liikumme paljon autolla muutenkin. Matka lääkäriin kului takapenkillä nukkuessa ja Retu käveli hienosti hihnassa parkkipaikalta eläinlääkärin ovelle. Sakkeen verrattuna Retu on oppinut hihnakävelemisen alta aikayksikön ja kävelee myös ilman Sakkeakin.

Odotushuoneen puntari näytti 5,3 kiloa. Kääpiöksi ei siis tämä pentu ole jäämässä eikä tunnu jättiläiseltäkään. Sakke painoi lähes saman verran ensimmäisellä rokotuskerrallaan. Minusta Sakke on aika ihannekokoinen pehmeine naamanpiirteineen, joten Retusta passaisi tulla samanlainen kooltaan. Hyväluustoinen, muttei raskaan näköinen. Monellehan Saken raskas luusto on ollut melkoinen "järkytys", kun se ei päällepäin ilmeisesti näytä kovinkaan painavalta!

Eläinlääkäri oli sama kuin torstaina isomman luustokuvissa. Piikki meni niskaan kivuttomasti ja kaikki näytti olevan ihan kunnossa. Kivekset ovat edelleen siellä missä niiden kuuluukin olla. Tehosterokotus onkin sitten kuukauden päästä - rahanmenoa ei voi estää. Mukaan lähti vielä pentukassi, joka sisälsi ruokaa.

Olen vaihdellut eläinlääkäreitä useasti ja tuo Puijon Yksityinen Eläinlääkäri asema on osoittautunut nyt meille parhaaksi. KEK tulee hyvänä kakkosena. Hintataso on niissä melko sama, mutta Saken luustokuvaus tuli huomattavasti halvemmaksi Puijolla kuin mitä olisi KEKllä tullut.

Viralliset kuvaukset

Tänään klo 14 suuntasimme Saken kanssa Puijon Yksityiselle eläinlääkäriasemalle. Sakella oli aika virallisiin lonkka ja kyynärkuviin. Samalla kuvattiin myös selkä ja muistin tällä kertaa hankkia myös passin. Itseä jännitti ehkä enemmän nukutus kuin kuvien tulokset.

Sakke nukahti varsin nopeasti ja oli hieman omituinen olo, kun en ennen ole nähnyt livenä, kun eläin nukutusaineeseen nukahtaa. Lääkäri sanoi, että heillä on kahdenlaista lyhytvaroaikaista nukutusainetta, toisessa 7vrk ja toisessa 14vrk. Molemmat kävivät meille, joten annoin lekurin päättää itse, kumpaa laittaa. En edes muista, kumpaa lääkäri sitten laittoi, eikä sen väliä.

Muutaman huonolaatuisen kuvan nappasin äkkiä puhelimen kameralla, kun lääkäri oli käymässä muualla. Kuten kuvista näkyy, keli oli täälläkin todella rapaimen ja Saken maha oli muuttunut mustaksi lätäköiden vedestä. Lika ei kuitenkaan eläinlääkärin mukaan häirinnyt kuvia, koska mukana tuskin oli kiviä, eikä niitä kyllä kuvissa näkynytkään.

Kuvat laitettiin valotaululle ja ne näyttivät oikein siisteiltä. Lantiossa ei ollut vinoutta ja molemmat puolet olivat oiken symmetriset keskenään. Lannenikamat näkyivät hyvin jo itse lonkkakuvasta, mutta selkäkuvat vahvistivat, että selkä on terve ja nikamia oikea määrä. Kyynäret olivat lääkärin mukaan todennäköisesti 0/0.

Lonkista ei saatu tarkkaa arvioita, mutta eläinlääkäri ilmaisi asian suurinpiirtein niin, että lonkat ovat oikein siistit ja melkein voisi sanoa, että B/B, mutta koska kyseessä rotu jolla muutenkin "epämuodostuneet jalat" ja lonkkamaljat ovat rodulla matalalla niin kennelliitosta voivat tulla takaisin C/C. Joten siinä Bn ja Cn rajamailla todennäköisesti liikutaan, molemmat tulokset ovat mielestäni oikein hyviä.

En tajunnut vastaanotolla kysyä, saako kuvia kotiin, joten soitin 20min päästä kotiin päästyäni vielä klinikalle ja kysyin asiasta. Valitettavasti tästä eläinlääkäristä ei ole mahdollista saada kuvia kotiin digitaalisesti. Eivät ilmeisesti omista välineitä siihen. Kopiot jättimäisistä röntgenkuvista olisi todennäköisesti kotiin saanut, mutta kuvat oli jo keretty lähettää! Voi kyllä sanoa, että nopeaa toimintaa. Alle puoli tuntia ja kuvat jo postitettu.

Sakke on edelleen koomassa nukutusaineesta ja Retu on ihmeissään, kun toinen ei innostu leikkimään. Ehkä sitten huomenna!

Pojjat poseeraa

Napattiin pojista tänään uudet posekuvat. Avokki toimi esittäjänä ja itse olin tällä kertaa kameran takana. Sakke täyttää ensi viikolla 20 kuukautta ja se on erinomaisessa turkissa. Toivottavasti se pitäisi karvansa ainakin toukokuuhun asti.

Retukin malttoi tänään olla hienosti pöydällä. Hieman takajalkojen kanssa on hakemista, tuntuvat jäävän helposti rungon alle ja kaula venytetään välillä kirahvin mittoihin. Retu täyttää maanantaina 11 viikkoa. Painoa sillä on saman verran kuin Sakellakin samassa iässä, noin 4,6kg.

Viimein loma!

Olen ollut melko laiska kuvienottaja sekä bloggaaja viime aikoina, johtuen varmaan siitä, että suoritan tällä hetkellä 23 opintopistettä koulusaralla, siis 8 ylimääräistä. Pääsiäinen kuitenkin koitti ja päivällä ehtii tehdä nyt muutakin. Lähdettiin torstaina Lievestuoreen maaseudulle, jossa koirat saavatkin juosta vapaana koko loman ajan.

Toisaalta, pojat ovat olleet vähän turhankin innoissaan ja pääsivät salaa livahtamaan eilen ovesta ulos. En tiedä kauanko pihalla viihtyivät, kun tajuttiin, että nyt on sisällä liian rauhallista. Vähän siinä ehti kyllä säikähtää, kun talosta ei löytynyt corgin corgia eikä pihallakaan näkynyt ketään. Hetken huudeltuamme, Sakke jostain pusikosta hyppäsi esiin Retu kintereillään. Mitä lie olivat puuhastelleet, mutta onni oli, että pihalla sentään pysyivät.

 

Movet järjesti viime viikolla Kuopiossa koirien virtsanäytekeräyksen. Kehittävät jotain tutkimusmenetelmiä ja vapaaehtoiset saavat jälkeenpäin kattavan analyysin koiriensa pisuista. Ajattelin, että kaippa tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi ja kipaisin hakemassa välineet näytteenottoa varten, otin näytteen vain Sakelta. Näytteen olisi voinut antaa paikanpäällä, mutta ajattelin, että se olisi helpompi ottaa aamulla. Koira on ollut myös levossa sekä syömättä hetken. Oli siinä varmaan naapureilla ihmettelemistä, kun juoksin pitkin pihaa Saken perässä ja yritin kerätä sen pisuja purkkiin. Niin, me asutaan kerrostalossa. Tulokset tulevat kai muutaman viikon sisällä.

Saken kanssa käytiin kokeilemassa ensimmäistä kertaa myös agilityä. Se oppi asioita yllättävän nopeasti ja liikkui sähäkästi ympäri hallia. Tunnin aikana se hoksasi aidat täysin sekä putken. Keppejä katsottiin myös ja se osaakin ne kädellä ohjaamalla mennä sujuvasti.

Sakke silminnähden nautti koko hommasta, joten tämä ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Välillä piti huudella perään, kun se meinasi juosta aitoja omia aikojaan. Kontakti meillä on yllättävän hyvä, mutta onpa sitä treenattukin ihan pennusta asti. Seuraavaa agikertaa kaavailtiin tulevalle viikolle, mutta valitettavasti sitä täytyy nyt siirtää. 

Varasin Sakelle viimein ajan virallisiin lonkka-kyynär-selkä kuviin torstaiksi, jolloin agi olisi ollut. Hieman jännittää, mitä kuvista paljastuu. Toivottavasti kaikki olisi kuitenkin kunnossa selän ja kyynärien osalta ja lonkat näyttäisivät "normaaleilta pemujen lonkilta".  Eniten varmaan jännittää se nukutus, varoaika aineella on 14vrk.

Mitä Retuun tulee, siitä on kehkeytynyt oikein rohkea pieni penneli. Avo ammuskeli tänään ilmakiväärillä ulkona ja Retu istuskeli jaloissa ja mutusteli puunoksaa. Eipä se pauketta näyttänyt huomaavan. Lievestuoreella naapurissa asuu myös haukkuva suuri pystykorva, jolle Retu haukkuu takaisin päättäväisesti! 

Ollaan joitain peruskäskyjä alettu opettamaan ja ne sujuvat Retulta toisinaan ihan hyvin. Pöydällä se nykyään seisoo, mutta järsii sormiani todella kipeästi, kun herkut pitäisi vaan hotkia samantien. Usein kynsinauhat vuotaa verta seisotuksen jälkeen, mutta semmoisia ne pennut on! Jospa siitä jonkinlainen seisotuskuva saataisiin viikonlopun aikana otettua. Hieman tuo karva hämää rakennetta, on sen verran pörröinen edelleen. Täytyy varmaan vedellä vähän tasoitella kuvaa varten, heh.