Rönnin tanssilava

 
Rönnin tanssilavalla ei oltu tanssimassa vaan pentunäyttelyssä. Paikka sijaitsee Orivedellä, Jyväskylän ja Tampereen välimaastossa. Tuomarina rotukehässä toimi Irina Poletaeva, jolla en aikaisemmin ole käyttänyt kumpaakaan koiraani. Pessimistinä menin siis taas hakemaan "vain sitä KPtä".

Koko päivä satoi ja Retulaisen pesu näytti aivan turhalta. Telttaa ei ollut ja yritin pyyhkeellä peitellä nylonhäkkiä. Pembrokeja oli kehään ilmoitettu kaksi, toinen oli baby-luokassa esitettävä narttupentu. Retu oli hyvin pöydällä ja seisominen siltä sujuu jo ihan hyvin. Ravaamisesta ei tullu taas yhtään mitään, vaan naama piti pitää visusti maassa ja jos haistelu ei kiinnostanut niin sitten laukattiin. Kaikesta huolimatta Retu sai yllätyksekseni kunniapalkinnon niinkuin myös narttupentukin.

Retu ja narttupentu laitettiin kerran ympäri ja valmistauduin henkisesti jo kotiinlähtöön. Ilma oli todela huono, joten se ei olisi haitannut ollenkaan. Mutta kuinkas ollakaan, ROP-ruusuke ojennettiinkin meille, vaikka mielestäni narttu esiintyi vähintään miljoona kertaa paremmin kuin Retu.

Sitten seurasi pitkä odotus ryhmäkehiin. Olisin varmaan lähtenyt kotiin, jos ryhmissä ei olisi toiminut sama tuomari kuin rotukehässä. Retun arvostelu oli varsin mukava, joten ajattelin, että ehkä mahdollisuuksia ryhmäkehässäkin olisi. Retu otti ehkä pari raviaskelta ja pomppi koko isossa kehässä esiintymisen ajan. Seisoa se kuitenkin osasi paremmin kuin suurinosa kanssakilpailijoista. Se ei hievahtanutkaan. Olimme jonon viimeisiä ja tuomari alkoi kätellä porukkaa pois kehästä. Kaksi otettiin jatkoon heti kärkipäästä, belgianpaimenkoira sekä nahkacollie. Sitten tuomari tuli lähemmäs ja kätteli aina vain porukkaa pois kehästä. Lopulta kehässä oli vain kaksi viimeistä - Retu ja Schipperke. Okei?

Belggari ja Schipperke olivat aikaisemminkin menestyneet pentunäyttelyjen ryhmäkehissä. Lopulta kuulutettiin Retun sijoittuneen neljänneksi! Toisin kuulutuksessa oli väärä nimi, nimittäin tuo narttu pembroke, joka oli ollut VSP, heh. Asia saatiin kuitenkin oikaistua ja astelimme maata haistelevan blondi-Retun kanssa neljännelle pankintopallille. Tiedä sitten olisiko sijoitus ollut eri, jos Retu olisi malttanut myös ravata, sillä liikkuahan se osaa ja varsin erinomaisesti ja puhtaasti osaakin. Mutta siitä viis, sijoitus tuli ja se oli kahden koiran omistajalle tärkeintä.

Blondi Pellossa

 

Osa kuvista (c) Jutta Kilponen

Lauantaina matkasimme Retun kanssa kohti Kemiä. Tämä taisi olla viimeinen reissu Pohjois-Suomeen tänä vuonna ja onhan niitä tehtykin. Tämän reissun tarkoituksena oli käyttää Retua Pellon pentunäyttelyssä sunnuntaina ja vietimme näin ollen yön Kemissä. Retu pääsi "viihdyttämään" omalla tavallaan Mayaa ja Frodoa ja virtaahan pennelissä riitti.

Lauantaina koirat saivat juoksennella soramontulla, Retua tuo reissu ei paljoa väsyttänyt, mikä ei todellakaan ollut mikään yllätys. Retu on niin pönttö ettei se ilmeisesti tajua, että välillä voi myös levätä. Mayaa oli kiva kiusata, kun se sanoi jotain takaisin. Maya raukka yritti pitää penneliä aisoissa, mutta pönttö-Retu otti sen tietenkin leikkinä. Kai se joskus kasvaa henkisestikin, kasvaahan?

Sunnuntaina matkasimme pari tuntia Kemistä ylöspäin, kohti Pellon pentunäyttelyä. Paikka oli todella pieni ja paljastui vähän niinkuin puskista, mutta ilmapiiri oli mitä mukavin niinkuin pentunäyttelyissä yleensäkin. Jutta tuli mukaamme ja hoiti valokuvaamisen, luonnollisesti!

Paikalle oli Retulaisen lisäksi ilmoitettu toinenkin pembroke, joka kilpaili narttujen baby-luokassa. Tuomarina toimi Jari Laakso, jolla olen Sakkea käyttänyt aikaisemmin junioriluokassa. Tuomarista jäi jo silloin rento ja hyvä kuva, joten innolla ilmoitin Retun hänelle arvosteltavaksi. Retu esiintyi taas omalla tavallaan pomppimalla ja sähläämällä. Välillä se yritti päästä leikkimään kehän laidalla olevan tyttö pembroken kanssa. KPn Retu sai kuitenkin, "ehdottomasti KP" niinkuin tuomari asian ilmaisi.

Narttupentu sai myös kunniapalkinnon ja seurasi rotunsa parhaan pennun valinta. Retu ravasi ensimmäisen kierroksen hyvin, mutta hoksasi sitten, että takana tulee tuo ihana nainen! Toinen kierros mentiinkin täysin perunasäkkeilemällä, kun Retu yritti repiä taaksepäin tytön luokse... ROP-ruusuke ojennettiin kuitenkin meille, mitä en todellakaan osannut odottaa. Tavoitteena oli vain saada edes se KP, koska Retu ei tällä hetkellä ole missään parhaimmassa kehitysvaiheessa. RYP-kehässä ei sijoitusta tullut, mutta ravaaminen sujui jo varsin mallikkaasti.

Loppuillan vietimme Jutalla Kemissä, valokuvaten sekä pizzan merkeissä. Malttoi Retu jopa vähän nukkuakin, ihme! Kotona Kuopiossa oltiin vasta puoli kahdelta yöllä. Maya ja Frodo saavat olla suojassa riiviö-blondilta ainakin ensivuoteen.

Eka ja vika kerta avoimessa

En ihan odottanut saavani Saketista valiota tänä vuonna. Porvoon luettelon nähtyäni pidin varasertiä mahdollisena, mutta kuinkas kävikään.

Matka Porvoon kaikkien rotujen näyttelyyn alkoi lauantai-sunnuntai välisenä yönä, kello neljä. Pääsimme kimppakyydillä yhdessä Kuopion corgikasvattaja (Kennel Sacaron) kanssa, joten pitkähkö matka meni yhdessä vilauksessa väsymyksestä huolimatta. Autossa oli Saken lisäksi kaksi upeaa tuonticorgia, juniori narttu sekä veteraani uros.

Kehämme alkoi kello yksitoista ja saavuimme paikalle hyvissä ajoin. Odotuksista poiketen sää oli varsin aurinkoinen. Kuopiossa on viimeaikoina vain satanut ja ollut kylmä, mutta Porvoossa piti heittää takkia pois päältä ja huolehtia koirien vedensaannista. Tuomari oli suomalainen, entinen Kuopiolainen, Tuula-Maija Tammelin, joka asuu nykyään Tanskassa. Hän on myös kasvattanut welsh corgi pembrokeja, joten odotuksia Saken tuloksen suhteen ei juurikaan ollut.

Junioriuroksia oli kolme ja luokka oli mielestäni varsin tasokas. Sakke meni ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan ja oli ainut luokassaan. Jostain syystä Sakke väisteli pöydällä ja minun kädessäni oleva herkku oli paljon kiinnostavampi kuin tuomari. Liekö syy sitten aikaisen herätyksen tai lämpimän sään. Tuomari oli oikein mukava ja Sakke tuoksui kuulemma hyvältä, kiitos vaan Isle Of Dogs shampoo. Myönnettäköön, etten voinut vastustaa kiusausta ja sanoa "pakko oli pestä, kun KUOPIOSSA on satanut niin paljon"... Sakke sai erinomaisen ja SAn sekä voitti luonnollisesti luokkansa.

Kuva (c) Anne Waldén

Paras Uros -luokassa meitä oli ruhtinaalliset seitsemän. Luokka oli tasokas ja siinä oli monta tunnettua nimeä. Kehässä oli harjoitteleva tuomari, joten seisottaa sai vaikka kuinka kauan. Jatkoon otettiin ensin kaksi parasta veteraania, paras valio... ja avoimen luokan uros! Ei voinut olla totta? Veteraani ohjattiin neljänneksi ja pienen seisotuksen jälkeen Sakke oli PU3! Sijoituksesta niin viis, koska jatkoon pääsemisen seurauksena Saken valioituminen oli sillä selvää. Sakke valioitui tuplavalioksi Porvoossa kahdeksannella sertillä, tullen Suomen sekä myöskin Ruotsin muotovalioksi, hurjaa. Kimppakyytiläisellämme ei myöskään mennyt huonosti, sillä hänen veteraani uroksensa oli PU4 sekä junnunarttunsa PN4 kera varasertin.

Saketti saa jäädä jälleen pienelle näyttelylomalle, se tuli ilmoitettua vielä Turun sekä Seinäjoen KV näyttelyihin, joten ne käydään vielä. Sitten Saken näyttelyt saavan olla siinä tämän vuoden osalta, ainakin Suomessa... nii'in. Olen liian helposti suostuteltavissa pitkille reissuille.

Kuvapäivitys

Ruotsin reissun jälkeen ollaan vietetty aikaa melko rennoissa tunnelmissa. Ei näyttelyitä sekä työharjoitteluni loppui viime perjantaina. Aikaa on vietetty kotona raporttia kirjoitellen ja ensiviikolla palataan taas koululle.

Viime viikonloppuna vietimme jälleen aikaa Luikonlahdella mökkeillen. Oli outoa, kun nyt ei tarvinnutkaan herätä aikaisin näyttelyiden takia. Omistajat söivät ja tietenkin joivat hyvin, koirat pääsivät mustikkaan lauantaiaamusta. Koirien karkaamisesta ei ainakaan ollut huolta, kun ympärillä oli niin paljon syömistä. Retu veteli välillä varvutkin mustikoiden lisäksi. Mukana corgeja edustamassa olivat omiemme lisäksi myös Vili ja Topi-pemut.

Perjantaina ja lauantaina aamusta oli ollut hieman viileämpi keli, mutta pääsimme illalla nauttimaan myös auringosta, samoin kuin sunnuntainakin. Koirat tyytyivät juoksentelemaan pihalla, eikä uiminen juurikaan tällä kertaa kiinnostanut. Mitä nyt isommat taisivat käydä rannassa kahlaamassa. Uiville ihmisille toki muistettiin haukkua laiturilta.

Yöt sujuivat rauhallisemmin, kun Sakke ja Retu viettivät ne omissa bokseissaan. Retu ei aamulla aloittanut riehumista Topin kanssa, joka villitsee vanhempia koiria haukkumaan. Sakella on aamulla tapana huudella alakerrassa peräämme, jos ei saa meihin näköyhteyttä. Nyt se nukkui rauhallisesti pitkään. Toisaalta se voi johtua siitäkin, että nukkumaan mentii vasta neljän aikoihin yöllä.

Sunnuntaina Saketti täytti 2 vuotta! Illalla kotona se sai Retun kanssa maistaa maksalaatikkoa, joka hävisikin alta aikayksikön. Mihin tuo aika on mennyt, vastahan me Sakkea haettiin Tampereelta.

Ainiin, viime viikolla postista saapui viimein tilaamani koirapuhallin! Kätevä ja nopea kapistus, verrattuna fööniimme, jolla aikaisemmin olen koiria kuivaillut. Sitä olikin aivan pakko päästä kokeilemaan. Sakkea on Kemissä puhallettu aikaisemminkin ja se otti puhalluksen vastaan kuin vanha tekijä, Retulla oli vaikeampaa. Retu vihaa jo itse fööniäkin ja se oli pienellä kerällä pöydällä koko puhalluksen ajan. Ensin se haukkui, sitten murisi ja lopussa vinkui, kun tajusi ettei "mitään ollut tehtävissä". Mutta eiköhän se totu siihen ajan kanssa.

Ruåtsissa

Kuvat (c) Jutta Kilponen

Kesän näyttelyt on nyt saatu päätökseen ja Sakke pääsee ansaitsemalleen näyttelylomalle vähäksi aikaa. Ensi sunnuntaina se täyttää jo kaksi vuotta, mihin se aika oikein on mennyt? Retulla koitokset ovat vasta alkaneet ja se pyörähtikin viikonloppuna oikeassa kehässä ensimmäistä kertaa - pentuluokassa tosin.

Täällä Kuopiossa oli viikonloppuna kolme päivää kestävä Sawo Show ja olin ilmoittanut Saken vain perjantaille. Retu pääsi mukaan taas turistiksi. Kaiken kaikkiaan kehään oli ilmoitettu parisenkymmentä pembrokea ja nuorten luokassa Saken lisäksi oli kaksi muuta Kuopiolaista urosta, Vili sekä Rolf. Sakke vei luokkavoiton SAn kera, Rolf tuli toiseksi ja Vili kolmanneksi. Paras uros -luokassa Sakke sijoittui neljänneksi ja sai pitkästä aikaa vara-sertin, vaihtelua välillä siis! Odotuksia meillä ei juurikaan ollut, joten tulokseen oltiin tyytyväisiä.

Perjantaina matka jatkui jälleen Kemin suuntaan Jutalle, kiitos taas vaan majoituksesta ja hyvästä seurasta! Matka oli täynnä sadekuuroja, mutta tuntui nyt paljon lyhyemmältä matkalta. Ehkä kun tietä on ajellut tarpeeksi tässä kesän mittaan, se ei tunnu enää oikeastaan miltään. Sakke ja Retu saivat ensin juoksennella kentällä pitkän matkan jälkeen Frodon ja Mayan kanssa. Lauma tuli taas yllättävän hyvin toimeen keskenään.


Lopuksi ulkoilutimme Sakkea ja Mayaa keskenään meren rannalla ja Sakke pääsi uimaan ensimmäistä kertaa meressä! Se meni veteen paljon innokkaammin kuin täällä kotona, mutta ranta olikin paljon isompi ja parempi, lisäksi veteen heitettiin lelua eikä kepakoita.

Saken ja Mayan yhdennäköisyys tuli myös hyvin selväksi, vai erotatko seuraavista kuvista kumpi on kumpi?

Lopuksi Frodo pääsi juoksuttamaan riiviö-Retua ennen nukkumaanmenoa. Voi vain ihmetellä, miten Frodolla on niin pitkä pinna pennun kanssa. Se ei välittänyt yhtään, vaikka Retu näykki ja räksytti, minkä ehti.

Jutan suunnistaessa agikentälle, me jatkomme lauantaiaamuna matkaa kohti Ruotsin rajaa. Edessä oli siis kesän näyttelyiden kohokohta, Överkalixin kaikkien rotujen näyttely. En ollut koskaan ajanut rajan yli enkä käynyt ulkomailla itsekseni, joten jo ajomatka oli elämys itsessään. Maisema vaihtui äkkiä Ruotsalaiseksi maalaismaisemaksi ja tienviitat olivat Ruotsiksi, muutama poro bongattiin myös vastaantulevien kaistalta. Ilman GPSää olisimme olleet varmasti hukassa, näyttelypaikka paljastui äkkiä metsikön takaa.

Näyttelyalue ei ollut iso, mutta vilinää siellä riitti siitä huolimatta. Kehä löytyi helposti ja selvisin rokotustarkastuksesta. Retu oli ilmoitettuna pentuluokkaan, sillä Ruotsissa ikäraja on eri kuin täällä Suomessa. Sakke meni viimeistä kertaa nuorten luokkaan. Meidän lisäksi näyttelyyn oli ilmoitettu vain yks pembroke uros, joka oli Saken kanssa samassa luokassa. Se oli myös Suomesta!

Tuomarina toimi suomalainen Tuula Pratt ja valmistauduin jo täydelliseen shown, kun valmistelin Retulaista ensimmäistä näyttelyään varten. Siihen ei saanut mitään kontaktia ja se sähelsi minkä kerkesi. Kehä alkoi ja meidät laitettiin ravaamaan kehä ensin ympäri, mikä meni oikeastaan täysin pomppimisesi, pöydällä Retu kuitenkin seisoi täydellisesti korvat pystyssä ja antoi tuomarin tutkia itseään, ihme. Retu laitettiin ravaamaan vielä uudelleen ja se meni vähän paremmin. Seisotuksessa Retu seisoi hievahtamatta paikoillaan, välillä kuitenkin syöksähdellen ohi lentelevien pölypallojen perään. Tuomari kuitenkin ilmoitti antavansa KPn ja Retu oli siis tänään ROP-pentu.

Sakke oli vuorossa seuraavana, joten juoksin kehän laidalle vaihtamaan koiraa. Sakke esiintyi taas niin mallikkaasti kuin osasi ja sai erinomaisen niinkuin toinenkin uros luokassamme. Kilpailuluokkassa tuomari ravautti meidät kerran ympäri ja osoitti Saken ykköseksi, molemmille koirille tuli kuitenkin SA. Homma oli samantien selvä, koska muita pemuja ei ollut, eli Sakke oli ROP kera Ruotsin sertin, huippua!

Pemut arvosteltiin aamulla, joten tästä alkoi pitkä monen tunnin odottelu. Päivällä olivat ryhmäkehät, joihin halusin jäädä. Pennuille oli oma Best In Show -kehä. En edes muista, millä sain ajan kulumaan, se kului varmasti siinä, kun sain juoda jatkuvasti vettä ja huolehtia koirien vedensaannista. Asteita oli varmasti reippaasti yli parikymmentä ja varjoa ei kentällä ollut missään. Koirat läähättivät kevythäkissään ja vaikuttivat unisilta.

Kävin toimistolla varmistamassa etteivät Retun ja Saken kehät mene päällekäin. Tiesin kyllä, että vaihdossa tulee taas kiire, joten vein häkin ja koirat mahdollisimman lähelle isoa kehää. Aurinko porotti edelleen kuumana, mutta vihdoin kaijuttimista kuului englanniksi, että pentujen esiarvostelu alkaisi kehässä viisi. Retu jaksoi nyt keskittyä paljon paremmin, liekö johtuen pienestä väsymyksestä. Retun tuomaria en muista, mutta nainen puhui ruotsia. Esiarvostelun jälkeen menimme jonona ison kehän laidalle odottelemaan kehään pääsyä. Kiersimme kehän ensin kokonaan ja jono jäi seisomaan kehän laidalle. Tuomari katseli kauempaa koiria, mutta teki valinnan oikeastaan erittäin nopeasti kätellen tippuvat pois kehästä. Katselin ympärilleni ja tajusin, ettei meidän lisäksi kehässä ollut kuin kolme koiraa!! BIS-kehässähän sijoitetaan neljä koiraa, joten sijoitus oli siis varmaa. Retu oli kilpakumppaneitaan nuorempi, mutta esiintyi muihin verrattuna ihan samalla taidolla. Pian kaijuttimista kuului ruotsiksi Retun sijoittuneen neljänneksi, tuomari tuli vielä sanomaan, että pentu on erittäin lupaava. Seisottiin hetken valokuvattavana, kun toisesta kaijuttimesta kuului ryhmän yksi esiarvostelun alkavan kehässä kuusi, kiva...

 Retu BIS4 pentu

Retun kanssa juoksimme kehästä palkinnot toisessa kourassa ja tuuppasin Retun kevythäkkiin ja otin samalla Saken ulos. Ympäriltämme kuului "oh my gad.. other dog??" Taisin huudahtaa jotain "Yes and we are late" ja samalla lähdin juoksemaan Saken kanssa esiarvosteluun. Kehään tullessamme koirat oli jo järjestelty, mutta tuomaria ei näkynyt. Luulin, että esiarvostelu oli jo mennyt, joten sijoittumisesta isossa kehässä ei olisi toivoakaan. Tuomari kuitenkin saapui juuri kehäsihteerin kanssa paikalle, huh.. meni siis erittäin tiukille.

Sakke jaksoi seistä, mutta ravaamisessa se ravasi hihnan mitalla edessäni ja ravi meni välillä laukaksi. Se oli selvästi väsynyt. Kun belgialainen tuomari pöydällä ollessamme yritti katsoa Saken purentaa, Sakke alkoi haukotella, johon tuomari totesi, että purenta näytti olevan ihan kunnossa, heh. Sakke myös räksytti seisotuksen aikana minulle koko ajan, kun nakkia ei tippunut tarpeeksi paljon, se oli ilmeisesti tuomarista jotenkin hauskaa, koska hän naureskeli Sakelle kauempaa.

Pian pääsimme jonossa jälleen samaiseen isoon kehään, jossa Retun kanssa olimme olleet hetki sitten. Tämä tuomari oli myös erittäin nopea päätöksissään ja tuli oikeastaan heti luoksemme ja otti Saken jatkoon ensimmäisenä. Mukaan liittyi pian myös kolme muuta koiraa, joiden rotuja en muista. Kaijuttimesta kuului taas, että welsh corgi pembroke oli sijoittunut neljänneksi, joten menimme samalle palkintomatolle valokuvattavaksi kuin Retun kanssa, hurjaa!

Sakke RYP-4

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, jäimme vielä Kemiin yöksi. Se oli hyvä idea, sillä en varmaan olisi jaksanut ajaa samana päivänä takaisin kotiin asti ja pääsimmehän aamusta näkemään Mayan ja Frodon agikisoissakin! Meno oli molemmilla hurjaa, mutta varsinkin Frodo yllätti hurjalla vauhdillaan ja innostuksellaan. Mayalle irtosi yksi LUVA ja Frodon ensimmäinen agiserti ei ollut kaukana. Viikonloppu saapui nopeasti päätökseen ja matka kotiin alkoi. Yksi reissu pohjoiseen päästään silti tekemään vielä tämän vuoden puolella sillä Retu pyörähtää Pellon pentunäyttelyssä. Nyt kuitenkin se (odotettu) näyttelytauko!

Reissuja pohjoiseen, Roppi ja näyttelypaussi

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt tovi. Illalla ei juurikaan ole aikaa kirjoitella pitkien työpäivieni takia. Madotukset Ruotsin näyttelyä varten ovat nyt kunnossa molemmilla pötkylöillä. Homma hoidettiin Jynkän eläinlääkärillä kahdesti. Puijolle ei saatu aikaa, joten siksi käytiin KEKllä, tällä kertaa. Onhan sekin todettu hyväksi paikaksi.

Viikko sitten pyörähdettiin Oulun kansainvälisessä näyttelyssä tuloksella ERI1. Tuomari oli odotuksien mukaisesti hieman tuulella käyvä, joten luokkavoittoon sai olla tyytyväinen vaikkei SAta tällä kertaa tippunutkaan. Valitettavasti osa nartuista jäi katsomatta, kun piti jo juosta sateelta karkuun autoon ja startata kotiin. Retu oli mielissään paluustamme, kun joutui ensimmäistä kertaa olemaan niin pitkään yksin kotona!

Viikko vierähti siivillä. Keskiviikkona oli Retun pentutoko ja se alkaa ymmärtämään perusasennon sekä maahanmenon ilman, että kättä täytyy pitää maata vasten. Jospa siitä tulee vielä yhtä oppivainen kuin Sakestakin. Retu sählää hieman enemmän ja eikä millään meinaa aina rauhoittua, joten omistajilla ei ihan aina meinaa pinna riittää sen koulutukseen. Hiljaa hyvä tulee varmaan tässäkin asiassa. Olen myös huomannut, kuinka se on rauhallisempi silloin, kun Sakke ei ole lähistöllä. Ilmeisesti se kokee tarvetta olla pentu, kun aikuinen koira on vieressä?

Perjantaina pääsin töistä vasta puoli seitsemältä, ajoin kotiin hakemaan koirat ja matka jatkui samantien Kemin suuntaan. Määränpäänä toimi Jutan kämppä koirineen sekä vastassa oli myös cardi-neiti kera omistajan. Cardilla olivat juoksut alkamassa ja Sakke sekä Jutan Frodo huomasivat sen... Pojat osasivat kuitenkin olla hienosti keskenään ilman suurempia rähinöitä. Sakke tajusi, ettei Frodon reviirillä passaa alkaa kukkoilemaan. Tunnelma kuumeni vain silloin, kun Retulla nousivat kierrokset ja se sinkoili joka suuntaan ja "ärsytti" toisia koiria. Joten kun riiviö oli häkissään, muut rauhoittuivat.

Aamulla oli vuorossa Saken ja Mayan peseminen, koska vuorossa oli Kemin kansainvälinen näyttely pienen ajomatkan päässä. Sakke väistää kotona imuria, joten odotin mielenkiinnolla, miten se suhtautuisi samanlaista ääntä pitävään puhaltimeen. Kotona olen koiria kuivannut vain tavallisella föönillä. Sakke kuitenkin seurasi reippaana, kun Mayaa puhallettiin pöydällä. Välillä se kävi haistelemassa puhallinta. Kun Saken vuoro tuli, se oli selvästi ensin ihmeissään, mitä tapahtuu, mutta oli koko ajan pöydällä eikä yrittänyt hypätä alas. Loppua kohden se rentoutui ja katseli ohikulkevia ihmisiä. Puhaltaminen tapahtui siis parvekkeella, mikä oli hyvä idea, kun ottaa huomioon Sakesta irronneen karvan määrän... Kyllä tuollainen puhallin on itselleenkin saatava, on paljon nopeampi ja kätevämpi kuin pieni hiustenkuivaaja. Sakke on näköjään helppo sillä puhaltaa, Retusta en osaa sanoa, nimittäin se vihaa jo itse fööniäkin.

 

Ilma oli mitä hienoin, eikä satanut ollenkaan, vaikka niin oli luvattukin. Tuomarista ei oikein ollut minkäänlaista käsitystä. Sakke sai erinomaisen, mutta tuli luokkansa toiseksi pitkästä aikaa. SA jäi saamatta vain, koska tuomari olisi toivonut aavistukset suoremmat eturaajat. Muuten arvostelussa oli vain pelkkää plussaa. Erinomaiseen sai kuitenkin olla tyytyväinen, kun huomasimme, että tuomari saattoi sakottaa jostain pikkuasiasta kokonaisen laatuarvosanankin. Muun muassa kippurasta hännästä tuli samantien EH. PU1 ja PN1 sijoitukset menivät molemmat valioille.

Jutta oli tehnyt Baileys-kakkua, joka meni kaupaksi nopeasti. Tarjoilla oli myös paljon muutakin ja seura oli mitä mukavinta. Saimme olla Anun teltassa, joten vaikka sade olisikin yllättänyt, ei se ainakaan meidän seuruetta olisi haitannut! Helka-cardi sai ensimmäisen sertinsä, joten ainakin yksi porukastamme sai kotiinviemisiä.

Päivämme ei loppunut näyttelyyn vaan illaksikin oli suunniteltu pientä menoa. Matkamme jatkui kohti Pattijokea Big-Wood's kenneliin. Näin ensimmäistä kertaa cardipentuja, joista yksi on menossa Helka-cardin omistajalle. Sakke, Retu, Maya, Frodo ja Helka saivat juosta agilitykentällä ja purkaa viimeiset energiansa ennen nukkumaanmenoa. Kun Retu löysi kumilelun ja muut lähtivät perään, Sakke ja Frodo menivät samalla myös "vahingossa" joitain agiesteitä. Sakke lähinnä aitoja ja Frodo putkia.

Muiden jäädessä aamulla nukkumaan, minun ja Saken sekä Retun matka jatkui kohti Paltamon ryhmänäyttelyä. Näyttely oli sopivasti kotimatkan varrella. Paikalla oli oikeastaan samoja koiria kuin eilen Kemissäkin. Meille meinasi tulla ensin vähän kiire ja jouduin yksin raahaamaan häkin, laukut ja kaksi vetävää koiraa näyttelypaikalle yhdellä kertaa. Lisäksi ovella olevat järjestäjät keksivät alkaa tarkastaa koirien mikrosiruja. En meinannut löytää, missä kehät olivat ja olin odottanut, että koska on kesä niin ne löytyvät jostain ulkoa. Edessämme kuitenkin oli odotuksista poiketen pimeä ja viileä halli. 

Juostuani hallin läpi, löysin viimein kehämme ja cardien nartut olivat arvosteluvuorossa. Huh, tiukille siis meni! Onneksi tuomarin arvostelutahti ei ollut liian nopeaa ja ehdin purkaa tavarat ja valmistella Sakkea kehää varten. Sakke ei yleensä jaksa kaksipäiväisiä näyttelyitä vaan toisena päivänä istuu ja haukkuu minulle kehässä. Ilmeisesti viileä halli kuitenkin piristi sitä ja se oli iskussaan. Pemujen alettua uroksille tuppui erinomaista, SA oli tiukemmassa. Saken väsymys näkyi pöydällä eikä sitä olisi kiinnostanut ottaa kontaktia enää tuomariin. Onneksi Sakke on innostettavissa kehumalla vain reippaasti. Ravaaminen meni paremmin kuin eilen ja Sakke jaksoi seistä koko arvostelun sanelun ajan. Vaikka olin tuomaria lähellä, en kuullut, mitä arvosteluun tuli. Kuulin ainoastaan "hiema... ja aavistuksen..". Siinä vaiheessa toivo SAsta hiipui, mutta erinomainen kuitenkin napsahti niin myös toiselle urokselle, joka oli kanssamme samassa luokassa.

Kilpailuluokassa Sakke kuitenkin ohjattiin ensimmäiseksi ja molemmille uroksille tuli SA! PU-kehässä oli meidän lisäksemme yksi junnu, yksi nuori, yksi avoimesta luokasta sekä yksi valio. Valio oli mielestäni hieno ja turkissaan, joten odotin sen voittavan leikiten nuoremmat kisaajansa. Tuomari laittoi meidät ravaamaan kehän ympäri ja sitten meni avoimen ja valion luokse ja liikutti molemmat vielä edestakaisin. Luulin, ettei tuomari osannut näiden kahden välillä päättää kumpi tulee ykköseksi. Sitten tuomari tuli luoksemme ja teki jotain ääniä. Ajattelin, että hän halusi nähdä Saken ilmeen uudelleen, kun pöydällä kontaktin ottaminen ei Sakkea kiinnostanut. Yritin herkun avulla saada Saken katsomaan oikeaan suuntaan, mutta sitten tuomari tuli tökkäämään minua ja osoitti meidät ykköseksi. Okei. Ilmeisesti tuomari oli siis äännellyt minulle eikä koiralle...

Muita muutoksia tuomari ei sitten tehnytkään, joten Sakke oli PU1 ja sai seitsemännen sertinsä. Täytyy kuitenkin sanoa, että onneksi ei viety sertiä koiralta, joka olisi valioitunut sillä yhdellä. Nartuille tippui myös EHta. Parhaaksi nartuksi valittiin Anun Sally-junnu, joka on tyypiltään samanlainen kuin Sakkekin. Tällä kertaa kuitenkin koirien päät ratkaisivat ja Sakke oli ROP ja Sally VSP. Kuvan näistä kahdesta koirasta lisään tänne, kun sen joskus saan.

Ensiviikolla ei ole näyttelyitä ollenkaan ja voin sanoa, että ihan hyvä niin. Tuntuu lomalta, vaikka kyse on vain yhdestä viikonlopusta. Elokuussa koittaa Ruotsin reissu ja sitten Sakke saa jäädä ansaitulle parin kuukauden näyttelylomalle. Sitä me tarvitaan!

Laukaan näyttely

 

Ensin muutama kuva juhannukselta. Lauantaina lähdettiin maalle Polvijärvelle, missä koirat saivat temuta koko päivän. Välillä vartioitiin grilliä, varasteltiin pihvit vieraiden käsistä ja saatiin hepuleita. Sakke päätti reippaana poikana heittää turkkinsa juhannusfiiliksissä. Karvaa siitä lentelee vieläkin eikä ainakaan vielä loppua näy, vaikkei sillä pohjavillaa hirmuisesti enää ole ollenkaan.

Retu sitä vaistoin vasta kasvattelee turkkiaan ja sille näyttääkin tulevan melkoinen karvapeite. Kiinnostavaa nähdä, miltä se näyttää muutaman kuukauden päästä ja varsinkin pentukarvan tiputtua. Karvan alta se on pieni luikero, joka on hivenen takakorkea tällä hetkellä.

Molemmat koirat olivat lievästi sanottuna kuolleita juhannuksen jälkeen ja ainoat lattioiden laatottajat aamulla olivatkin koirat. Retun purjo oli selvästi pelkkää ruohoa, jota se ilmeisesti oli syönyt liikaa ulkona. Retu nyt tuppaa syömään vielä kaiken, mitä sen eteen vain tuleekin. Sitä sai olla vähän väliä häätämässä ulkohuusin takaa pois, onneksi se "nami-alue" oli suljettu, eikä se päässyt syömään mitään, vaikka ilmeisesti houkutus oli suuri..

Juhannuksen jälkeinen viikko kului vauhdilla ja taas saapui näyttelyviikonloppu. Isäni on muuttanut Jyväskylän Seppälään, joten ajoin perjantaina illalla suoraan töistä sinne. Molemmat koirat pääsivät mukaan ja Sakke oli kaljuakin kaljumpi. Näyttely oli aamulla Laukaassa, joten ajomatka ei tulisi olemaan pitkä. Kehätkin alkoivat vasta kahdentoista jälkeen, mikä tuntui luksukselta aikaisempien aamuherätysten jälkeen. Pesin Saken vasta edellisenä iltana ja karvaa lenteli suuntaan kuin suuntaan. Isäni olohuoneen matto muuttui hetkessä karvamatoksia alle vuorokaudessa. Meillä oli myös Laukaassa tapahtunut tuomarinvaihdos, kun brittiläinen mies vaihtui suomalaiseksi Hans Lehtiseksi, joka ei todellakaan ole mikään ERImaatti.

Tuomarinvaihdosta johtuen alkuperäisestä 23 ilmoitetusta koirasta iso osa oli pois. Kehän laidalla oli paljon tuttuja ja Sakke sai kannustusjoukoikseen myös isäni sekä mummoni, jotka saapuivat seuraamaan näyttelyn kulkua. Kehät alkoivat junnuilla, joita oli neljä. Mukana myös tuttumme, Vili-pembroke. Junnuissa jaettiin tasan yksi erinomainen ja lopuille tippui sinistä. Erinomaiselle tuli siis myös luokkavoitto SAn kera. Sakke oli luokassaan ainut ja näytti varmasti karvattomalta verrattuna runsasturkkisiin junioreihin. Sakke esiintyi hirmu mallikkaasti ja tuomarisetä vaikutti erittäin mukavalta. Sakke saikin erinomaisen, voitti luokkansa ja sai sertin arvoisen. Tässä vaiheessa ainakin varaserti oli siis varmaa. Avoimia uroksia ei muistaakseni ollut yhtään, Saken valioisä sai SAn ja samoin veretaaniuros.

Paras uros kehässä meitä oli neljä: juniori, Sakke, Saken isä, sekä vereraani. Saken isä, Rex ohjattiin heti ensimmäiseksi ja Sakke oikeastaan heti perään toiseksi! Juniori ei jaksanut enää seistä ja tuomari odotti kärsivällisesti melko kauankin, josko junnu saataisiin vielä seisomaan. Tuomari olisi selvästi halunnut laittaa junnun kolmanneksi, mutta koska se enää maasta noussut, veteraani viitottiin sen ohi. Saken isä oli siis tänään paras uros ja Sakke toinen kuudennen sertinsä kera, hurjaa!