Tampereen pikkunakit

Nessi kyläilemässä Kuopiossa

Juhannuspäivitys saa odottaa huomiseen, kuvia tuli otettua nimittäin niin paljon, että niiden raakkaamiseen menee oma aikansa. 

Nessi aka Lappunaaman Kukkaisrock kävi keväällä kylässä Saketin luona. Nessi oli luonteeltaan hyvin paljon Retun kaltainen - ihmekkös tuo, kun niillä on sama iskä! Nessi oli siis täällä treffeillä ja treffit tuottivatkin toivotun tuloksen! Pennut syntyivät 11.6. ilman lääkärin apua Tampereelle, kennel Lappunaamaan. Onnittelut kasvattajalle Sinikalle.

Viidestä pennusta kaksi poikaa on siirtynyt sateenkaarisillalle, mutta 1 uros ja 2 narttua voivat erittäin hyvin! Loppuviikosta olisikin tarkoitus käydä näitä penskoja tervehtimässä. Tässä vielä muutama kuva pikkunakeista, kuvat ovat kaikki Riinan ja Sofian käsialaa. Iso kiitos kuvaajille!

 

Poika 1

Tyttö 1

Tyttö 2

Kohti pohjoista, Norjan näyttely

Lauantaina pakkasimme auton ja lähdimme kohti Norjaa. Norjassa järjestettiin kansainvälinen koiranäyttely, johon olin ilmoittanut Saken. Mukaan lähti Kati ja hänen koko koiraklaaninsa, joista kehään oli ilmoitettu Masa-brassi. Koukkasimme lauantai-iltana Tupoksen kautta ja otimme kyytiin Lotta pembroken. Lotan olisi tarkoitus esiintyä kanssani valioluokassa - kiitos Mirkalle, joka uskalsi "muorin" mukaan luovuttaa.

Autossa ajoa Tromssoon kertyi noin 13 tuntia. Emme tulleen ajatelleeksi, että Tornion ABC on tosiaan viimeinen 24/7 - huoltoasema matkan varrella. Vaikka ruokaa ei mistään saanut niin onneksi kylmäasemia vastaan muutamia tuli. Kilpisjärvellä olimme noin puolenyön aikaan, vaikka siltä se ei tosiaankaan vaikuttanut. Tuolla pohjoisessa, kun ei tähän aikaan vuodesta juurikaan aurinko laske. Maisemat olivat huikea. Yllätykseksemme jouduimme myös pysähtymään ensimmäistä kertaa tulliin! Norjalainen tullimies kyseli matkamme tarkoitusta ja sitä, onko koirilla kaikilla paperit kunnossa. Samalla toinen mies kiersi autoamme ympäri. Pääsimme tullista läpi pian ja matka jatkui.

Pitkältä tuntuvan ajomatkan jälkeen saavuimme viimein Tromssoon, noin kello 2:30 Norjan aikaa. Nukuimme autossa, mikä oli ainakin omalla kohdallani hankalaa, koska en pysty nukkumaan istuvassa asennossa kovinkaan pitkään. Lisäksi ratti edessäni haittasi hyvän asennon ottamista. Aamulla herättyämme parkkipaikka olikin jo täynnä autoja.

Kehään pembrokeja oli ilmoitettu 10, kuusi urosta ja neljä narttua. Sakke esiintyi valioissa ja tuli toiseksi ja sai SAn. Valiossa uroksia oli kolme, ensimmäiseksi tullut oli jo norjan valio, sillä siitä oli ollut kyseisen uroksen omistajan kanssa puhetta aikaisemmin ennen kehää. Sertifikaatista oli siis vielä toivoa. Paras uros-kehässä meitä oli 3 valiota ja 1 juniori-uros. Lopullinen järjestys oli valio, valio, juniori, valio - eli Saken tulos oli PU2 SERT VACA sekä myöskin Norjan valio!

Bikineissä esiintyvä Lotta esiintyi tapansa mukaan reippaasti. Lotta hävisi vain yhdelle Norjan valiolle, joten Lottakin siis nappasi sertin reissulta mukaan, tullen tietenkin myös Norjan valioksi, onnittelut Mirkalle!

NO MVA Sakke

NO MVA Lotta

Kehän jälkeen hyppäsimme heti autoon ja suuntasimme kotimatkalle. Mäkäräisiä riitti ja Katin brassit olivat aivan täynnä punaisia pilkkuja. Lotta jätettiin Mirkalle Tupoksen ABClle ja minä söin reissun ensimmäisen kunnollisen ruuan. Kotona olimme joskus 3 aikaan aamuyöstä. Nyt sitten kuukausi taukoa näistä kinkereistä. Sakelle pitää suunnitella uusia maita, mistä se voisi puuttuvat CACIBt kerätä. Kiirettähän meillä sen suhteen ei ole, onhan noita titteleitä tänä vuonna tullut ihan tarpeeksi.

Sitten muihin asioihin. Viikko sitten pyörähdin jälleen Iisalmelle katsomaan Lipen ja Saken jälkikasvua. Hirmuisesti ne olivatkin kasvaneet. Napattiin myös muutamia seisotuskuvia kakaroista. Kuvat ovat kaikki Hannelen käsialaa, seisotusavustajana meillä toimi Sari. Aika menee aivan liian nopeasti, vastahan Hannele ilmoitti "vappu-pentujen" syntymästä!

 

Poika 1 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

 Poika 2 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

 Poika 3 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

 Tyttö 1 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

  Tyttö 2 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

  Tyttö 3 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

 Tyttö 4 (c) Hannele Leppänen, kennel Kanervakankaan

 

Virossa ja vähän muuallakin

Taas on päässyt käymään niin, että edellisestä päivityksestä on kulunut ihan suhteettoman pitkä aika. Viikonloppuna kävimme Retun kanssa yrittämässä viimeistä junnu-sertiä Virossa tuloksella JUN ERI2 SA PU3. Eli harmittavan pienestä se jäi kuitenkin kiinni. Yritämme ensikuussa vielä kerran ja jos junnu-sertiä ei ole tullakseen niin sitten ei tule.

Työvuoroni ovat taas estäneet näyttelyihin ilmoittamisen. Eli se ei tarkoita, että kiinnostunut olisi hiipunut, kun meitä kehissä ei enää juuri näy. ;) Minun on sovittavat vapaat viikonloput ajoissa ja olen pyhittänyt ne ulkomaanreissuille toistaiseksi. Ensi viikolla aletaan taas valmistautua Saken näyttelyviikonloppuun - kehä on tietenkin ihan muualla kuin täällä Suomessa.

Töiden lisäksi olen matkustanut muutaman kerran Iisalmeen katsomaan Saken ja Lipen (Kanervakankaan Hot Lips) pentuja. Koska kenneli on lähellä, sinne ajaa ihan hujauksessa. Samalla pääsee nauttimaan maalaismaisemista, kyllähän tuo kaupungin voittaa ihan sata nolla näin kesäisin.

Tytöt 4 viikkoa, kennel Kanervakankaan

Tytöt 4 viikkoa, kennel Kanervakankaan

Pojat 4 viikkoa, kennel Kanervakankaan

Poika 4 viikkoa, kennel Kanervakankaan
 

Matka Roskildeen

Kuva (c) Katia Närvä

Kuva (c) Katia Närvä

Vuoden alussa oli puhetta näyttelymatkasta Tanskaan Roskildeen ja nyt sen reissun aika vihdoinkin tuli. Saken lisäksi mukaani lähti Jade-pembroke. Samaan autoon sullautui kolmen ihmisen lisäksi myös brasilianterrieri ja kaksi hollanninpaimenkoiraa. Sopu sijaa antaa, hyvin mahduttiin!

Matka alkoi torstaina illalla klo 22:30 Kuopiosta, kun huristelimme Katin kanssa Killinkoskelle vaihtamaan autoa ja ottamaan kolmannen reissuun lähtijän mukaan. Kolmelta yöllä suuntasimme Turun satamaan, josta laiva lähti kohti Tukholmaa seitsemän aikoihin. Laivamatka meni siis kokonaan nukkuessa. Yötä myöten ajelimme läpi Etelä-Ruotsin kohti Malmöa, jossa ylitimme Juutinrauman sillan. Silta yhdistää Ruotsin ja Tanskan ja sen pituus on noin 16 kilometriä.

Saavuimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin ja nukuimme muutamia tunteja autossa. Herätessä meinasi olla melkoisen jäätävä olo ja mielessä oli vain tuleva hotelliyö. Suuntasimme aamusta näyttelypaikalle, jossa aurinko alkoikin paistaa kovasti - osa meistä saikin palanutta ihoa tuliaisiksi kotiin. Brasilianterrieri Masa aloitti päivän ollen rotunsa paras. Toinen hollantilainen oli myös roppi ja toinen paras narttu kakkonen. Jälkimmäinen oli rotunsa paras sunnuntaina.

Pemuja lauantaille oli ilmoitettu 23 ja sunnuntaille 25, joista nuo kaksi "ylimääräistä" oli sunnuntaina pentuluokassa. Sakke oli valioluokan toinen sertifikaatin arvoisella ja lopuksi paras uros kaksi! Tiesin, että paras uros oli jo Tanskan muotovalio - joten sertifikaatti tuli meille. Sakke tuli Tanskan valioksi ja viimeisteli samalla Pohjoismaiden muotovalion arvon. Jade yllätti ollen luokkansa paras ja PN2 SERT. Molemmille trikkipötköille tuli myös vara-cacib. Sunnuntaina Sakke voitti luokkansa ja Jade oli luokkansa toinen. Vain yhdelle urokselle herui SA, joten Sakke ei paras uros luokkaan enää päässyt. Se mistä SA jäi saamatta jäänee mysteeriksi, koska arvostelussa oli vain plussaa ja tuomari tuli kehumaan Saken ja Saken temperamentin maasta taivaisiin. Sakke ei koskaan ole jukujukumaa-tuomareilta SAta saanut, joten olkoon se syynä tälläkin kertaa. Tuomari oli serbialainen. Sunnuntain tuloksista viis, sillä saimme jo sen, mitä hakemaan lähdettiin! Oli hienoa, että seurueen jokainen koira toi kotiin, mitä halusikin.

POHJ MVA

Hotellimme oli ihana maalaishotelli lähellä näyttelypaikkaa. Ympärillä riitti luontoa, joissa koirat oli helppo käyttää lenkillä ennen nukkumaanmenoa. Sunnuntaina suuntasimme suoraan näyttelyn jälkeen kohti Tukholman satamaa ja päivä meni jälleen hytissä nukkuen, kotona Kuopiossa oltiin 2:40 maanantai-tiistai välisenä yönä.

Lopuksi lähetän vielä isot onnittelut Iisalmeen, Kanervakankaan kenneliin. Saken toiset pennut Lipen kanssa syntyivät 30.4.

Lahti KV

Eilen lähdettiin ajamaan aamuyöstä Lahteen, kansainväliseen koiranäyttelyyn. Mukaan lähti Kati, mukanaan Masa-brassi. Pembrokeja kehään oli ilmoitettu hurjat 46 ja tuomarina toimi kasvattajatuomari Anneli Sutela.

Masalla meni kehässä hienosti ja se sai viimeisen sertin käydessään ensimmäistä ja viimeistä kertaa avoimessa luokassa, huippua! Pemujen kehässä oli harjoitusarvostelija, jonka takia kehä venyi ja pemujen arvostelu taisi kestää yhteensä nelisen tuntia. Sakke esiintyi valioluokassa ja yllätyksekseni voittikin sen. Lopputulos oli se, että Sakke oli paras uros ykkönen ja sai toisen CACIBnsa Suomesta! Rotunsa paras oli Varkaudessa asuva lupaava junnunarttu, Sakke oli siis näin ollen VSP.

Saketti pyörähtää ensi viikonloppuna Tanskassa ja sitten se saakin jäädä pienelle tauolle. En oikein vielä tiedä, miten kesällä pystyn kehiä kiertämään. Sain työpaikan ja tällä hetkellä työt menevät harrastuksen edelle. Syksyllä työpäiviä on todennäköisesti vähemmän, joten sitten voidaan taas aktivoitua näyttelyiden saralla.

Viime viikolla vietimme aikaa Kauhajoella. Oikeastaan oli aika rentouttavaa elää pari päivää ilman tietokonetta ja nettiä. Fecabook tuli tarkastettua välillä puhelimen kautta. Tässä muutama kuva reissulta. Kävimme Neminoff's kennelissä moikkaamassa Anua ja hänen koiriaan Nemiä, Fania ja Sallyä.

Okun ryhmis

Käytiin Retun kanssa tänään Outokummun ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina toimi virolainen pembroke-kasvattaja Astrid Lundava. Odotuksia tulosten suhteen ei ollut, Retun kehäkäytös on nykyään niin kammottavaa, että tavoitteena oli vain saada se pysymään pöydällä. Se on niin innoissaan, että tärisee pöydällä ja meinaa kiivetä tutkivan tuomarin syliin.. tai hypätä pöydältä alas. Ravaaminen onkin sitten haistelua tai pupuhyppelyä. Seisoa se osaa - ja hyvin osaakin!

Kehässä pöydällä meni "ihan hyvin", se pysyi siinä eikä yrittänyt luikerrella pois. Olisi se kuitenkin saanut olla paljon rauhallisempi. Ravaamisesta ei tullut yhtään mitään, nenä oli maassa koko kehänkierroksen ajan. Retulainen kaikesta huolimatta yllätti ollen ERI JUK1 SA ja sai vielä ihan kivan arvostelunkin! Retuhan on saanut sertifikaatin arvoisia aikaisemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta täällä Suomessa.

Retu jäänee hetkeksi nyt näyttelytauolle Suomen osalta, karva irtoaa siihen malliin, että tauko tulee hyvään saumaan. Seuraava kehäkerta on sillä vasta Viron voittajassa, sitä ennen se menee näyttelykurssille.

 

Tejakes kennelin pennut ovat lentäneet pesästä. Tässä muutama kuva jo kodeissaan olevista penskoista, kaikki ovat omistajiensa ottamia ja lupa heiltä kuvien käyttöön on kysytty. Meinaahan se pentukuume tulla, kun tämmöisiä pennun palleroita katselee. Onneksi Retu pitää huolen siitä ettei kolmatta urosta ihan heti meille voi ottaa. Retu on vielä henkisesti niin pentu, että sen kouluttaminen ottaa oman aikansa.

Tejakes Blow My Mind "Bea" Kuva (c) Mikaela Kivinen

Tejakes Pimp My Ride "Koda" Kuva (c) Jenny Baas

Tejakes Not My Fault "Tyyne" Kuva (c) Jonna Haataja

Karvojen pölinää

Saken Viron valioarvo vahvistettiin jokin aika sitten ja Sakke sai kirjatun kirjeen, joka sisälsi ruusukkeen ja diplomin. Jälkimmäinen tietenkin laminoitiin oitis. Arvo näkyy nyt myös Suomen jalostustietojärjestelmässä, nopeaa toimintaa. Toki piti jälleen ottaa taas ns. pakollinen ruukusepose-kuva takapihalla.

Molemmat pojat ovat aloittaneet karvanlähdön ja karva pölisee huushollissa oikein urakalla. Retukin taitaa nyt viimein tiputtaa loput pentukarvansa. Toivottavasti viikottainen puhaltaminen auttaa Saken karvanlähtöön, jotta se ei Tanskassa olisi aivan nakupellenä. Toisaalta karvattomuus ei ole tähänkään asti näyttelyiden kiertämiseen vaikuttanut, karva kun on tällä korkilla semmoista, ettei se piilota mitään. Sakke näyttää aivan samalta oli se karvassa tai ei.

Emännän nyt ollessa muutamia viikkoja toistaiseksi työttömänä ollaan keritty viettää aikaa lunnossakin. Lumien sulattua tiet ovat niin hiekkaiset ja kuraiset, ettei perinteisiä hihnalenkkejä juuri tällä hetkellä suosita, mutta luontopolkua ollaan nyt kulutettu sitäkin enemmän. Päivisin koiria uskaltaa pitää siellä vapaanakin, kun ei siellä juuri muita tule vastaan.

Retu on nyt ilmoitettu Viron voittaja -näyttelyyn kesäkuussa. Katsotaan, jos meillä kävisi nyt hyvä tuuri ja se viimeinen puuttuva junnuserti saataisin kouraan. Jos ei niin sitten heinäkuussa uudelleen. Tai voihan olla, että silti mennään heinäkuussa, vaikka aikaisemminkin tärppäisi - sen näkee sitten!

Pohjoisesta kuultiin, että penskojen emo Maya pääsisi pian kotiin. Tuntuu, kun vasta eilen olisin istunut Helsingin satamassa odottaen puhelinsoittoa. Äkkiä se aika vain hujahtaa!