Okun ryhmis

Käytiin Retun kanssa tänään Outokummun ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina toimi virolainen pembroke-kasvattaja Astrid Lundava. Odotuksia tulosten suhteen ei ollut, Retun kehäkäytös on nykyään niin kammottavaa, että tavoitteena oli vain saada se pysymään pöydällä. Se on niin innoissaan, että tärisee pöydällä ja meinaa kiivetä tutkivan tuomarin syliin.. tai hypätä pöydältä alas. Ravaaminen onkin sitten haistelua tai pupuhyppelyä. Seisoa se osaa - ja hyvin osaakin!

Kehässä pöydällä meni "ihan hyvin", se pysyi siinä eikä yrittänyt luikerrella pois. Olisi se kuitenkin saanut olla paljon rauhallisempi. Ravaamisesta ei tullut yhtään mitään, nenä oli maassa koko kehänkierroksen ajan. Retulainen kaikesta huolimatta yllätti ollen ERI JUK1 SA ja sai vielä ihan kivan arvostelunkin! Retuhan on saanut sertifikaatin arvoisia aikaisemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta täällä Suomessa.

Retu jäänee hetkeksi nyt näyttelytauolle Suomen osalta, karva irtoaa siihen malliin, että tauko tulee hyvään saumaan. Seuraava kehäkerta on sillä vasta Viron voittajassa, sitä ennen se menee näyttelykurssille.

 

Tejakes kennelin pennut ovat lentäneet pesästä. Tässä muutama kuva jo kodeissaan olevista penskoista, kaikki ovat omistajiensa ottamia ja lupa heiltä kuvien käyttöön on kysytty. Meinaahan se pentukuume tulla, kun tämmöisiä pennun palleroita katselee. Onneksi Retu pitää huolen siitä ettei kolmatta urosta ihan heti meille voi ottaa. Retu on vielä henkisesti niin pentu, että sen kouluttaminen ottaa oman aikansa.

Tejakes Blow My Mind "Bea" Kuva (c) Mikaela Kivinen

Tejakes Pimp My Ride "Koda" Kuva (c) Jenny Baas

Tejakes Not My Fault "Tyyne" Kuva (c) Jonna Haataja

Karvojen pölinää

Saken Viron valioarvo vahvistettiin jokin aika sitten ja Sakke sai kirjatun kirjeen, joka sisälsi ruusukkeen ja diplomin. Jälkimmäinen tietenkin laminoitiin oitis. Arvo näkyy nyt myös Suomen jalostustietojärjestelmässä, nopeaa toimintaa. Toki piti jälleen ottaa taas ns. pakollinen ruukusepose-kuva takapihalla.

Molemmat pojat ovat aloittaneet karvanlähdön ja karva pölisee huushollissa oikein urakalla. Retukin taitaa nyt viimein tiputtaa loput pentukarvansa. Toivottavasti viikottainen puhaltaminen auttaa Saken karvanlähtöön, jotta se ei Tanskassa olisi aivan nakupellenä. Toisaalta karvattomuus ei ole tähänkään asti näyttelyiden kiertämiseen vaikuttanut, karva kun on tällä korkilla semmoista, ettei se piilota mitään. Sakke näyttää aivan samalta oli se karvassa tai ei.

Emännän nyt ollessa muutamia viikkoja toistaiseksi työttömänä ollaan keritty viettää aikaa lunnossakin. Lumien sulattua tiet ovat niin hiekkaiset ja kuraiset, ettei perinteisiä hihnalenkkejä juuri tällä hetkellä suosita, mutta luontopolkua ollaan nyt kulutettu sitäkin enemmän. Päivisin koiria uskaltaa pitää siellä vapaanakin, kun ei siellä juuri muita tule vastaan.

Retu on nyt ilmoitettu Viron voittaja -näyttelyyn kesäkuussa. Katsotaan, jos meillä kävisi nyt hyvä tuuri ja se viimeinen puuttuva junnuserti saataisin kouraan. Jos ei niin sitten heinäkuussa uudelleen. Tai voihan olla, että silti mennään heinäkuussa, vaikka aikaisemminkin tärppäisi - sen näkee sitten!

Pohjoisesta kuultiin, että penskojen emo Maya pääsisi pian kotiin. Tuntuu, kun vasta eilen olisin istunut Helsingin satamassa odottaen puhelinsoittoa. Äkkiä se aika vain hujahtaa!

Reissu Ouluun

Poika 2 on aika cool jätkä!

Tyttö 1 poseeraa.

Välillä malttaa vähän nukkuakin.

Lauantaina pääsin vihdoinkin näkemään pikkunakit ihan livenä! Onneksi kaikilla taitaa olla nyt kodit, muuten olisi saattanut lähteä pari ihan vahingossa mukaan. Reissu Ouluun alkoi heti aamulla ja sinne ajomatkaa kertyi noin nelisen tuntia. Otin omat pojat mukaan sillä tarkoituksena olisi samalla pyörähtää Katin luona moikkaamassa Nuka-pemua ja Luna-cardia!

Penskat olivat ilmeisesti vieraskoreita, sillä minusta ne olivat suurimman osan ajasta rauhallisia  - mitä nyt muutama oli vähän kovaäänisempiä. Samaan aikaan paikalle osui myös pennunkatsojia ihan Helsingistä asti! Oma ajomatka tuntui aika pieneltä verrattuna siihen, minkälaisen matkan he tekivät PK-seudulta Ouluun.

Kuvat saavat puhua puolestaan! Kiitos kasvattaja Teijalle kahvista. Hamit, että penskat ovat niin kovin kaukana, niitähän voisi tulla katsomaan paljon useammin.

Tyttö 3

Tyttö 2

Poika 4 kokeilee hampaitaan. ;)

Tämän jälkeen suuntasimme Katille, jossa pojat pääsivät juoksuttamaan nuorta Luna-cardia. Nuka oli sattuneesta syystä riehumiskiellossa. Sakke ja Retu saivat leikittää Lunaa vuorotellen sillä kahdestaan ne olivat liian ylivoimaisia ja Luna parka jäi välillä jalkoihin. Molemmilla jätkillä tuntuu välillä olevan melkoisen voimakas paimennusvietti, ne usein alkavat yhdessä paimentamaan vierasta koiraa. Valitettavasti tuollon oli jo niin hämärää, ettei kuvia juuri saanut. Tässä kuitenkin Saken "breikkaus-taidonnäyte" Lunalle.

Kotona oltiin vasta puolen yön jälkeen, mutta reissu oli kaiken arvoinen - vaikka kotiin päin ajaessa alkoikin loppua usko kesken, kun tuntui ettei tie lopu koskaan! ;)

Pääsiäinen

Aurinko paistaa sen verran, että pian ei päästä enää jäälle juoksemaan. Se tarkoittaa myös sitä, että lumet sulavat luontopoluilta ja hiihtoladut ovat historiaa, jeah! Ollaankin jo kaivattu kunnon metsälenkkejä. Pääsiäinen meni oikeastaan kotona, mitä nyt Lievestuoreella käydään huomenna.

Isovalkeisella tuli otettua muutamia valokuvia, kun aurtinko paistoi niin kirkkaasti. Kotona kuvia selatessani totesin jälleen, että kuvista ei käy selväksi auringonpaiste sitten yhtään. Näin monen vuoden harkinnan jälkeen tilasin kameraani uuden putken. Nikonin 50mm 1.4G AF-S :n. Mikään teleputki siis ei ole kyseessä, koska haluan ainoastaan lisää valovoimaa. Teleputki voidaan hankkia sitten myöhemmin erikseen. Samalla tuli hankittua myös UV-suoja uudellen objektiiville. Kapistus pääsee koekäyttöön sitten viikonpäästä, kun päästään tervehtimään pentuja. Toimitusaika on pari arkipäivää, toivottavasti se pitää.

Vilkaisin tuossa näyttelykalenteriani ja se vaikutti todella tylsältä. Hassua, kun Suomen näyttelyt eivät nappaa enää oikeastaan ollenkaan. Voi olla, että tämä vuosi vielä pyöritään täällä ja ensivuonna suunnittelen kalenterin kokonaan niin, että pääpaino on jossakin muussa maassa. Avokki kovin innostui Viron reissusta, joten siellä varmaan tullaan pyörimään reippaasti jatkossakin.

Ainiin. Ilmoitin Saken Tanskaan, jep jep. Mukaan pyysin saman kennelin kasvatin Jaden, Promisehill J-Lo Glow After Dark. Reissu on noin kuukauden päästä ja se on kaksipäiväinen kansainvälinen näyttely. Odotukset eivät ole korkealla tulosten suhteen, mutta käydään hakemassa kokemusta, jotta sinne olisi sitten helppo mennä joskus uudelleenkin. Nyt menemme kimppakyydillä kokeneemman kiertäjän kanssa.

Rautalampi ja mupelot 3 viikkoa

Kuva (c) Jutta Kilponen

Jutta kävi kasvattajalla katsomassa Mayaa ja pentuja sekä otti muutamia valokuvia. Pentulaatikon kolmeviikoiset asukit näyttävän nykyään tältä. Maya-mamma ei näytä enää olevan yhtä innokas hoitamaan äipän tehtäviä, mutta ihmekös tuo kun seitsemän naskalihampaista riitiötä roikkuu mahan alla heti kuin silmä välttää! Helpotuksesi Maikille voin sanoa, että onneksi kohta ollaan jo puolessa välissä. Pian sitä taas liidellään agikentillä. Itse olisi tarkoitus matkata Ouluun seitsemäs päivä.

Tässä vielä kaikista yksilökuvat! Somia kaikki,  jokainen on selvästi yksilö ja tunnistettavissa! ;)

Poika 1

Poika 2

Poika 3

Poika 3

Tyttö 1

Tyttö 2

Tyttö 3

Retun kanssa pyörähdettiin viikonloppuna Rautalammen ryhmänäyttelyssä, jossa oli ensimmäistä kertaa pemuja arvoimassa Markku Kipinä. Retu oli tälle tuomarille kuitenkin liian pitkä, joten kummoista menestystä ei kehästä tullut. Kyllähän Retulta pituutta löytyy, mutta myös rintakehä on pitkä. ;) Kovasti blondi-eläin jaksaa häslätä edelleen kehässä, joten täytyy treenata sen kanssa rauhoittumista.

Maya ja seitsemän mustilaista

Nakit 5vk, kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Mayan mamma ja omistaja Jutta kävi moikkaamassa pentuja viime keskiviikkona. Tänä päivänä pennuilla on ikää jo lähes 1,5 viikkoa. Tältä näyttävät viiden päivän ikäiset mupelot.

Tarkoitus olisi itse käydä jälkikasvua tervehtimässä ensikuun alusta. Miten jaksankaan sinne asti odottaa? Joka päivä toivon uusia kuvia pennuista, vaikka tuskin ne ovat näistä kuvista vielä kummemmin muuttuneet.

Maya-mamma ja mustilaiset, kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Kuva (c) Jutta Kilponen

Kuvat saavat tällä kertaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Mitäpä näihin enää lisäämään. Somia mini-Sakkeja ja mini-Maikkeja kaikki seitsemän!

Sakesta tuli isä!

Kuva (c) Kennel Tejakes

Koko viikonloppu oli oikeastaan Saken. Perjantaina lähdettiin aamusta ajamaan kohti Helsingin satamaa, avokin ja Helin kanssa. Minulla mukana oli Sakke ja Retu, Helillä Vili-pemu. Määränpäänä oli Tallinnan kaksipäiväinen kaikkien rotujen näyttely.

Satamassa huomasin tekstiviestin, jossa Jutta kertoi Mayan olevan eläinlääkärissä leikeltävänä. Pennut oli aika auttaa maailmaan, kohtu oli niin pinkeänä ettei se supistunut tarpeeksi. Seurasi elämäni yksi pisimmistä tunneista. Viimein kuitenkin tuli ilmoitus, että Maya voi hyvin. Uusia nakin alkuja maailmaan saapui kokonaista seitsemän! Ensin lääkäri oli ilmoittanut sukupuolijakaumaksi 6u ja 1n, mutta loppujen lopuksi oikea jakauma on siis 4u 3n. On siinä tohinassa tainnut lekurilta mennä tytöt ja pojat sekaisin. Tuon uutisen jälkeen näyttelyjännitys hävisi kokonaan, eikä oikeastaan enää edes kiinnostanut, mitä reissulta kotiin tuodaan. Olen jo hetken aikaa jännittänyt pentujen syntymistä niin paljon, että oli helpotus kuulla, että kaikki oli hyvin. :)

Maikki-mamma hoitaa pentujaan vastuullisesti, hyvä jos malttaa edes pissalla käydä. Ehkä saamme maailman parhaista nakeista lisää kuvia myöhemmin!

Virossa majoituimme City Hotel Portukseen satamassa, joka oli ihan kiva hotelli. Pois lukien känniset suomalaiset, joita poliisit aika ajoin hakivat pois. Lauantaina kehässä toimi tuomarina Galina Zhuk Valkovenäjältä. Retu oli luokkansa ainut, koska toinen ilmoitettu junioripoika oli poissa. Retulainen sai SAn ja J-SERTn ollen myös loppujen lopuksi rotunsa paras juniori.

Alunperin reissun tarkoitus oli hakea Retulle puuttuvat junnusertit ja käyttää Sakkea kehässä siinä siivellä. Sakke päätti kuitenkin repäistä ja olikin paras uros saaden sertifikaatin ja tullen Viron muotovalioksi. Lopuksi Sakke oli myös ROP ja RYP-4. Sunnuntaina uunituore isukki oli myös rotunsa paras ja Retulainen sai erittäin hyvän, joka tarkoittaa sitä, että meidän on käytävä Virossa vielä kerran kesän aikana. Vilikin sai kotiinviemisiä, sillä se nappasi sunnuntaina ihka ensimmäisen sertin! Tuomarina oli Katarzyna Fizdon Puolasta, joka sijoitti Saketin edellisenä päivänä ryhmäkehissä.

Sakke RYP-4, klikkaamalla isommaksi.