Matka Roskildeen

Kuva (c) Katia Närvä

Kuva (c) Katia Närvä

Vuoden alussa oli puhetta näyttelymatkasta Tanskaan Roskildeen ja nyt sen reissun aika vihdoinkin tuli. Saken lisäksi mukaani lähti Jade-pembroke. Samaan autoon sullautui kolmen ihmisen lisäksi myös brasilianterrieri ja kaksi hollanninpaimenkoiraa. Sopu sijaa antaa, hyvin mahduttiin!

Matka alkoi torstaina illalla klo 22:30 Kuopiosta, kun huristelimme Katin kanssa Killinkoskelle vaihtamaan autoa ja ottamaan kolmannen reissuun lähtijän mukaan. Kolmelta yöllä suuntasimme Turun satamaan, josta laiva lähti kohti Tukholmaa seitsemän aikoihin. Laivamatka meni siis kokonaan nukkuessa. Yötä myöten ajelimme läpi Etelä-Ruotsin kohti Malmöa, jossa ylitimme Juutinrauman sillan. Silta yhdistää Ruotsin ja Tanskan ja sen pituus on noin 16 kilometriä.

Saavuimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin ja nukuimme muutamia tunteja autossa. Herätessä meinasi olla melkoisen jäätävä olo ja mielessä oli vain tuleva hotelliyö. Suuntasimme aamusta näyttelypaikalle, jossa aurinko alkoikin paistaa kovasti - osa meistä saikin palanutta ihoa tuliaisiksi kotiin. Brasilianterrieri Masa aloitti päivän ollen rotunsa paras. Toinen hollantilainen oli myös roppi ja toinen paras narttu kakkonen. Jälkimmäinen oli rotunsa paras sunnuntaina.

Pemuja lauantaille oli ilmoitettu 23 ja sunnuntaille 25, joista nuo kaksi "ylimääräistä" oli sunnuntaina pentuluokassa. Sakke oli valioluokan toinen sertifikaatin arvoisella ja lopuksi paras uros kaksi! Tiesin, että paras uros oli jo Tanskan muotovalio - joten sertifikaatti tuli meille. Sakke tuli Tanskan valioksi ja viimeisteli samalla Pohjoismaiden muotovalion arvon. Jade yllätti ollen luokkansa paras ja PN2 SERT. Molemmille trikkipötköille tuli myös vara-cacib. Sunnuntaina Sakke voitti luokkansa ja Jade oli luokkansa toinen. Vain yhdelle urokselle herui SA, joten Sakke ei paras uros luokkaan enää päässyt. Se mistä SA jäi saamatta jäänee mysteeriksi, koska arvostelussa oli vain plussaa ja tuomari tuli kehumaan Saken ja Saken temperamentin maasta taivaisiin. Sakke ei koskaan ole jukujukumaa-tuomareilta SAta saanut, joten olkoon se syynä tälläkin kertaa. Tuomari oli serbialainen. Sunnuntain tuloksista viis, sillä saimme jo sen, mitä hakemaan lähdettiin! Oli hienoa, että seurueen jokainen koira toi kotiin, mitä halusikin.

POHJ MVA

Hotellimme oli ihana maalaishotelli lähellä näyttelypaikkaa. Ympärillä riitti luontoa, joissa koirat oli helppo käyttää lenkillä ennen nukkumaanmenoa. Sunnuntaina suuntasimme suoraan näyttelyn jälkeen kohti Tukholman satamaa ja päivä meni jälleen hytissä nukkuen, kotona Kuopiossa oltiin 2:40 maanantai-tiistai välisenä yönä.

Lopuksi lähetän vielä isot onnittelut Iisalmeen, Kanervakankaan kenneliin. Saken toiset pennut Lipen kanssa syntyivät 30.4.

Lahti KV

Eilen lähdettiin ajamaan aamuyöstä Lahteen, kansainväliseen koiranäyttelyyn. Mukaan lähti Kati, mukanaan Masa-brassi. Pembrokeja kehään oli ilmoitettu hurjat 46 ja tuomarina toimi kasvattajatuomari Anneli Sutela.

Masalla meni kehässä hienosti ja se sai viimeisen sertin käydessään ensimmäistä ja viimeistä kertaa avoimessa luokassa, huippua! Pemujen kehässä oli harjoitusarvostelija, jonka takia kehä venyi ja pemujen arvostelu taisi kestää yhteensä nelisen tuntia. Sakke esiintyi valioluokassa ja yllätyksekseni voittikin sen. Lopputulos oli se, että Sakke oli paras uros ykkönen ja sai toisen CACIBnsa Suomesta! Rotunsa paras oli Varkaudessa asuva lupaava junnunarttu, Sakke oli siis näin ollen VSP.

Saketti pyörähtää ensi viikonloppuna Tanskassa ja sitten se saakin jäädä pienelle tauolle. En oikein vielä tiedä, miten kesällä pystyn kehiä kiertämään. Sain työpaikan ja tällä hetkellä työt menevät harrastuksen edelle. Syksyllä työpäiviä on todennäköisesti vähemmän, joten sitten voidaan taas aktivoitua näyttelyiden saralla.

Viime viikolla vietimme aikaa Kauhajoella. Oikeastaan oli aika rentouttavaa elää pari päivää ilman tietokonetta ja nettiä. Fecabook tuli tarkastettua välillä puhelimen kautta. Tässä muutama kuva reissulta. Kävimme Neminoff's kennelissä moikkaamassa Anua ja hänen koiriaan Nemiä, Fania ja Sallyä.

Okun ryhmis

Käytiin Retun kanssa tänään Outokummun ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina toimi virolainen pembroke-kasvattaja Astrid Lundava. Odotuksia tulosten suhteen ei ollut, Retun kehäkäytös on nykyään niin kammottavaa, että tavoitteena oli vain saada se pysymään pöydällä. Se on niin innoissaan, että tärisee pöydällä ja meinaa kiivetä tutkivan tuomarin syliin.. tai hypätä pöydältä alas. Ravaaminen onkin sitten haistelua tai pupuhyppelyä. Seisoa se osaa - ja hyvin osaakin!

Kehässä pöydällä meni "ihan hyvin", se pysyi siinä eikä yrittänyt luikerrella pois. Olisi se kuitenkin saanut olla paljon rauhallisempi. Ravaamisesta ei tullut yhtään mitään, nenä oli maassa koko kehänkierroksen ajan. Retulainen kaikesta huolimatta yllätti ollen ERI JUK1 SA ja sai vielä ihan kivan arvostelunkin! Retuhan on saanut sertifikaatin arvoisia aikaisemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta täällä Suomessa.

Retu jäänee hetkeksi nyt näyttelytauolle Suomen osalta, karva irtoaa siihen malliin, että tauko tulee hyvään saumaan. Seuraava kehäkerta on sillä vasta Viron voittajassa, sitä ennen se menee näyttelykurssille.

 

Tejakes kennelin pennut ovat lentäneet pesästä. Tässä muutama kuva jo kodeissaan olevista penskoista, kaikki ovat omistajiensa ottamia ja lupa heiltä kuvien käyttöön on kysytty. Meinaahan se pentukuume tulla, kun tämmöisiä pennun palleroita katselee. Onneksi Retu pitää huolen siitä ettei kolmatta urosta ihan heti meille voi ottaa. Retu on vielä henkisesti niin pentu, että sen kouluttaminen ottaa oman aikansa.

Tejakes Blow My Mind "Bea" Kuva (c) Mikaela Kivinen

Tejakes Pimp My Ride "Koda" Kuva (c) Jenny Baas

Tejakes Not My Fault "Tyyne" Kuva (c) Jonna Haataja

Karvojen pölinää

Saken Viron valioarvo vahvistettiin jokin aika sitten ja Sakke sai kirjatun kirjeen, joka sisälsi ruusukkeen ja diplomin. Jälkimmäinen tietenkin laminoitiin oitis. Arvo näkyy nyt myös Suomen jalostustietojärjestelmässä, nopeaa toimintaa. Toki piti jälleen ottaa taas ns. pakollinen ruukusepose-kuva takapihalla.

Molemmat pojat ovat aloittaneet karvanlähdön ja karva pölisee huushollissa oikein urakalla. Retukin taitaa nyt viimein tiputtaa loput pentukarvansa. Toivottavasti viikottainen puhaltaminen auttaa Saken karvanlähtöön, jotta se ei Tanskassa olisi aivan nakupellenä. Toisaalta karvattomuus ei ole tähänkään asti näyttelyiden kiertämiseen vaikuttanut, karva kun on tällä korkilla semmoista, ettei se piilota mitään. Sakke näyttää aivan samalta oli se karvassa tai ei.

Emännän nyt ollessa muutamia viikkoja toistaiseksi työttömänä ollaan keritty viettää aikaa lunnossakin. Lumien sulattua tiet ovat niin hiekkaiset ja kuraiset, ettei perinteisiä hihnalenkkejä juuri tällä hetkellä suosita, mutta luontopolkua ollaan nyt kulutettu sitäkin enemmän. Päivisin koiria uskaltaa pitää siellä vapaanakin, kun ei siellä juuri muita tule vastaan.

Retu on nyt ilmoitettu Viron voittaja -näyttelyyn kesäkuussa. Katsotaan, jos meillä kävisi nyt hyvä tuuri ja se viimeinen puuttuva junnuserti saataisin kouraan. Jos ei niin sitten heinäkuussa uudelleen. Tai voihan olla, että silti mennään heinäkuussa, vaikka aikaisemminkin tärppäisi - sen näkee sitten!

Pohjoisesta kuultiin, että penskojen emo Maya pääsisi pian kotiin. Tuntuu, kun vasta eilen olisin istunut Helsingin satamassa odottaen puhelinsoittoa. Äkkiä se aika vain hujahtaa!

Reissu Ouluun

Poika 2 on aika cool jätkä!

Tyttö 1 poseeraa.

Välillä malttaa vähän nukkuakin.

Lauantaina pääsin vihdoinkin näkemään pikkunakit ihan livenä! Onneksi kaikilla taitaa olla nyt kodit, muuten olisi saattanut lähteä pari ihan vahingossa mukaan. Reissu Ouluun alkoi heti aamulla ja sinne ajomatkaa kertyi noin nelisen tuntia. Otin omat pojat mukaan sillä tarkoituksena olisi samalla pyörähtää Katin luona moikkaamassa Nuka-pemua ja Luna-cardia!

Penskat olivat ilmeisesti vieraskoreita, sillä minusta ne olivat suurimman osan ajasta rauhallisia  - mitä nyt muutama oli vähän kovaäänisempiä. Samaan aikaan paikalle osui myös pennunkatsojia ihan Helsingistä asti! Oma ajomatka tuntui aika pieneltä verrattuna siihen, minkälaisen matkan he tekivät PK-seudulta Ouluun.

Kuvat saavat puhua puolestaan! Kiitos kasvattaja Teijalle kahvista. Hamit, että penskat ovat niin kovin kaukana, niitähän voisi tulla katsomaan paljon useammin.

Tyttö 3

Tyttö 2

Poika 4 kokeilee hampaitaan. ;)

Tämän jälkeen suuntasimme Katille, jossa pojat pääsivät juoksuttamaan nuorta Luna-cardia. Nuka oli sattuneesta syystä riehumiskiellossa. Sakke ja Retu saivat leikittää Lunaa vuorotellen sillä kahdestaan ne olivat liian ylivoimaisia ja Luna parka jäi välillä jalkoihin. Molemmilla jätkillä tuntuu välillä olevan melkoisen voimakas paimennusvietti, ne usein alkavat yhdessä paimentamaan vierasta koiraa. Valitettavasti tuollon oli jo niin hämärää, ettei kuvia juuri saanut. Tässä kuitenkin Saken "breikkaus-taidonnäyte" Lunalle.

Kotona oltiin vasta puolen yön jälkeen, mutta reissu oli kaiken arvoinen - vaikka kotiin päin ajaessa alkoikin loppua usko kesken, kun tuntui ettei tie lopu koskaan! ;)

Pääsiäinen

Aurinko paistaa sen verran, että pian ei päästä enää jäälle juoksemaan. Se tarkoittaa myös sitä, että lumet sulavat luontopoluilta ja hiihtoladut ovat historiaa, jeah! Ollaankin jo kaivattu kunnon metsälenkkejä. Pääsiäinen meni oikeastaan kotona, mitä nyt Lievestuoreella käydään huomenna.

Isovalkeisella tuli otettua muutamia valokuvia, kun aurtinko paistoi niin kirkkaasti. Kotona kuvia selatessani totesin jälleen, että kuvista ei käy selväksi auringonpaiste sitten yhtään. Näin monen vuoden harkinnan jälkeen tilasin kameraani uuden putken. Nikonin 50mm 1.4G AF-S :n. Mikään teleputki siis ei ole kyseessä, koska haluan ainoastaan lisää valovoimaa. Teleputki voidaan hankkia sitten myöhemmin erikseen. Samalla tuli hankittua myös UV-suoja uudellen objektiiville. Kapistus pääsee koekäyttöön sitten viikonpäästä, kun päästään tervehtimään pentuja. Toimitusaika on pari arkipäivää, toivottavasti se pitää.

Vilkaisin tuossa näyttelykalenteriani ja se vaikutti todella tylsältä. Hassua, kun Suomen näyttelyt eivät nappaa enää oikeastaan ollenkaan. Voi olla, että tämä vuosi vielä pyöritään täällä ja ensivuonna suunnittelen kalenterin kokonaan niin, että pääpaino on jossakin muussa maassa. Avokki kovin innostui Viron reissusta, joten siellä varmaan tullaan pyörimään reippaasti jatkossakin.

Ainiin. Ilmoitin Saken Tanskaan, jep jep. Mukaan pyysin saman kennelin kasvatin Jaden, Promisehill J-Lo Glow After Dark. Reissu on noin kuukauden päästä ja se on kaksipäiväinen kansainvälinen näyttely. Odotukset eivät ole korkealla tulosten suhteen, mutta käydään hakemassa kokemusta, jotta sinne olisi sitten helppo mennä joskus uudelleenkin. Nyt menemme kimppakyydillä kokeneemman kiertäjän kanssa.

Rautalampi ja mupelot 3 viikkoa

Kuva (c) Jutta Kilponen

Jutta kävi kasvattajalla katsomassa Mayaa ja pentuja sekä otti muutamia valokuvia. Pentulaatikon kolmeviikoiset asukit näyttävän nykyään tältä. Maya-mamma ei näytä enää olevan yhtä innokas hoitamaan äipän tehtäviä, mutta ihmekös tuo kun seitsemän naskalihampaista riitiötä roikkuu mahan alla heti kuin silmä välttää! Helpotuksesi Maikille voin sanoa, että onneksi kohta ollaan jo puolessa välissä. Pian sitä taas liidellään agikentillä. Itse olisi tarkoitus matkata Ouluun seitsemäs päivä.

Tässä vielä kaikista yksilökuvat! Somia kaikki,  jokainen on selvästi yksilö ja tunnistettavissa! ;)

Poika 1

Poika 2

Poika 3

Poika 3

Tyttö 1

Tyttö 2

Tyttö 3

Retun kanssa pyörähdettiin viikonloppuna Rautalammen ryhmänäyttelyssä, jossa oli ensimmäistä kertaa pemuja arvoimassa Markku Kipinä. Retu oli tälle tuomarille kuitenkin liian pitkä, joten kummoista menestystä ei kehästä tullut. Kyllähän Retulta pituutta löytyy, mutta myös rintakehä on pitkä. ;) Kovasti blondi-eläin jaksaa häslätä edelleen kehässä, joten täytyy treenata sen kanssa rauhoittumista.