Tapaamisia

Tällä viikolla käytiin Retun kanssa tapaamassa Harambee's kasvattia, Topia. Automatka olikin ensimmäisiä sitten hakumatkan. Alussa sitä huudettiinkin, mutta pian Retu tajusi, että autossa voi ihan hyvin nukkuakin. Se matkusti rauhallisesti apukuskin jalkotilassa. Topi on noin 16 viikkoa vanha pembroke, joten aivan pentu vielä. Juuri sopiva leikkikaveri meidän Retulle. Alussa Topia vähän jännitti, kuka kumma tämä pieni on, mutta alkujännityksestä päästyään pojat vetivät rallia koko huoneiston mitalla. Juoksemista jatkettiin myöhemmin ulkona.

Topi on varsin tasapainoisesti kehittynyt nuori mies, jota varmasti näemme tulevaisuudessa näyttelykehissäkin. Siinä on jotain samannäöistä kuin Sakessa, mutta löytyyhän niiltä yhteisiä sukulaisiakin. Toivottavasti ne kulkuset kasvavat hieman kokoa, mutta hiljaa hyvä tulee - sanotaan!

Sakke pääsi tänään myös riehumaan muunkin kuin vain Retun kanssa. Se oli selvästi mielissään vähän aikuisemmastakin seurasta. Sakke päätti kesken lenkin haluavansa Kikin luokse, jonne se veti ihan urakalla. Päätin, että lähdetään katsomaan, onko ketään kotona kerta niin lähellä oltiin.

Kiki on alkanut hienosti leikkimään Saken kanssa, kun toistuvasti ollaan siellä vierailtu. Kiki on kuitenkin jo kuusi vuotta, eikä se aina jaksaisi Saken perässä hepuloida. Tällä kertaa se oli selvästi mielissään vierailusta ja innostuikin ensimmäistä kertaa painimaan pelkän juoksemisen sijaan. Välillä ei voi kuin vain ihmetellä, miten fiksun näköinen meidän koira voi olla. Tuntuu, että kun sarjakuvauksella näpsii, niin joka kuvassa sillä on enemmän tai vähemmän hullunnäköinen ihme naamalla!

Kevät lähestyy ja Saken kuvauttaminen alkaa olla ajankohtaista. Mikään kiirehän sillä ei ole, mutta olisi kiva saada se kuvatuksi ennen kesää. Kesällä, kun se ylimääräinen raha tuntuu aina menävän vähän muuhun. Katsotaan saataisiinko se kuviin ensikuussa, toukokuussa alkaakin sitten taas koiranäyttelykausi. Lieksan lisäksi suunnitelmissa on ainakin Tampere sekä Joensuu. Muutamaa ryhmänäyttelyä olen myös katsellut, mutta katsotaan jaksetaanko sitä kaikkiin. Sakke on tuurilla karvaton keväämmällä, sillä nyt siltä ei lähde karvan karvaa.

Retu vetelee ruuaksi tällä hetkellä Eukanubaa. Kasvattaja antoi pussin matkaan ja ruoka onkin ollut aivat huippua. Hintaa kyseisellä ruualla on kuitenkin mielestäni aivan liikaa ja Sakke on Brit Carea syönyt nyt pitkään hyvällä menestyksellä. Retulle käytiin Mustista ja Mirristä ostamassa Brit Caren penturuokaa, johon vaihdamme lähitulevaisuudessa. Toivottavasti ruoka käy Retulle yhtä mainiosti kuin vanhemmallekin. Rakennekuvaa yritettiin pennusta myös tänään, mutta eihän siitä tullut oikein mitään. Retu joko istui, makasi tai ylivenytti aivan liikaa. Mutta eipä meillä kiire posekuvien kanssa, vaikka ovathan ne kiva muisto sitten, kun Retu on vanhempi.

Arkielämää

Retu-pentu on asunut meillä nyt neljä päivää. Arki on alkanut rullaamaan ihan mukavasti ja Retu on kotiutunut täysin. Se ei öisin ole juurikaan huutanut. Ensimmäisinä öinä se heräsi kello kolme ja piippasi pissahätää, mutta nyt ei ole kuulunut mitään. Olen käyttänyt sitä ulkona myös öisin, jos olen sen liikehdintään sattunut heräämään, mutta tänä aamuna löytyi jo miina olohuoneen lattialta. Penska painaa näin vajaa kahdeksan viikon ikäsenä hippasen yli 3 kiloa.

Sakke on oppinut, miten penskan kanssa voi leikkiä ja aamu alkaakin yleensä örinämörinä-painilla olohuoneen matolla. Välillä Sakke kuitenkin hepuloi sen verran rajusti, että meinaa pienempi jäädä jalkoihin. Sakke ei juurikaan ole mustasukkainen leluistaan tai puruluista, joka on ollut oikeastaan yllätys. Olen tähän asti pitänyt Sakkea "omistaja-corgina" eli kaikki kuuluu vain Sakelle.

Retun korvathan nousivat ja laskivat kasvattajan luona ja hakupäivänä se oli täysin luppakorvainen. Eilen se alkoi nostelemaan korviaan ja ovat pysyneet täysin ylhäällä toistaiseksi. Melko tukevilta nuo vaikuttavat, joten tuskin siitä luppakorvaa enää saadaan. Jos ei sitten hampaidenvaihdon yhteydessä.

Panta oli Retulle melkoinen järkytys ja tänään se suostui tekemään tarpeensa vasta, kun panta oli pois kaulasta. Täytynee alkaa pitää pantaa sisällä kaulassa niin ei tunnu sitten niin epämiellyttävältä ulkona. Aamulla Retu sai kulkea pienen matkan Saken perässä, kun Sakke lähti lenkille. Avo jatkoi Saken kanssa matkaa ja me Retun kanssa käännyttiin takaisin. Retu kävelee Saken perässä mallikkaasti, mutta kun iso-corgi meni menojaan ei ulkoilu ollut pennelistä enää mukavaa. Kotiin mentiinkin sitten sylissä. Muutama kuva piti matkalta kuitenkin napata, sillä sisällä tuo valokuvien ottaminen on jäänyt melko vähäiseksi eikä pennun kuvaaminen ole sieltä helpoimmasta päästä...

Torstaina yritettiin avon kanssa ottaa Retusta kuvaa pöydällä. Seisotusta ei olla mitenkään kummemmin treenailtu, mutta kuva oli muistoksi saatava, kun kasvattajalla siitä ei oikein tullut mitään. Retua ei kiinnostanut silloin oikein seistä, vaikka sen osittain ymmärtääkin, mitä sen täytyy tehdä. Muutamien kuvien ja tuurin avulla saatiin jonkinlaisia poseerauskuvia, joskin penska venyttää itseään hieman liikaa, mutta tästä lähdetään! Sakke oli vähän mustasukkainen, kun Retu otettiin pyödälle. Raukka pyöri pöydän alla koko kuvauksen ajan, joten pitihän sekin lopuksi ottaa pöydälle. Ilmeisesti kateuden voimalla se poseerasikin erittäin ryhdikkäästi.

Vihdoin täällä

Retu-pentu kotiutui eilen. Pennunhakuun lähdimme heti aamupäivästä ja paikalle saapui samaan aikaan myös Hertta-äitin omistajat hakemaan Herttaa ja tämän Desi-tytärtä kotiin. Retu oli viikossa kasvanut taas ihan suunnattomasti ja kokoon vaikutti myös juuri pesty ja kuivattu turkki. Melko karvainen tämä pentu onkin, saa nähdä, millaisen turkin se päättää tulevaisuudessa kasvattaa nimittäin turkki on valtavampi kuin Sakella hakupäivänään.

Rekisteripapereita saamme vielä odotella, nimittäin eivät olleet vielä saapuneet perille. Olimme ensimmäisiä, jotka Hertan pentua tulivat hakemaan, joten koko poppoo oli vielä pentuaitauksessaan. Retun sisaruksista yksi uros ja yksi narttu matkaavat käsittääkseni Pietariin, 3 fluffyä jää tänne Suomeen. Desi-sisko on siis ainut, johon ehkä voidaan tulevaisuudessa joskus törmätä koiranäyttelyissä täällä Suomessa.

Poikkesimme kotiinpalatessamme hakemaan Saken hoitopaikasta ja se otti Retun vastaan erinomaisesti. Leikkiä se ei sen kanssa vielä osaa, mutta seuraa sen touhuja kiinnostuneena. Yö meni myös onnistuneesti ja heräsin vain kerran pennun liikehdintään. Oma terassi on tosiaankin pop ja kiitän ettemme vielä ehtineet muuttaa tästä asunnosta pois. Maantasalla asuminen on hyödyksi, kun pennun täytyy päästä yöllä ulos.

Täytyy myös ihmetellä, kuinka hyvin Retu ymmärtää jo pissata ulos, se tekee tarpeensa välittömästi, kun sen laskee hangelle ja tarpeet ovatkin tulleet pääsääntöisesti ulos näin vuorokauden aikana. Ainut miinus, että pennun maha on madotuksesta hieman sekaisin ja se kakkasi syliini autossa 1km ennen kotipihaa, kiitti.

 

Tästä lähdettiin... 

Täytyy taas oppia rytmittämään aamut uudelleen ja varsinkin kahden koiran kanssa, joista toisen tarvitsee päästä ulos herätessään useammin aamuisin. Eiköhän arki ala rullaamaan rutiinilla muutaman pävän jälkeen. Hieman on vaikeuksia muistaa, ettei Retu tajua vielä sanoja "jätä" tai "ei".

Viikko vielä!

Viikon päästä se vihdoin koittaa, nimittäin pennunhaku! Päätimme kuitenkin eilen käydä vielä pentuja katsomassa niin, että kaikki ovat paikalla. Mukaan lähti myös Melissa Unto-pemunsa kanssa. Unto on meidän pentumme velipuoli, Cloudmoore Milkyway Moon.

Pupelot olivat kovasti muuttuneet sitten viimenäkemän ja suurimmalla osalla korvat höröttelivätkin jo pystyssä. Hetki ennen saapumistamme oli siruttaja käynyt siruttamassa pikkupötkylät ja todennut ne kaikki oikein terveiksi. Kaikilla pojilla on normaalit kivekset sekä kellään ei ollut napatyrää tmv. Myös purennat ovat kaikilla siistit. Ainut normaalista poikkeava asia on nuo muutama fluffy, josta yhdestä ei ole enää varmuutta, mikä se turkinlaadultaan mahtaa olla - aika näyttää.

Useampi pentu lähtee valloittamaan maailmaa ulkomailla, joten taitaa mahdolliset pentuetreffit jäädä, jos ei sitten lähdetä Venäjälle treffailemaan, heh.

Penska vaikuttaa melko touhukkaalta, tosin kyllä siitä rauhallisempikin puoli löytyy. Toivottavasti Sakke on yhtä innoissaan pennusta kuin me muutkin. Pennulle on kuitenkin hankittu oma aitaus, johon sen tarvittaessa voi laittaa, jos meno äityy turhan kovaksi. Sakke tuskin tajuaa, että niin pieni jää helposti vielä jalkoihin.

Seisottamista myös kokeiltiin eilen, vaikka pupelo melkoisen väsynyt olikin ja sitä kiinnosti enemmän pöydän ja seinän väliin jäänyt rakonen. Hienolta näyttää ja loppuviikosta kasvattaja kuvaa kaikki pennut, joten saadaan ehkä vielä parempi sivuprofiilikuva. Kuvassa pentu siis 6 viikkoa vanha.

Kikin luona kylässä

Emme päässeet tälläkään kertaa aivan viikon syömättömyydellä, vaan Sakke kehitteli itselleen pahanlaatuisen ripulin. Viimeksi se on ripuloinut pikkupentuna, mutta onneksi kaapin perältä löytyi vielä muutama liuska Canikuria. Sakke oli paastolla pari päivää ja tänään syönyt lähinnä riisipuuroa. Maha sillä alkaa kuitenkin asettumaan päin. Menee siis hetki, että saadaan ruokavalio normaalisoitua.

Ilmojen lämmettyä viereinen koirapuisto kerää taas puistoilijoita, joten jäällä juoksemiset ollaan jätetty nyt vähemmälle. Se alkaa kuitenkin olla sen verran sulana, ettei siellä uskalla pian kävellä ollenkaan. Mukavaa huomata, että ylisosiaalinen Sakke on pysynyt aikalailla yhtä sosiaalisena talven aikana. Se tulee yllättävän hyvin toimeen edelleen kaikkien kanssa, toki jos puistoon tulee samanikäinen ja kokoinen uros niin ollaan varovaisempia ja seuraan silmä kovana sen menoa, ettei tule riitaa vahingossakaan. Puistossa liikkuu myös paljon pieniä pentuja, joten taitaa tulevalla asukillamme olla paljon leikkikavereita, kun rokotukset saadaan kuntoon.

 

Tänään puistoilun jälkeen poikkesimme myös moikkaamassa Kiki-pemua, joka asuu melko lähellä meitä. Sakella ja Kikilla on paljon samoja sukulaisia ja yhdennäköisyyttähän niistä löytyy. Kikin omistajilla on mukava takapiha, johon on näin talvella kaivettu uria, jossa pötkylät saivat juosta hyvän aikaa. Sakessa riittäisi virtaa, vaikka kuinka, mutta Kiki aikuisempana tyytyisi välillä vähän rauhallisempaankin menoon.

Esitin Kikin viikko sitten Tuusniemen ryhmänäyttelyssä. Kehuja tuli, mutta lievästä ylipainosta tuli myös sanomista. Ehkä Sakke saisi Kikin juoksutettua kesäksi näyttelykuntoon, yrittänyttä ei laiteta. Kikihän olisi sertiä vaille valio, eikä kuusivuotiaassa neidissä ole minun silmääni mitään vikaa.

Myös penska oli tänään viettänyt päivää ulkoillessa ja aurinkoisissa tunnelmissa. Se sisaruksineen oli päässyt ensimmäistä kertaa tutkimaan talon ulkopuolella olevaa ympäristöä. Maanantaina tennispalloilla on ikää tasan kuusi viikkoa eli hakupäivä lähestyy kovaa kyytiä. Eilen laittelinkin tilauksen findogsille sisältäen mm. leluja ja ruokakuppeja.

Lisäksi oli tilattava Sakelle uusi näyttelyhihna hajonneen tilalle sekä raaskin laittaa tilauksen britteihin ja Sakke saa nyt ihan oikeat blig blib helmet hihnaansa. Saa luvan kestää hiukan kauemmin tällä kertaa. Jos tuo tilaus tulee moitteettomasti perille, täytyy ehkä tilata lisää helmiä ja tehdä hihnoja enemmänkin omaksi ja ehkä muidenkin iloksi.

Eteenpäin!

Viikonloppu meni ulkoillessa ja kävimme useamman kerran Iso-Valkeisen jäällä kävelemässä. Myös Saken murkkumainen käytös alkaa vähenemään päin ja tänä aamuna se jopa yritti syödä nappuloita kupistaan. Iltaruuaksi meni hieman naudanmahaa sekä ensimmäistä kertaa annoin maistiaisiksi kanansiiven. Selvisimme tällä kertaa siis viikolla, viime kerralla se itki narttujen perään kokonaisen kuukauden. Saken olemus lenkeillä on myös muuttunut taas parempaan ja se on löytänyt korvansa, kun narttujen pissat eivät kiinnosta enää yhtä paljon. Kaikki koirat ovat myös taas kavereita, onneksi.

Lämpimät ilmat ovat tehneet tehtävänsä myös meidän jäätiköille, nimittäin tänään Saken takajalat upposivat osittain sohjojäähän, joten jos ilman pysyvät yhtä aurinkoisina täytynee taas tyytyä "tylsempiin" hihnalenkkeihin. Lähellä oleva koirapuisto on onneksi alkanut pienen hiljaiselon jälkeen kerätä porukkaa, joulukuussa me puistoiltiin aikalailla yksikseen.

Tuleva pennelimme täytti tänään tasan viisi viikkoa ja se alkaa näyttää tennispallon sijasta vähän koiraltakin. Seisomista aletaan harjoittelemaan ymmärtääkseni tällä viikolla, mutta sain eilen muutaman kuvan, joihin kuului myös tälläinen seisomiskuvan tapainen. Aika mukavan näköinen tapaus. Pidän paljon sen värityksestä, varsinkin tällä puolella näkyvästä punaisesta hihasta. Olen aina pitänyt pembrokeista, joilla valkoista on mahdollisimman vähän ja tältäkin tuo kasvojen piirto hävinnee aikanaan.

Tulevilla viikoilla alammekin pikkuhiljaa valmistautua pennun tuloon. En ole oikeastaan ostanut sille vielä mitään, koska olen melko pessimisti ja ajattelen, että kuitenkin joku menee vikaa ja pennun tulo peruuntuu - syystä tai toisesta. Ja kävihän meille vähän huonosti sen aikaisemman pentuvarauksen kanssa. Pennun tulo alkaa kuitenkin olemaan sen verran varmaa, että kai sitä täytyy alkaa pohtimaan mahdollisia hankintoja. Ruuaksi alustasti olen suunnitellut Brit Caren penturuokaa, syöhän Sakkekin samaa merkkiä ja se on hyväksi todettu.

Pennun hakeminen aikaistui päivällä, koska koulu päätti lykätä alkuperäiselle hakupäivälle oppariin liittyvän infotilaisuuden. Mutta eipä se haittaa ollenkaan, vaikka penska meille aikaisemmin tuleekin ja päiväkin sopi mainiosti muuten kiireiselle kasvattajalle. Viikon päästä alkaa myös hiihtolomani, joten täytyy myös katsella, josko ehtisi vielä kennelillä käydä ennen luovutusta. Sakke saa ehkä jäädä nyt kotiin niin ei sekoa kaikista ihanista tytöistä.

Tuusniemessä

Tänään käville pyörähtämässä Tuusniemen ryhmänäyttelyssä. Sakke ei syönyt oikeastaan mitään aamulla ja sitä kiinnosti ainoastaan maan nuuskiminen. Odotin ettei se kuuntelisi kehässä ollenkaan ja menisi omia menojaan. Syöminen on ollut todella heikkoa ja tämä päivä ollut ehkä "pahin", iltaruoka taitaa jäädä kuppiin kokonaan.

Saavuimme kehänreunalle jo hyvissä ajoin ja ensitöikseen Sakke veti joka suuntaan yritellessään haistella hajuja maassa. Samalla se hajotti näyttelyremmin lukon, jonka olin vaihtanut aikaisemmin. Hyvä kuitenkin, että ennen kehää hajosi eikä sitten kehässä. Sain Anulta onneksi hihnan lainaan. Murkkuilu jatkui koko aamun ja ennen kehään menoa Sakkea alkoi nyppiä, kun samassa luokassa kilpaileva uros tuijotteli sitä vähän matkan päästä. Ensin se kyllä heilutti häntäänsä, mutta kun tuijotukselle ei tullut loppua niin jäykistyi koko koira. Sen jälkeen Saken päivä oli ilmeisesti pilalla ja se ei sietänyt koko koiraa!

Kun menimme laatuarvosteluun, en meinannut saada corgiloa seisomaan. Sitä kiinnosti enemmän "kilpakumppani" edellä. Onneksi tuomari tuli viheltäen katsomaan Saken ilmettä niin se unohti kaiken muun ja otti kontaktin heti tuomariin. Toinen nuorten luokan uros sai EHn ja Sakke ERIn. Kilpailuluokassa se muisti taas, kuka sen kanssa oli kehässä. Sakke ja toinen uros rähähtivät toisilleen kunnolla kesken kehää, auts. Sakke ei ole koskaan rähissyt kenellekään, mutta kerta se on näköjään ensimmäinenkin. Pistän sen murkkuilun ja hyi-en-syö-nartut-kivempia jutun piikkiin.

Sakke sai kuitenkin SAn ja voitti luokkansa. PU kehässä sijoituttiin neljänneksi, joten ei turha reissu kaikesta huolimatta ollenkaan. Paras uros kehässä Sakke taas keräsi itsensä, eivätkä muut koirat sitä häirinneet, ilmeisesti tuo yksi kaveri ei vain mielyttänyt. Elämä on!

Yhteensä pemuja oli ilmotettu näyttelyyn kolmisenkymmentä. Tuomarina oli Ruotsalainen leppoisa mies, Kurt Nilsson ja tässäpä vielä arvostelu, jonka itse yritin kääntää suomeksi:
"Hyvä pää ja ilme. Hyvin sijoittuneet korvat. Kiva kaula ja selkälinja. Erinomaiset kulmaukset. Kiva rintakehä. Hyvä sääriluun kulma sekä hyvät käpälät. Erinomainen liikkuja. Kaunis turkki."  PU4

Nyt jäämme muutaman kuukauden näyttelytauolle ja Sakelta ehtii hyvin mennä nämä syömättömyysviikot ohi. Parempi mieli sitten pötkylällä Lieksassa Toukokuussa!