Tehosteet

Koska omistajat ovat olleet "hieman peeaa", Retun tehosterokotus viivästyi muutaman viikon. Nyt ne on kuitenkin hoidettu pois alta. Retu painaa reippaat 7,8 kiloa ja oli lääkärinkin mielestä oikein reipas penneli. Piikkiä niskassa ei juurikaan huomattu, olihan pöydällä tarjoilla ihania herkkuja. Lattialla komennettiin eläinlääkäriä haukkumalla.

Luikonlahdella otettiin Retusta myös uusi posekuva, joka on ensimmäinen laatuaan ilman pöytää. Näyttäisi asettuvan paljon paremmin "maanpinnalle". Retuhan on kuvassa tosiaan laiturin päässä, olihan takana kiva maisema. Saa nähdä jatkaako Retulainen tasaista kasvuaan loppuun asti. Hieman välillä tylsistyttää ottaa siitä jotain rakennekuvia, kun se on joka kuvassa samannäköinen.

Tuleva viikonloppu on vapaa kaikenlaisista näyttelyistä, vihdoinkin. Yksi pidempi reissu kuitenkin heitetään, kun ei näköjään osata aloillamme olla. Lauantaina matkataan pitkästa aikaa taas Retun kasvattajalle ja käydään samalla tapaamassa Retun velipuolta, Untoa. Unto asuu lähellä Retun kasvattajaa. Unto on pentueesta, josta meille piti tulla ensin pentu myös, mutta joka jäi valitettavasti sitten pallivikaiseksi.

Corgien erikoisnäyttely on parin viikon päästä ja Sakke kilpailee luonnollisesti nuorissa. Retulla ei ikä vielä kehiin asti riitä, mutta se lähtee nauttimaan päivästä kehän reunalla. "Raukka" joutuu samaan aitaukseen velipuoltensa Oliverin ja Saulin kanssa. Toivottavasti yhdessä elävät veljekset eivät täysin Retua alista...

Pohjois-Karjalan paahteessa

Joensuun reissu ei ollut turha reissu, niinkuin kuvasta näkyy. Saken Erittäin Hyvä putki näyttää muuttuneen väliaikaisesti sertiputkeksi, mitä en olisi ikinä uskonut. Sitä toista sertifikaattia metsästettiin melkein vuosi ja nyt niitä tulikin kolme peräkkäin ihan ykskaks. Onneksi ehdin ilmottaa Saketin vain kahteen näyttelyyn kesäkuuksi, plus tietenkin erkkariin. Täytyy miettiä heinäkuu uusiksi, sillä en ehkä halua lähteä metsästämään niitä sertejä enempää. Tuntuu, että joillakin on jo nyt vaikeaa saada sitä viimeistä valioitumiseen. Kansanvälisissä kuitenkin pyöritään, cacibejahan meillä ei vielä ole ainuttakaan.

Perjantaina lähdettiin taas Luikonlahteen mökille, eli Sakke ja Retu pääsivät telmimään Topin ja Vilin kanssa. Isot pojat tulivat toimeen kivasti, paremmin kuin viimeksi. Sakke jopa puhdisti Vilin silmät aamulla sekä jätkät osasivat olla hienosti kahdestaan auton takapenkillä. Saken peseminen ja puhaltaminen kotona osoittautui turhaksi, kun corgilot kahlailivat järvessä.

Lauantaina aamulla starttasimme Helin kanssa Luikonlahdelta kohti Joensuuta. Ilma oli mitä hienoin ja aurinko porotti koko päivän. Pembroket arvosteltiin aikaisin, kello 10. Vili pyörähti junnuluokassa, saaden Erittäin Hyvän ja tullen kilpailuluokan toiseksi. Junioreille ei kuitenkaan sertinarvoisia herunut uroksissa. Tuomari oli minusta varsin mukava ja jutteli kaikille jotain pöydällä seisotettaessa. Ruohikko oli kehässä karsea ja corgit näyttivät aivan jalattomilta. Tuomarin piti kyykkiä erottaakseen edes jotenkin koirien liikkeet.

Saken edellä kulki sama uros kuin Tuusniemellä. Ainakin varmistui asia, että Sakke, joka tulee toimeen lähes kaikkien kanssa sukupuoleen katsomatta, ei vain voi sietää tuota kyseistä urosta. Se vilkuili taaksepäin sekä tuijotteli ja tunsin hihnassa, kuinka Sakke murahteli sille takaisin. Kysäisin koiran esittäjältä, tuleeko hänen koiransa miten toimeen toisten urosten kanssa ja sain käsityksen ettei tule.

Sakke voitti luokkansa ja sai SAn. PU-kehässä meitä olikin sitten seitsemän ja tuomari poimi meidät jatkoon ensimmäisenä! Seuraamme liittyi kolme valiota. Yksi oli venäläinen, joten oletin, että se pystyy vielä vastaanottamaan sertin Suomesta. Sakke tuli neljänneksi ja tuomari tuli vielä Sakkea kehumaan, ilme kuulemma täydellinen ja muutenkin kaunis pembroke, joka liikkuu yhdensuuntaisesti suunnasta kuin suunnasta. Tarvitsee kuitenkin täyttymiseen vielä hieman aikaa. Kehäsihteerin kiertäessä venäläinen, joka tuli komanneksi tokaisi ettei voi ottaa sertiä vastaan! Kehänlaidalta myös kysyttiin, että onko venäläinen pembroke jo Suomen valio. Sihteeri tarkasti asian vielä kirjasta ja sanoi, että kyllä täällä lukee "FI". Joten sertifikaatti tulikin sitten meille!

Narttuja emme jääneet seuraamaan vaan siirryimme JH-kehälle ja Aino, joka on Sakkea esittänyt myös Kuopion mätsäreissä, pääsi kokeilemaan Sakkea uudelleen. Oli hauskaa seurata etäämmältä, kun oma koira esiintyy. Aino esitti Saken mallikkaasti ja kuumuudesta huolimatta, Saketti jaksoi seistä pitkän tovin. Sijoitusta ei kuitenkaan tullut tällä kertaa. Päivä oli oikein mukava ja seura vielä mukavampaa. Takaisin mökille päästyäni huomasin kuitenkin, että pitkään auringossa istuminen kostautui. Poltin itseni ihan kunnolla, joten sunnuntaina oltiin sitten pitkähihainen päällä. Se ei kuitenkaan estänyt päänahan palamista...

Sunnuntaina kehät alkoivat jo klo 9, ilma oli viileämpi aamulla. Myönnettäköön, että lauantain sertiä tuli hieman juhlittua punkun voimin, joten ainakaan minulla olo ei ollut kovin hehkeä alkuun. Ajattelin, että haetaan se laatuarvostelu ja häivytään. Luettelon mukaan, paikalla olivat lähes samat koirat kuin edellisenä päivänä. Junioriluokassa kävi toisin lauantaihin verrattuna ja Vili oli luokkansa voittaja ja sai Erinomaisen! Nuortenluokassa oli neljä koiraa ja Saken lisäksi yksi sai ERIn. Tuomari pyöritti näitä kahta kauan, koska ei osannut valita. Sanoi itsekin, että on vaikeaa. Sakke oli kuulemma kuitenkin parempi seistessä, joten kaippa se sitten ratkaisi. Molemmat saivat kaikesta luolimatta SAn.

PU-kehässä oli kahdeksan urosta ja Sakke poimittiin taas jatkoon ensimmäisenä. Jatkoon otettiin myös kaksi valiota ja veteraani, jonka tiesin jo olevan valio. Joten taas se sertifikaatti meille tuli. Sakke oli molempina päivinä siis ERI1 SA PU4 SERT. Arvostelut löytyvät täältä blogista, Saken omalta sivulta. Vili oli ROP-jun, joten sunnuntai oli molemmille oikein onnistunut päivä. Kiva juttu, että viimein joku tuomari ymmärsi myös Vilin päälle. Eiköhän se SA pian tule myös.

Näyttelyssä Jämsässä

 Lähdettiin tienpäälle jo perjantaina, jolloin jäimme matkanvarrelle yöksi. Paikka toimi myös samalla hoitopaikkana Retulle, sillä se ei vielä pääse näyttelyaluelle mukaan. Rokotuksissakin on se 2 viikon varoaika olemassa näköjään. Pemujen kehät alkoivat aamulla vasta kahdeltatoista, joten kiirettä meillä ei aamulla pitänyt. Ainakaan alussa.

Tiesin jo viime viikonlopulta, että Tampereelle johtava tie on poikki, joten ajattelin, että osaisin Jämsän keskustan läpi ajaa taas ilman ongelmia ja olihan minulla navigaattori matkassa. Silti... silti osasin eksyä, kun käännyin Jämsään! Seikkailtiin ristiin rastiin ja palattiin aina samalle paikalle, navigaattori neuvoi paikkoihin, joissa tietä ei enää ollut. Kerran peruuttelin autoa jostain hiekkaiselta perätieltä pois. Opasteitahan ei näyttelyyn ollut missään, olihan kyseessä vain joku pieni ryhmänäyttely Jämsässä Kaipolassa. Jep, enhän ole koskaan aikaisemmin Kaipolaan ajanutkaan ja eikä se näyttelypaikka varmastikaan löytynyt ihan Retun kasvattajan läheltä... siellähän se.

Noh, käännyimme viimein Kaipolan koulun pihaan. Kehän alkuun oli onneksi vielä reippaasti yli puolituntia. Luettelot olivat loppuneet, joten näytin vain Saken rokotukset ja juostiin kehänlaidalle. Pemuja näyttelyyn oli ilmoitettu vain yhdeksän, johtuen joko samaan aikaan olevasta maailmanvoittajasta tai tiukasta tuomaritädistä, josta meitäkin varoiteltiin etukäteen. Vilkaisin nopeasti jonkun muun luetteloa, jonka koiran häkki sattui olemaan meidän omamme vieressä (kiitos vaan lainasta, kuka sitten oletkaan). Pentuja oli ilmoitettu yksi, uroksia oli neljä ja narttuja neljä. Joukossa oli minulle vieraita pemuja, mutta sentään Sannan ja Venla-pemun bongasin kehän laidalta.

Colliet arvosteltiin ennen pemuja ja laatuarvosteluja seuranneena ajattelin, että jospa me se kolmas EH nyt putkeen saadaan niin ihan OK. Pelottelut tiukasta tuomaritädistä näyttivät pitävän paikkaansa. Pembroket alkoivat ja ainut narttupentu sai KPn, juniori uros oli minusta kovin komea, mutta tuomarilta sille ei sertin arvoista herunut.

Sitten tuli Saken vuoro. Saken ravaaminen on ollut parissa viime näyttelyssä täysin holtitonta vetämistä ja laukkaamista, mutta nyt se liiti kuin unelma. Pöydällä tuomari katsoi koiran pikaisesti ja kysyi ikää. Maassa seisottaessani Sakkea, kuulin selvästi kaiken, mitä tuomari arvosteluun saneli. Jokaisen lauseen jälkeen tajusin enemmän, ettei EHta tulisi tällä kertaa. Arvostelussa ei juurikaan ollut mitään negariivista ja kehäsihteeri nostikin SA-lappusen ylös. Sakke voitti luokkansa samalla, olihan se ainut nuorten luokassa. Voin kertoa, että tuntuu kivalta saada se ERI muutaman sinisen jälkeen.

Paras uros -luokassa oli vain Sakke ja Puntti niminen punainen uros. Punttikaan ei ole vielä valio, joten varaserti oli tässä vaiheessa varmaa. Tuomari juoksutti molempia edestakaisin ja kerran ympäri. En ollut uskoa, kun tuomari ei viittonutkaan punaista urosta meidän ohi, vaan osoitti meitä ja kehäsihteeri usutti meille samalla sertin! Mentiin laidalle katsomaan narttujen arvostelut ja mukaan mahtui kaikkea ERIstä Hn. Mutta ei yhtään SAta. Se tarkoitti sitä, että Sakke oli tänään Rotunsa Paras! Käytiin hakemassa arvostelu ja sihteeri tokaisi, että kannattaa olla tyytyväinen, tänään ei kuulemma juurikaan ole koiria palkittu ja linja muutenkin tiukkaa.

Ryhmäkehissä Sakke ravasi oikein mallikkaasti, mutta seisominen ei aina oikein napannut. Isosta kehästä ei mitään tullut kotiinviemiseksi, mutta eipä se haitannut sitten ollenkaan!

Retu täyttää huomenna 17 viikkoa, mihin se aika oikein on mennyt. Tuntuu, että Retu kasvaa paljon nopeammin kuin Sakke. Otettiin taas uudet posekuvat pennelistä, hieman kuvakulma olisi saanut olla seisotuskuvassa parempi, mutta saa nyt kelvata. Parin viikon päästä taas uusi kuva. Eipä tuo minusta ole juurikaan muuttunut, tasaisesti kasvaa edelleen.

Tampereella nääs

Lauantaina pyörähdettiin Tampereen kansainvälisessa koiranäyttelyssä, johon pemuja oli ilmoitettu viitisenkymmentä. Pentujen ROP ja VSP olivat Saken serkkuja, Saken Mona-tädin jälkeläisiä. Kovin lupaavan oloisia pentuja kaikki!

Sakke oli nuorissa jälleen EH2, mutta kun nauhojen värejä alkoi seuraamaan, täytyy olla tyytyväinen tuohon Erittäin Hyvään. Keltaista nauhaa viuhui melkoisesti, tietenkin hyvä, että tuomari osaa käyttää laajaa skaalaa. Muutamien koirien arvosteluja sain käsiini ja niistä jotenkin näki sen, että tuomari oli ensimmäistä kertaa arvostelemassa pembrokeja. Ainakin minun silmääni arvosteluissa oli sakotettu "vähän kaikesta, varmuuden vuoksi". Joillakin oli liikaa löysää kaulanahkaa tmv. Korkeasta hännänkannosta sakotettiin, kippurahännille tuli samantien H.

Sakke oli tuomarin mielestä maskuliininen uros, joka minusta oli hauskaa, koska viime viikolla Sakke oli "pienehkö ja riittävä luustoinen". Näin ne mielipiteet vaihtelee. Eturinnasta tuli tällä kertaa myös kehuja, mutta Sakkea sakotettiin lyhyestä olkavarresta, lyhyestä rintalasta sekä toivottiin tehokkaampaa takapotkua. Häntä oli myös tuomarin makuun liian korkea. Eli ei mitään kauhean kamalaa kuitenkaan. Nuo olkavarsi ja rintalastajututhan ovat corgeilla kuitenkin aika yleisiä. Sain PU-kehässä esitettäväksi Retun velipuolen, Jerryn. Kovin innokas pienisuuri poika, joka kuitenkin malttoi mennä kanssani yllättävän hyvin. Seisominen sujui, mutta ravissa Jerry välillä innostui ottamaan juoksuaskelia. Saken hieno isukki, Rex oli ROP ja päivän päätteeksi myös ryhmäkilpailun voittaja!

Noissa isoissa KV-näyttelyissä on aina se hyvä puoli, että kehän laidalla on paljon enemmän ihmisiä. Kiitos taas kaikille, joiden kanssa tuli jotain höpöteltyä! Ensi viikolla olisi vuorossa Jämsän ryhmänäyttely, johon on ilmoitettu ainoastaan yhdeksän pembrokea. Tuomari on kuitenkin sieltä tiukimmasta päästä, joten mennään sinne avoimin mielin!

Mietin erkkariin lähtöä pitkään ja melkein jo ajattelin, että jätetään tällä kertaa menemättä. Tänään kuitenkin ilmoittautuminen lähti menemään, huomennahan olisi viimeinen mahdollisuus ollut ilmoittautua. Se on kuitenkin corgien erkkari, ei sinne voi jättää menemättä? Ja onhan meillä tuo kiertopalkintokin, joka täytyy palauttaa kaiverrettuna. Niin, pitäisihän se tosiaan kaiverruttaa ensin...

Retu täyttää huomenna 16vk, vaaka näytti tänään 7,1kg. Eipä sen rakenteesta löyty vielä mitään kovin häiritsevää. Pituutta se venähti muutama viikko sitten, mutta siihen se pysähtyikin, joten ainakaan ylipitkää siitä ei kai ole tulossa. Kulmaukset ovat minusta ihan kivat. Retulla oli meille tullessaan melkoinen kippurahäntä, mutta sekin on nyt yhtäkiä päättänyt "suoristua" sen verran, että on liikkeessä vain sapelina.

Huomenna olisi ollut agilityä, mutta jouduin sen koulukiireiltäni perumaan, harmittaa...

Luikonlahdella

Viikonloppu meni melko corgimaisissa meiningeissä. Lauantaina pyörähdettiin Lieksan ryhmänäyttelyssä, mutta näköjään Sakke ei enää tuomaria miellyttänyt. Arvostelussa mainittiin kyllä samoja hyviä asioita kuin viime kesänä, mutta nyt oli pötkylä turhan "pieni" tuomarin makuun. Ilmeisesti koko hämäsi jonkinverran muutenkin, kun tuli maininta "riittävästä luustosta", tuloksena Erittäin Hyvä ja kilpailu luokan toinen.

Sakkehan tosiaan on melko vankkaluustoinen, vaikkei päällepäin ehkä uskoisi. Moni muu tuomari onkin ihmetellyt kevyennäköisen Saken raskasta luustoa ja siitä on arvostelussakin ollut. Tiedä sitten, kuinka paljon enemmän paksuluisempi täytyisi Saken olla, että Lieksan tuomarille olisi kelvannut. Noh, ainakin tietää, ettei tälle tuomarille tarvitse kolmannen kerran mennä. Ensi lauantaina olisi vuorossa Tampereen KV, josta ei ihmeempiä olla menossa hakemaan. Kunhan näkee taas pitkästä aikaa paljon pemuja samassa paikassa ja Saken kasvattajaa samalla. Päästäisiin ehkä osallistumaan kasvattajaluokkaankin. Täytyy nyt vielä tuumia uudemman kerran, jaksaako sinne lähteä ajamaan.

Lauantaina ajettiin Lieksasta suoraan Luikonlahteen, jossa sijaitsee Vili ja Topi-pemujen omistajien mökki. Jännitti vähän etukäteen, miten neljä urosta tulee toimeen saman katon alla. Välillä tuli pieniä tuijottelukohtauksia ja Sakke ja Vili örisivät toisilleen ja välillä piti rähähtää. Isommilta taisteluilta kuitenkin vältyttiin ja pojat nukkuivat kaikki sulassa sovussa alakerrassa.

Sakke taisi olla potkylöistä ainut, joka kastautui järvessä kunnolla. Ei se mitään suuria rinkejä uiskennellut, mutta menipä veteen kuitenkin. Kolme muuta tyytyivät oleskelemaan rannalla ja varsinkin Retu hoksasi viikonlopun aikana, että hiekan sekä mullan kaivelu on kivaa! Mukavaa, että Retusta on kehkeytynyt kaivelija, koska se taas ei Sakkea kiinnosta ollenkaan.

Vili-pemun perheessa kasvava Harambee's kasvatti Topi oli myös kasvanut sitten viimenäkemän. Kiva nähdä, että Topista jää vähän lyhytrunkoisempi pembroke, pitkiä pendolinoja, kun löytyy nykyään vähän liikaakin. Jalkojakin tuntuu olevan. Muuten Topi muistuttaakin aivan Sakkea pentuna. Toista pallia ei vieläkään kuulu, viikonloppuna sitä useasti etsittiin. Mutta toivo elää yhä, onhan Topi vasta pentu.

Retu painaa näin 15 viikkoisena 6,5 kiloa. Se on aavistuksen vähemmän, kuin Sakke samassa iässä. Se on melko yllättävää, sillä Retu on mielestäni paljon raskaamman näköinen ja kasvaa varmasti Saken ohi jossain vaiheessa. Tai sitten sen on oltava niin, että Sakella se paino tulee luustosta ei niinkään koosta. Onneksi kirjoittelin Saken painoja pentuaikoina ylös, kiinnostavaa seurata nyt miten Retu kasvaa.

Aikaisemmin viikolla vierailimme jälleen Kikin luona, myös Retu sai juosta mukana. Homma meni vähän niinkuin niin että Kiki leikki Retun kanssa samalla, kun Sakke yritti astua Kikiä. Kikillähän nuo juoksut vasta loppuivat, joten taisi haista hyvälle vielä.

Kaikenlaista, joka saralta

Saken kyynär- ja lonkkatulokset tulivat tällä viikolla. Mitään odotuksia tulosten suhteen ei ollut, koska minulle riitti eläinlääkärin tieto, että kaikki on kunnossa. Sillä, mikä lonkkatulos sitten kirjaimena olikaan, ei ollut suurta merkitystä. Myönnettäköön kuitenkin, että oli melkoinen ylläri, kun sähköpostin pdf-tiedoston avauttuani lonkat paljastuivat Bksi. Kyynäret 0/0 ja lonkat siis B/B. Sakke on nyt "kokonaan" terveystutkittu, tietenkin polvet ja silmät uusitaan aikanaan.

Viime viikonloppuna kävimme myös Retun synnynkodissa, keskisuomessa. Muutama samassa pentulaatikossa kasvanut urospentu sieltä vielä löytyikin. Oliver, Sauli ja Otso pistivät Retun ruotuun samantien. Retulla oli selvästi kivaa, kun pääsi taas leikkimään ikätovereidensa kanssa. Sunnuntaina kävimme Saken kanssa, ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen myös Retun kanssa, koirauimala Koirasportissa. Sakelle oli ehkä pieni järkytys taas uida pitkästä aikaa, mutta alkoi homma sieltä aivojen perukoilta löytyä taas pikkuhiljaa. Retu, joka ei muutenkaan nyt pelkää mitään, ui reippaasti allasta päästä päähän uittajan kanssa.

Saken kanssa käytiin torstaina taas agilityhallilla, kerta oli kolmas. Edelleenkään meitä ei ilmeisesti uskota, ettei me olla aikaisemmin lajia harrastettu. Sen verran nopeasti Sakke on kaiken sisäistänyt. Se tekee innolla koko ajan ja kontakti on loistavaa. Kunhan ohjaaja vielä pysyisi perässä niin meno olisi varmasti vielä parempaa.

Tällä kerralla otettiin uusi este, rengas. Vai miksi sitä sitten sanotaankaan, minulla nämä esteiden nimet eivät ole todellakaan vielä hallussa! Enää puuttuu pussi ja keinu, mutta ne ehditään ottaa sitten, kun edelliset on hiottu paremmaksi. A-esteeltä Sakke tulee semmoisella ryminällä alas, etten edes ehdi katsoa, osuuko jalat oikeaan kohtaan alastulossa. Siihen täytyy alkaa kiinnittämään enemmän huomiota jatkossa.

Kepeillä Sakke tarvitsee vielä paljon käsiohjausta, mutta puomi on meillä jo melkoisen hyvä, sekä Sakke tajuaa odottaa puomin päässä, ennenkuin annan luvan tulla alas. Hypyistä ei varmasti tarvitse edes mainita, ne on jo täysin kunnossa. Hyppyä me kyllä ollaan jo aikasemminkin harjoitelut tokon ohella. Koko agility on paljon helpompaa, kun tokon alkeet ovat kaalissa. Ensiviikolla agility jää valitettavasti pois, mutta eiköhän me kesällä ehditä treenailemaan paljon. Suunnitelmissa on myös hankkia oma avain M&M Areenalle. Silloin hallille pääsisi, kun siellä on vaan vaapata - katsotaan!

Joensuun näyttelyn viimeinen ilmoittautumispäivä oli eilen ja venytin miettimistä sen kanssa viimeisille tunneille asti. Avo auttoi KRn kanssa ja ilmoitti Saken toiselle päivälle, joten ilmoitin Saken myös KVn. Melkoisen hurjalta tuntuu, että ensikuussa juostaan monessa kehässä, edelleenkään en oikein ymmärrä, miksi Saken Tampereelle menin ilmoittamaan, mutta näkeepähän paljon tuttuja ja Sakke pääsee ehkä kasvattajaryhmäänkin.

Suunnitelmat Lieksan näyttelyn suhteen muuttuivat niin, että vietetään samalla mökkiviikonloppu mukavassa corgiseurassa! Jännittävää nähdä, miten neljä urosta tulee toimeen saman katon alla!

Rokotus No1

Retu kävi maanantaina ensimmäisessä rokotuksessa. Sakke jäi pitkästä aikaa siis yksin kotiin ja se näytti ottavan sen rennosti. Saipahan taas nukkua rauhassa pitkästä aikaa. Retu alkaa nauttia autoilusta siinä missä isompikin, joka on meidän kannaltamme mainio juttu, koska liikumme paljon autolla muutenkin. Matka lääkäriin kului takapenkillä nukkuessa ja Retu käveli hienosti hihnassa parkkipaikalta eläinlääkärin ovelle. Sakkeen verrattuna Retu on oppinut hihnakävelemisen alta aikayksikön ja kävelee myös ilman Sakkeakin.

Odotushuoneen puntari näytti 5,3 kiloa. Kääpiöksi ei siis tämä pentu ole jäämässä eikä tunnu jättiläiseltäkään. Sakke painoi lähes saman verran ensimmäisellä rokotuskerrallaan. Minusta Sakke on aika ihannekokoinen pehmeine naamanpiirteineen, joten Retusta passaisi tulla samanlainen kooltaan. Hyväluustoinen, muttei raskaan näköinen. Monellehan Saken raskas luusto on ollut melkoinen "järkytys", kun se ei päällepäin ilmeisesti näytä kovinkaan painavalta!

Eläinlääkäri oli sama kuin torstaina isomman luustokuvissa. Piikki meni niskaan kivuttomasti ja kaikki näytti olevan ihan kunnossa. Kivekset ovat edelleen siellä missä niiden kuuluukin olla. Tehosterokotus onkin sitten kuukauden päästä - rahanmenoa ei voi estää. Mukaan lähti vielä pentukassi, joka sisälsi ruokaa.

Olen vaihdellut eläinlääkäreitä useasti ja tuo Puijon Yksityinen Eläinlääkäri asema on osoittautunut nyt meille parhaaksi. KEK tulee hyvänä kakkosena. Hintataso on niissä melko sama, mutta Saken luustokuvaus tuli huomattavasti halvemmaksi Puijolla kuin mitä olisi KEKllä tullut.